Itse en oikein edes usko tällaisten pelaajien välisen "paremmuuden" selvittämiseen. Taso siellä aivan huipulla on niin kova, että nämä huippupelaajat, mitä esimerkiksi Barkov jo eittämättä on, voivat kaikki ratkaista pelejä suorituksillaan. Ahosta voi esimerkiksi tulla Barkovia 10-15 paunaa kaudessa enemmän tekevä sentteri, mutta koska heitä ei saada pelaamaan samaan NHL ketjuun samanlaisia ja -mittaisia minuutteja, emme heidän todellista paremmuutta osaa varmuudella selvittää. Ehkä toinen tekee kovemmat runkosarjatilastot ja toinen tuikkaa muutaman g7-maalin ja painetaan sen ansiosta historiankirjoihin. Jos molempien taso on tulevaisuudessa luokkaa TOP-15 sentteri maailmassa, pelaajien välinen vääntö ei innosta.
Paljon enemmän kiinnostaa se, että meillä on nyt näin uskomattoman huikeita lupauksia NHL:ssä niin hyökkäys-, kuin puolustuspäässä aina vahvan maalivahtitilanteen lisäksi. Jotenkin tuntuu näiden pettuleivän makuisten vuosien jälkeen niin hyvältä. Sebun uraa olen seurannut toki pitkään, mutta joka stepin aikana mitä kaveri on tehnyt on tuo miehen pelin valmius yllättänyt. Tuossa männävuosina ajauduin samaan pöytään Marjamäen kanssa juuri, kun Aho kolkutteli liigan portteja ja hän sanoi, ettei koskaan ole tavannut niin nuorta ja älykästä pelaajaa. Kun hän otti aiheen itse esille ja kehotti vielä seuraamaan tiettyjä pieniä nyansseja mitä Aho jäällä tekee, muistan ajatelleeni että fyysisesti valmiimpi Mäenalanen on varmempi kortti kantamaan Kärppiä tulevaisuudessa. Sama virhe, minkä tein Junttilan ja Donskoin kohdalla aikoinaan.
Hienoa on ollut seurata Ahon nousua maailman huipulle, missä epäilen hänen kyllä pysyvän kauan. Tulevat varmasti Barkovin kanssa muodostamaan pitkään komean sentteriduon jos tässä johonkin best of the best -turnauksiin vielä päästään. Sexiwau-Ahon peliäly kokonaisuudessaan on kyllä jotain sellaista, mitä ei mitenkään usein näe, varsinkaan kotimaisessa kiekkoilussa.
