Pikkuisen nauratti, kun löysin antiikkiliikkeestä sarvista kyhätyn naulakon.
Joskus aikoinaan tuli poikain kanssa baari-illan jälkeen puhuttua "munista", eli munansaannosta. Eli kaikissa mitä sanottiin, piti olla olla sanonmuunnos. Seurueessa oli pari naishenkilöä, jotka olivat ihan pihalla. Liukkaalla pihalla. Tais olla niin liukasta, että pulutkin kaatuivat. Niille puluille olisi tarvinnut kannukset. Oltiin menossa Ellun pileisiin. Piti ottaa pikaiset limpsat. Eli pennuille jaffaa. Tutuille viskiä. Aina risteilyltä tullessa pitää kysellä passintarkastajilta, että onko tullilla kuskia?
Hauskintahan noita on heittää tosielämässä, kun tietää, että joku ymmärtää, mutta kohde ei. On sit kiva yrittää pitää pokkaa. Kerran repesin, kun olin menossa erään Katri-nimisen luokse vähän jynkkyhommiin. Hänellä oli paikka ja sisään astuessa ovessa luki Kukkanen. Ei kuitenkaan ollut hänen sukunimensä.