Näistä yksittäisistä havainnoista on ollut tarkoitus kirjoitella aiemminkin, mutta nyt kun perjantainen TUTO-SaPKo -ottelu sattui sisältämään nämä kaikki elementit, niin tyhjennetään pajatso kerralla.
Aikoinaan filmaaminen oli lähinnä italialaisten jalkapalloilijoiden erityistaito, vaikka toki aina kiekkokaukalossakin on ollut tyyppejä, jotka muita taitavammin ovat osanneet kalastella jäähyjä. Sellaiset tyypit ovat olleet kaikkien tiedossa, ja tuomaritkin ennemmin tai myöhemmin ovat ymmärtäneet pelin hengen. Viime vuosina Mestikseenkin on kuitenkin pesiytynyt yleinen käytäntö esittää loukkaantunutta esim. mailan osuman tai taklauksen jälkeen. Jäähän jäädään tuskissaan makaamaan mahdollisesti kasvoja pidellen odottamaan jäähyä. Monesti kipu kuitenkin hellittää, mikäli tuomari ei puhallakaan peliä poikki. Jos makoilulla saadaan pelikatko aikaiseksi ja varsinkin jos vastustajalle saadaan jäähy, voidaan joukkukavereiden tukemana nousta jäästä ja liukua vaihtoaitioon ihan vaan palatakseen heti kaukaloon pyörittämään ylivoimaa.
Tuomareillahan olisi mahdollisuus antaa filmaamisesta jäähy, mutta tällaisissa tilanteissa niin ei koskaan tehdä. Toki kipukynnys on jokaisella erilainen, mutta tuskin koskaan pelaajat jäävät jäähän makaamaan saatuaan vaikkapa lämärin jalkaansa. Turha jäädä, sillä siitähän ei voi tulla vastustajalle jäähyä. Lämärin jälkeen pelaajat hyppivät tuskaisen näköisenä omaan vaihtoaitoon mahdollisimman nopeasti, mutta ns. loukkaantuneilla on tuskin koskaan kiire pois jäältä. Sinänsä tästä on turha syyttää pelaajia, vaan järjestelmää, joka on päästänyt tilanteen tällaiseksi. Katsojaa tuollainen kuitenkin ärsyttää suuresti, ja onhan se takapuolen näyttö koko pelillekin, jos edellisessä vaihdossa kuollutta esittänyt pelaaja ratkaisee ottelun performanssia seuranneen ylivoiman aikana.
Joskus muinoin tuomarit puuttuivat siihenkin, mikäli pelaajan paita ei ollut suorana housujen päällä. En tiedä onko asiassa tapahtunut sääntömuutos, mutta nykyään on todella paljon pelaajia, joilla paita on takaa housuissa niin, ettei nimeä, eikä välttämättä oikein numeroakaan pysty lukemaan. Varusteet ovat varmasti vuosien myötä kasvaneet, mutta ei paidan saaminen housun yläosan yli vieläkään mitenkään mahdotonta ole. Onnistuu se, olen itse kokeillut. Mukavaa varmasti sille paikalliselle sponsorille, jolle on myyty mainostilaa hyvältä paikalta selästä numeron alta ja kaikissa kuvissa juuri se osa paidasta on piilossa housujen alla.
Kolmas havaintoni on vaihtoaitioiden luukkujen pitäminen auki pelin ollessa käynnissä. Tähänkin tuomarit puuttuivat aiemmin. Nykyään on ihan yleistä, että toinen luukku on auki vaikkapa koko ylivoiman ajan pelin pyöriessä kaukalon toisessa päädyssä. Turvallisuusnäkökohtaan kai tuo sääntö on perustunut, mutta ei sitä millään lailla enää tunnuta noudattavan.
