Salibandyn MM-kisat 21-28.2006

[Rod Weary]

Tietääkseni salibandyssa ei kuitenkaan edelleenkään saa taklata, joten tuollainen käsien hakkaamiseen ja tukan repimiseen keskittyvä "kovuus" on nyt aika yhtä tyhjän kanssa.

Koska et selvästikään seuraa lajia ollenkaan, annan sinulle hyvän neuvon: joko otat asioista selvää (tai vaihtoehtoisesti ns. silmän käteen), tai sitten lakkaat nolaamasta itseäsi. Salibandy on nykyisellään erittäin fyysinen ja kova laji, jossa huipputasolla saa myös taklata. Säännöissä se ei lue, mutta käytäntö on toinen. Alasarjoissa asia on edelleen hyi-hyi. Jos haluat tulkita Tähkän kommentin kovuudesta sormille naputteluun ja tukasta repimiseen, niin tee siitä ihan vapaasti totuus itsellesi. Sitä se ei kuitenkaan tarkoittanut.

 

[HABS #11]

Koska et selvästikään seuraa lajia ollenkaan, annan sinulle hyvän neuvon: joko otat asioista selvää (tai vaihtoehtoisesti ns. silmän käteen), tai sitten lakkaat nolaamasta itseäsi. Salibandy on nykyisellään erittäin fyysinen ja kova laji, jossa huipputasolla saa myös taklata. Säännöissä se ei lue, mutta käytäntö on toinen. Alasarjoissa asia on edelleen hyi-hyi. Jos haluat tulkita Tähkän kommentin kovuudesta sormille naputteluun ja tukasta repimiseen, niin tee siitä ihan vapaasti totuus itsellesi. Sitä se ei kuitenkaan tarkoittanut.

Sama.

aikaisemmin jo laitoin että ruotsissa muutama innoskas halusi pelata salibandyä "lätkänsäännöillä". Lopputulos oli että peli ei ollutkaan niin mukavaa ja hauskaa. On kuitenkin eriasia taklata ja ottaa taklaiksia vastaan kiekkosuojilla kuin pelkässä t-paidassa. Sarja kuihtui itsestään ja uutta tuskin laitetaan pystyyn. Miesten liigasalibandy on todella fyysistä ja sielläkin on alkanut kuulua puoltoääniä tiukemmasta tuomarilinjasta fyysiseen peliin.

Alasarjoissa linjan on pakko olla tiukka. Siellä on kuitenkin pelaajien fysiikassa rajuja eroja. Lisäksi pelaajat eivät osaa fyysistä peliä vaan esim selkään ajoja näkee joka viikonloppu. Lisäksi tuomarit alasarjoissa ovat aloittelevia tuomareita ja vaarana on että mopo karkaa ja sitten on vaikeuksia. Hyviä kokemuksiakin on. Omalle joukkueelle osunut muutaman kerran tuomari pari joka antanut molempien pelata kovaa ja rehdisti kun nähty että molemmat joukkueet pystyy siihen.

 

[Kuvernööri]

Asia mikä ei minulle ole vielä näiden kaikkien vuosien aikana valjennut on se, mikä suunnaton tarve ns. "lätkäfriikeillä" on halveksua ja haukkua salibandyä. Erityisesti, kun se tapahtuu järjestään näiden salibandystä mitään tietämättömien toimesta. Tervemenoa Cube kokeilemaan miten oma fysiikkasi kestää liigavääntöjä, homojen ja neitien näpertelyä ja tukasta vetämisiä. Muista pistää rannesuojat päälle.

Kyllä voikin tuntua edelleen niin katkeralta. Voisikohan tulevissa MM-kisoissa toimia käytännössä, että Suomen ja Ruotsin peleissä tuomitsisi yksi suomalainen ja yksi ruotsalainen tuomari? Voisi olla ehkä jopa kokeilemisen arvoinen idea harjoituspeleissä.

