Jaha, Marin-ketju trendaa taas täällä. En jaksa lukea taaksepäin koska ketjun jutut tuppaavat nykyään kiertämään aikalailla kehää, mutta olenko väärässä kun veikkaan että joku Marinin näkyvyyteen ja esilläoloon kyllästynyt käyttäjä on postannut taas jonkun täysin mitättömän uutisen liittyen ketjun aiheeseen ja antanut täten taas näkyvyyttä ja esilläoloa, se on eskaloitunut pian tavanomaiseksi oksennukseksi Marinin päälle ja nyt sitten intetään niistä samoista asioista mistä on intetty jo ties kuinka monta kertaa aiemminkin?
On se jännä homma että jostain syystä ketjun aihe pysyy vaan esillä...
Kun Marin nostetaan tikunnokkaan ja katsotaan hänen joutuneen jonkun naisvihan kohteeksi ja häntä nyt edelleenkin kohdellaan epäoikeudenmukaisesti, ehkä pieni reality check olisi kuitenkin paikallaan.
Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, työväentalosta presidentinlinnaan, ettei pidä tehdä itsestään numeroa. Agraariyhteiskunnan peruja varmaan. Ja onhan se ollut viime sodassa ihan toimivakin ratkaisu elinajanodotteen suhteen: älä nosta päätäsi juoksuhaudasta. Vaatimattomuus on hyve meillä. Tästä seuraa, että jos joku henkilö ei huomioi tätä asiaa, silloin karjalasta kajahtaa. Henkilö huomataan ja häntä pilkataan, sukupuolesta riippumatta.
Pitäisikö asia vääntää rautalangasta? Käykäätten katsomassa Jatkoajan Juhani Tammisen tribuuttiketjua. Jos Tami kommentoi jotain X:ssä tai muussa, silloin jytisee heti pari sivua pilkkaa Tamin sanomisista. Ja Tami on jo keski-iän ylittänyt miesoletettu.
Toinen asia on henkilön virallinen asema. PM odotetaan hoitavan työnsä lähes tulkoon kokonaan asiajulkisuuden kautta. Jos henkilö ei näin tee, pilkkakirveet iskevät. Stubb oli tästä erinomainen esimerkki ja miesoletettu kaiken lisäksi. Toisaalta, täällä mainittu Valtonen edustaa juuri tätä asiajulkisuudessa olemista ja tämä tuntuu miellyttävän niin miehiä kuin naisiakin. Osa naisistakin on sen tyyppisiä feministejä, jotka arvostavat sitä, että nainen saa työstään kiitosta asiajulkisuuden kautta. Olemalla pätevä työssään.
Kolmas asia on julkisuus yleensä. Julkimot ovat vapaata riistaa, niin kriitikoille kuin ylikriitikoillekin. Marin on kiistatta julkisuuden henkilö, joka on lähtenyt kokonaan uusille urille. Tästä tietysti vilpitön onnitteluni: ei kai nyt kukaan hetkellinen megajulkkis jaksa viettää aikaansa demariklubissa vääntäen jotain kunnallispolitiikkaa tai katsoen kaihoisasti oppositiosta PM viranhoitoa. Kun vaatekaappiin on ilmestynyt kaikenlaista säväyttävää.
Suomessa pidetään asiajulkisuudesta, mutta tosiasiahan tietenkin on, että sen tyyppinen julkisuus on vain harvojen herkkua. Monien täytyy etsiä elantonsa julkisuudessa olemisesta. Tätä edelleenkin pidetään joissakin piireissä vähän outona elämäntapana, mutta Kardashianien esimerkki innoittaa. Niin myös Marinia. Saadakseen täppää, hänen täytyy kaiken aikaa olla esillä. Keinot vaihtelevat. Juuri nyt pitää takoa, kun rauta on vielä suhteellisen kuumaa.
Voidaan tietysti olla montaa mieltä julkkisten pilkkaamisesta. Mutta toisaalta on kumminkin niin, että jos sinulla on asema rahantekopyramidin huipulla tai sen tuntumassa, kaikki eivät sitä sulata. Kateuttahan sekin on. Ehkä henkilövihaakin. Mutta myös merkki demokraattisesta asenteesta: kukaan ei voi nousta kritiikin yläpuolelle eikä ketään tarvitse kohottaa palvonnan kohteeksi.
Miksi Marinia kommentoidaan joka käänteessä: samasta syystä kuin Tamia. Hän kiinnostaa edelleen ja herättää ristiriitaisia tunteita. Ei tämä nyt mitään ydinfysiikkaa ole kuitenkaan. Marinin itsensä kannalta: olisiko parempi, että hän vaipuisi kokonaan unohduksiin? Siinähän menisivät myös bisnekset.
