Free agent frenzyn ja kesän draftin myötä alkaa olla aika uudelle kausiketjulle, mutta jotenkin jäi olo että mennyt kausi ansaitsee kuitenkin jonkin asteen yhteenvedon. Pudotuspeleistä putoamisen jälkeen huomasin tarvitsevani kuitenkin intensiivisen seuraamisen jälkeen hieman ulospuhallusta itsekin, ja siihen työkiireet sitten päälle niin tämän viestin kirjoitus lykkääntyi näin pitkälle kesään.
Kauden 22-23 ei pitänyt olla vielä se kausi, millä oli odotettavissa playoffs-menestystä, joskin optimistisissa arvioissa pudotuspelipaikasta kuitenkin taisteltaisiin, eli pelattaisiin merkityksellisiä pelejä runkosarjan loppuun saakka. No, kuten kaikki nyt tietää, yllättäen kaikki natsasi ja hypättiinkin aikataulussa noin kauden verran eteenpäin eikä käyty suoraan häviämässä ensimmäisellä kierroksella. Pari avainpelaajaa loukkaantui loppukaudesta, mutta täysin ehjällä rosterillakaan tuskin oltaisiin Vegasia päästy realistisesti haastamaan, joten sanoisin, että tämä oli ihan nappikausi kokonaisuudessaan.
Seattleen saatiin myös mukavasti kiekkobuumia aikaan, joskin koko ajan on muutenkin pelattu täydessä hallissa. Toisaalta, tähän toinen vaisumpi kausi putkeen, ja olisiko siellä voinut jo osa uusista kiekkofaneista jo vähän lannistua, ken tietää.
Tästä kaudesta odotettiin Beniersin läpimurtoa, ja voitaneen sanoa että sellainen saatiin. Kruununa vuoden tulokkaan palkinto täysin oikeutetusti, ja vaikka loppukaudesta vähän alkoi jo väsy painaa, niin silti kehityksen kannalta hyvin arvokasta saada maistiaisia vähän pidemmästä kaudesta ja rasituksesta. Viime draftin Krakenin ykköskierroksen varaus Shane Wrightin tilanne oli kauteen lähtiessä auki, lähtökohtaisesti ajatuksena oli varmaan ajaa miestä sisään enemmänkin, mutta kun joukkue yllättäen alkoikin menestymään, niin viisaasti vielä ei yhtä sopimusvuotta tulokassopparista poltettu. AHL:ssä ei poikaa vielä voitu peluuttaa sopimusteknisistä syistä iän takia kuin väliaikaisesti, mutta sen stintin perusteella mitä AHL:ssä ehti pelaamaan, voitaneen todeta että kehittymisen kannalta OHL ei tarjoa enää mitään. Spekuloidaan ensi kauden kuvioita sitten uudessa kausiketjussa.
Ei riitä into pelaajakohtaisesti lähteä arvosanoja kaudesta antamaan, pääpiirteittäin melkein kaikki taisivat pelata pisteiden valossa oman parhaan kautensa, eikä heikkoja lenkkejä syvässä rosterissa sinänsä ollut, vaan kaikki täyttivät roolinsa. Pakko nostaa kuitenkin vielä ykköspakkipari valokeilaan, eli Adam Larsson - Vince Dunn pari nousi isoon rooliin menneellä kaudella. Larsson esitti sellaisia otteita mitä häneltä on varmaan odotettu 2011 draftista lähtien, ja Dunn pelasi itsensä jopa Norris-hajaäänille asti. Dunnin RFA-sopimus tuleekin olemaan tämän kesän mielenkiintoisimpia RFA-sopimuksia koko liigan tasolla, ja heittämällä Krakenin tärkein kesän pähkinä purtavaksi.
Enpä jaarittele sen enempää, suunta kohti uutta kautta ja uutta kausiketjua (jonka toivottavasti minä tai joku muu saa pian avattua), kiitoksia kaikille ketjun keskusteluun osallistuneille, ja tervetuloa vaan uudetkin naamat sitten ensi kauden ketjuun osallistumaan keskusteluun.