 

[Liverpooligan]

Ei tuo salibandy nyt ihan miesten peli ole. Finaalissa naurettavaa kaatuilua, tukasta repimistä ja alkusarjassa vastustajalle kettuilemista turhalla aikalisällä ja molarin pois ottamisella. Ämmämäistä ja lapsellista...

Samaa mieltä. Kommentaattorina eilisessä pelissä toiminut Janne Tähkä (?) vielä korosti näitä lajin huonoja puolia kommentoimalla jotain sormille napauttelua ja hiukisista repimistä tyyliin "joo, siinä annetaan ihan oikein kunnolla kovuutta". Juu, aika miehekästä touhuahan tuo tosiaan on.. Keskittyisi Jannekin jatkossa vaan veivaamaan sitä palloa lavalla ja jättäisi kontaktilajit muiden huoleksi. Onko sähly saanut pehmeydestään kritiikkiä kenties vai mistä mahtoi johtua tuo täysin päälleliimattu "kovuuden" korostaminen?

Tietääkseni salibandyssa ei kuitenkaan edelleenkään saa taklata, joten tuollainen käsien hakkaamiseen ja tukan repimiseen keskittyvä "kovuus" on nyt aika yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta ihan samakin, koska aivan saatanan kamalaa katsottavaa tuo peli oli joka tapauksessa. Taisi olla viimeinen kerta kun tuota lajia telkkarista katson. Kiva pelata, mutta siihen se sitten jääkin.

Ja lätkässähän ei perkele kukaan kaadu naurettavasti..? Eihän lätkässä koskaan huidota sormille..? Ja sehän sitä oikeaa kovuutta sitten ilmeisesti on, kun maalin edessä vedetään vastustajaa surutta poikittaisella selkään tai tullaan tilanteen ulkopuolisena pelaajana takaapäin "hanskaamaan" vastustajan naamaa... Vitun miehekästä, varsinkin tämä hanskaaminen, ja niin vitun oikeaa kovuutta.

Kyllä on salibändy mennyt oikeaan suuntaan fyysisyyden osalta. Jumalauta, siellähän ajettiin pallontavoittelutilanteissa surutta mieheen (lajissa, jossa nimellisesti muuten ei saa taklata), eikä turvana ole kypäriä, hanskoja tai hartijasuojia. Parempaa, fyysisempää ja intensiivisempää viihdettä tämä MM-finaali oli, kuin keskimääräinen suomalainen jääkiekko- tai jalkapallomatsi.

Hiuksista kiskominen oli Salmiselta tyhmyyttä, ei saa provosoitua. Svenssonit piti hermonsa kurissa ja lopulta voittivat. Kestää näköjään paremmin paineita tuo ruotsalainen pääkoppa.

-----

Minustakin tällainen toisen "alhaisemman" lajin dissaaminen omien vanhanaikaisten mielipiteiden takia on säälittävää. Aivan kuin salibandy tai jokin muu urheilu olisi jääkiekolta jotenkin pois. No, onneksi (näiden kannalta) sitä mestaruutta ei tullut salibandyssakaan, joten voi vittuilla ihan hyvällä fiiliksellä.

Käykää itse ottamassa vastaan pari tällaista "ämmämäistä" lääpäisyä ja tulkaa sitten avautumaan.

 

[zelios]

Mikäli ei ole kirjoitusvirhe, niin melko meilenkiintoinen huomio.
.

Niin tarkoitin siis joukkuetta joka menettää 3-0 johdon passivoitumalla.

 

[Cube]

Kyllä on salibändy mennyt oikeaan suuntaan fyysisyyden osalta. Jumalauta, siellähän ajettiin pallontavoittelutilanteissa surutta mieheen (lajissa, jossa nimellisesti muuten ei saa taklata), eikä turvana ole kypäriä, hanskoja tai hartijasuojia. Parempaa, fyysisempää ja intensiivisempää viihdettä tämä MM-finaali oli, kuin keskimääräinen suomalainen jääkiekko- tai jalkapallomatsi.

