Kolmas ottelu oli kyllä sarjan viihdyttävin tapahtumiltaan. Paljon vauhtia ja taklauksia eritoten kahdessa ensimmäisessä erässä. Suurin ero kahteen aikaisempaan otteluun oli, että Sharks pääsi hyville maalintekopaikoille huomattavasti helpommin kuin aikaisemmin, jolloin verkot alkoivat soida ja Hiller näyttää kuolevaiselta. Ducks pelasi paljon huonommin oman maalinsa edessä, ja San Jose haki toisaalta paremmalla maltilla hyviä tekopaikkoja. Silti tämäkin ottelu aikaisempien tapaan olisi voinut mennä kummalle vain, sillä Ducks pelasi aktiivisemmin kuin aikaisemmin, mikä johtui tietysti siitä, että Sharks pakotti siihen.
Ketjussa on jo mainittu, että Anaheimin kakkoskenttä oli yössä, mikä piti paikkansa. Tämän lisäksi Christensen oli vielä kaiken pahan lisäksi todella laiska pitämään omaa miestään alivoimalla, mikä oli suurin syy Boylen toiseen maaliin. Laidoissa Christensen on kyllä täysin turha kaveri. Ilkeä ajatus häntä kohtaan riittää kiekonriistoon. Maailntekotilanteissa sitten ei edes jännitä, saako mies kiekkoa maaliin.
Perryn jäähy ei tosiaan ollut ansaittu, mutta olisi ollut vältettävissä. Toisaalta ymmärrän, miksi Perry koukkasi Boylen mailaa, sillä siitä olisi tullut ilmeisesti Getzlafille läpiajo, mikäli jäähyä ei olisi vihelletty. Siinä tapauksessa kaikki kehusivat Perryä loistavasta oivalluksesta. Nyt tuli vastustajalle ylivoimamaali. Veikkaan, että jos tilanteesta ei olisi ollut tulossa niin vaarallista maalintekopaikkaa Anaheimille, jäähyä ei olisi tullut.
Sharks selvisi hyvin henkisesti kovasta paikasta. Anaheim tuli terrierimäisesti aina tasoihin, paitsi lopussa. No, jos sarjaa menee pelkästään vierasvoitoilla, en valita.
