Raumlain mies kyllästyi kiireiseen työhönsä ja muutti Lappiin asumaan yksin. Hän nautiskeli aikansa yksinäisyydestä ja hiljaisuudesta. Muutaman viikon jälkeen yksinäisyys alkoi kuitenkin pikkaisen ahdistaa ja hän kaipasi muuta seuraa. Kuin tilauksesta tuli paikalle Lapin mies.
-Terve mie oon siun naapuri. Esitteli mies itsensä.
Näin varmaan olin, vaikka lähimpään naapuriin oli useamman kilometrin matka. Lapin mies jatkoi vielä puhettaan.
-Mulla on illalla juhlat. Tulethko mukkhaan?
Raumlain mies ilahtui kovasti ja kutsusta ja vastasi
-Gyl maar. Oommnää täs seuraa kaivannug.
-Tervetulhoo kello 18 illalla, sanoi Lapin mies ja huikkasi vielä lähteissään:
-Muista sitten että siellä jhuuaan. Siellä jhuuaan niin, että kaikki on ihan hirveessä humalahssa.
-Ei mittä, täsäpe o oltu selvinpäi siit ast ko muuti tän. Voit ol varm, et tuun paigal.
Vielä ovella Lapin mies muisti yhden asian.
-Ai niin sitten siellä myös taphellaan, taphellaan niin, että läski tummuu.
Tämä jo vähän arvelutti raumlain miestä, mutta hän ajatteli, että pienen tappelun varmaan kestää kun kerta pääsee juhlimaan.
-Ei mittä, hän vakuutteli Lapin miehelle. Vielä ennen lähtöä pohjoisen mies huikkasi ovelta.
-Haittaako muuten, että siellä sitten naijjaan, naijjaan niin, että tyrät rythkyy.
Tästähän raumlain mies vain innostui.
-Iha varm, et mnää oo paigal. Mut ketäs sinnep on kutsut?
-Ei sinne tule muita kuin sie ja mie.