Tämän päivän Kookoo-voiton jälkitunnelmissa (ja eilisen Tappara-voiton huuruissa) mietiskelin Nikun asemasta otteluketjuun, sopii ehkä tänne paremmin:
Ihan en kyllä nyt ymmärrä sitä, että miksi Jyp ei voisi olla juuri näin hyvä myös Sami Nikun kanssa? Eihän se voi olla mahdollista, että Niku itse olisi sellainen myrkyttäjä, eihän mikään viittaa siihen, kun ottaa huomioon aikaisemman jonkinlaisen menestyksen tällä kaudella? Itse en näiden kahden ottelun parantuneen ilmeen perusteella vetäisi sellaista johtopäätöstä. Ajatuksena siis, että on aikamoista syyttää Nikua tällaisesta, kun syöksylasku alkoi muista henkilömuutoksista. Toki uutisoitua on, että juuri Nikun (muiden kärkipelaajien ohella) kanssa on ollut erimielisyyksiä sekä valmennuksen vaihtopäätöksestä seurajohdon kanssa, että henkilökemiassa uuden valmennuksen kanssa.
Toki buustia voi joukkue saada siitä, että taitava yksilö on poissa, ja silloin joka jätkän on helpompi motivoitua pelaamaan tänään vähän paremmin. Erityisesti Erosen esilläolo saattaa juontaa juuriaan osaksi myös siihen, että kiekollisen pakin roolia on valtavasti enemmän tarjolla. Eihän nuo laukaukset millä se tykitti eilen ja tänään ole minkään puukäsipakin (esim. M. Viitasen tai M. Heiskasen) laukauksia. Mutta ei tällasesta lisäbuustista ollu Mikkelissä vielä tietoakaan, tai sillon ku Niku oli maajoukkueessa (muistaakseni).
Mutta itse unelmoin märissä päiväunissa siitä, että Jyp voisi pelata tämmösellä asenteella, työnteolla ja yllättävän esiintulon tehneellä pelurin luonteella myös S. Nikun läsnäollessa (ja myös Niku mukaanlukien, noihin asenteeseen ym.), jolloin joukkueessa alkaisi olla aika pelottavaa potentiaalia.
Tämä kaikki on luultavasti Nikusta itsestään eniten kiinni. Joko lähtee kävelemään ja Jyp taistelee ja raapii kollektiivina ilman häntä tehden yv:llä loppukauden aikana yhteensä 0 maalia viivasta, tai herra jollain ihmeen kaupalla palaa takaisin niin kuin mikään ei olisi muuttunut ja jatkaa kiukuttelua ja löysäilyä, tai best case scenario:
Niku ottaa itseään niskasta kiinni, tekee sovun Heiskasen kanssa, nöyrtyy, tajuaa oman asemansa että hän ei ole kingi ja joukkue pysyy elossa ilman häntä, ja että hänen on itsekin tuotava 105 % peliin joka ilta jotta olisi joukkueelleen edes lähellekään yhtä arvokas kuin kuvittelee olevansa. Se tarkoittaa yhtä paljon sekä Vainion, Vidgrenin & co kaltaista (omasta mielestäni, älkää nyt tarttuko tähän, tai esittäkää itse parempia esimerkkejä... :D) laadukasta ja nöyrää peruspelaamista ja sielun laittamista kentälle, että oman erikoisosaamisensa tuomista peliin eli rauhallinen kiekkokosketus, pää ylhäällä omassa päässä, hyvät avaussyötöt, ja lämärit viivasta yläkulmaan, muun muassa.
Itselläni ei siis ole Nikua vastaan mitään, toivoisin sydämestäni että mies pelaisi loppuun asti täällä. Mutta pakko tunnustaa tosiasiat että myös hänellä on iso peiliinkatsomisen paikka, nimenomaan peliesitysten osalta.