-----

Minustakin tällainen toisen "alhaisemman" lajin dissaaminen omien vanhanaikaisten mielipiteiden takia on säälittävää. Aivan kuin salibandy tai jokin muu urheilu olisi jääkiekolta jotenkin pois. No, onneksi (näiden kannalta) sitä mestaruutta ei tullut salibandyssakaan, joten voi vittuilla ihan hyvällä fiiliksellä.

Käykää itse ottamassa vastaan pari tällaista "ämmämäistä" lääpäisyä ja tulkaa sitten avautumaan.

Voi Liverpooligankin ottaa nyt vaan ihan rauhallisesti, eikä alkaa turhaan muiden mielipiteistä kiihkoilemaan. Ei salibandy mitenkään "alhaisempi" laji ole, mutta tuntuu vain siltä, että siitä yritetään tehdä liikaa jotain köyhän miehen kenkäjääkiekkoa. Taitaa sähly kärsiä tosiaan pienoisesta identiteettikriisistä, kuten näköjään moni sen fanikin.

Ja se on muuten minulle ihan yksi ja sama voittaako Suomi tässä lajissa maailmanmestaruuden. Kiinnostus on vähäistä, koska en gloryhunttaa.

 

[Rod Weary]

Voi Liverpooligankin ottaa nyt vaan ihan rauhallisesti, eikä alkaa turhaan muiden mielipiteistä kiihkoilemaan. Ei salibandy mitenkään "alhaisempi" laji ole, mutta tuntuu vain siltä, että siitä yritetään tehdä liikaa jotain köyhän miehen kenkäjääkiekkoa. Taitaa sähly kärsiä tosiaan pienoisesta identiteettikriisistä, kuten näköjään moni sen fanikin.

Esitä sitten mielipiteesi niin, ettei niistä ole aihetta kiihkoilla. Lajiin perehtyneet kun eivät välttämättä oikein tykkää ilman perusteluja heitetystä hevonpaskasta.

Lajin harrastajat ja innokkaat seuraajat eivät ole tekemässä salibandystä yhtään mitään, mitä se ei ole. Ennemminkin olen näkevinäni tuosta toiminnasta merkkejä juuri sinun suunnastasi. Minusta on helkkarin hienoa, että miestä osataan ottaa puhtaasti ja kovaa. Se toki edellyttää sitä, että "taklaukset" osataan ottaa myös vastaan. Ilman jälkipeliä. Maalineduspeli on sitten se, missä täytyy osata ottaa vastaan myös iskuja. Ja siinä Salminen valitettavasti meni metsään tällä kerralla. Osittain myös kotiinpäin kallellaan ollut tuomari.

 

[Kuvernööri]

VEi salibandy mitenkään "alhaisempi" laji ole, mutta tuntuu vain siltä, että siitä yritetään tehdä liikaa jotain köyhän miehen kenkäjääkiekkoa. Taitaa sähly kärsiä tosiaan pienoisesta identiteettikriisistä, kuten näköjään moni sen fanikin.

Kuten tuossa yllä jo todettiin, tämä on se lähtökohtainen kardinaalimokasi minkä olet oletuspohjalta tehnyt. Kukaan salibandyä pelaava/fanittava ei halua tehdä siitä mitään "jääkiekkoa", ja lajin identiteetti on erittäin itsenäinen ja vahva. Suosittelen menemään vaikka joskus viikonloppuisin Arena Centeriin päiväksi notkumaan ja katselemaan junnujen turnauksia. Ehkä sitä kautta salibandyn "fiilis" ja lajikulttuuri aukeaa sinulle. Tätä suosittelen sinulle siksi, että sinulla on nähtävästi suunnaton halu kommentoida ja kritisoida - kuitenkaan tietämättä aiheesta yhtään mitään.

