Entä 1978 vaalit jolloin jo parhaan teränsä menettänyt Kekkonen oli neljän suurimman puolueen, myös Kokoomuksen, yhteinen ehdokas? Tämäkö olisi Niinistönkin mielestä ihannetilanne hänen omalla kohdallaan.
Puolueet kähmivät Kekkosen presidentiksi silloinkin, mutta mitä tekemistä menettelyllä on Niinistön kanssa? Niinistö ei hae puolueiden tukea, vaan kansalaisten tukea.
Hiemankin Kekkosen loppuaikaan perehtymällä löytää myös Lipposen, joka vaati vasemmistolaista, edistyksellistä ja osallistuvaa ulkopolitiikkaa Suomeen. Lipposen tärkein vaatimus tuohon aikaan oli se, että Suomen tulee tukea kolmannen maailman vapautusliikkeitä eikä suinkaan harjoittaa väivallatonta ulkopolitiikkaa. Lipponen näki vapautusliikkeiden toiminnan Suomen ulkopolitiikan kannalta ensisijaisena.
Niinistön valinta on myös riski Lipposelle ja monelle muulle. Suomi on kulkenut jo sen verran kohti läntistä demokratiaa, että Tiitisen lista saatetaan avata. Varsinkin, jos valitaan presidentti, joka on tukenut sen avaamista niin poliitikkona kuin presidenttinä.