Luonteva ratkaisuhan tämä oli ja linjassa viimeisten vuosien toimintaan. Kun kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden kuluttua katsotaan taaksepäin, olen yllättynyt jos Marinia ei muisteta kenties aikakautensa taitavimpana mediapersoonana. Oli se poliitikkokin jossain välissä, mutta se jäänee toissijaiseksi. Ja varmaan hänenkin kannaltaan parempi, että sitä puolta ei liiaksi muisteltaisi. Olisi ollut edellytykset jäädä mielipiteitä jakavanakin yhden vaikean aikakauden selvittäneeksi valtiohenkilöksi, mutta valitsi hyvin toisenlaisen exitin. Jälkimaku on sen mukainen.
Toki olisi mukava nähdä, että Marinin lähdöstä otettaisiin opiksi ja tehtäisiin korjaavia toimenpiteitä kotimaiseen politiikkaan. Sinänsä tietysti Suomessa äänestetään edelleen ensin puoluetta ja vasta sitten ehdokasta, mutta Marin on muuttanut tätä voimakkaasti. Toivottavasti vastaisuudessa mietitään sitä, miten motivaation puutteeseen liittyviin lähtöihin suhtaudutaan. Ehkäpä äänipotti hylättäisiin, paikkaa ei korvattaisi tai jotain vastaavaa, mikäli lähtö johtuisi muista kuin terveydellisistä syistä. Tällä toivottavasti saataisiin ehdolle henkilöitä, jotka oikeasti haluavat politiikkaan eivätkä vain huomiota. Suomessa onneksi julkkisehdokkaat ovat keskimääräisesti hoitaneet tonttinsa loppuun asti. Jos Marinin jäljiltä tätä muokattaisiin, olisi se hänen harvoja hyviä perintöjä.
Sitä en usko, että olisi palaamassa presidenttijuttuihin tai politiikkaan. Mikäli vuosien kuluttua tulee takaisin, raikkauden lisäksi myös nuorekkuus on mennyt. Lisäksi tarkoittaisi käytännössä maitojunaa paremmista hommista, ja Trump sekä Marin kammoksuvat molemmat häviäjän leimaa. Eikä tuollainen valokeilan ulkopuolinen koron kerryttäminen ole enää oikein juttu. Moni vanhemman sukupolven miespoliitikko on sitä yrittänyt, mutta ei ole suosio kasvanut.