 

[Knower]

Saban "taklauspeli" tarkoittaa nimen omaan sellaista olkapää olkapäätä vasten tapahtuvaa kontaktia, jossa molemmat pelaajat ovat hereillä ja valmiina tilanteeseen, esim. kun mennään kovaa vauhtia kulmaan. Minusta tuo on lajin kehityksen kannalta pelkästään hyvä juttu. Aladivareissa on hyvä oikeasti ottaa kontaktia vähän pois, sillä tuo vastaanottamisen taito ei ole ihan sitä luokkaa kuin liigassa ja divarissa. Itse kun olen ylemmissä sarjoissa aiemmin pelannut ja nyt vain pelailen alempana, niin huomaa että tällaisella 180cm / 73kg kynäniskavarrella kaatuu isompikin mies. Ja se kostoisku siltä isommalta osapuolelta tulee aika usein eikä niin sääntökirjan mukaisesti. Siinä olen yhtä mieltä, että neitilajipaskapuheet kannattaa lopettaa, ihan vaan sen takia että siinä nolaa itsensä. Vauhti on huipputasolla jotain ihan käsittämätöntä eikä television välityksellä valitettavasti kunnolla katsojalle välity. Kannattaa oikeasti joskus mennä tsekkaamaan jotain liigan huippumatsia, liput ei paljoa maksa ja kentällä todellakin tapahtuu, näkee jalkakyniä, yksilösuorituksia yms. Juuri niitä mitä ei enää jääkiekossa näe.

Mutta jotta ei mene ihan ohi aiheen, niin kyllä itse näin tuon tuloksen kuitenkin aika odotettuna. Suomesta on tulossa kyllä pian sellaista pelaajaa, jotka pystyvät Ruotsin kaatamaan isossakin paikassa, mutta ehkä näillä ns. toisen aallon huippumiehillä (JP, Hintikka yms.) on eväät jossain mielessä syöty. Parin vuoden päästä irti pääsee Kapanen, Kukkola, Johansson yms. kolmannen ja periaatteessa ensimmäisen puhtaan salibandysukupolven edustajat, ja uskon että nämä kaverit nostavat Suomen Ruotsin rinnalle ja ohikin. Paljon on hommia, sillä noita pelaajia taitaa Ruotsissa olla about kolme kertaa Suomea enemmän.

edit. Tuossa Kuvernööri mainitsikin lajikulttuurista. Se on sabassa nykyään tosiaan erittäin vahvaa ja ehkä tämä on juuri sitä mikä karkoittaa näitä "tosimiehiä" lajin parista ja antaa joidenkin mielestä tämän "homoleiman". Säälittävää sinänsä. Sen tiedän, että junnuilla on tosi hauskaa pinkkien lapojensa, hiuspantojensa ja rannenauhojensa kanssa. On mukava olla hyvä pelaaja isolla tukalla ja erottua massasta omien "sabaherkkujen" kanssa. Alakulttuuria katsokaas...

 

[Liverpooligan]

Taitaa sähly kärsiä tosiaan pienoisesta identiteettikriisistä, kuten näköjään moni sen fanikin.

Sen verran kai lienee paikallaan täsmentää, että salibandy ei ole minulle "se" juttu. Ei ole koskaan ollut eikä varmaan tule olemaankaan. Lätkää katson yleensäkin mieluummin kun salibandya. Itsellenikin tämä sunnuntain MM-finaali oli parin vuoden tauon jälkeen jälleen ensimmäinen katsomani huippusalibandyottelu, ja pidin todella näkemästäni. Kehitys parin vuoden takaisesta pelistä sunnuntaina näkemääni fyysiseen ja nopeatempoiseen peliin on ollut huimaa yksistään tuossa ajassa.

Ihmettelen vain sitä valtavaa vimmaa, mitä näillä eräillä "hockey is my only religion" -tyypeillä on niin kovin salibandya vastaan, että se pitää vanhojen asenteiden mukaan vastoin parempaa tietoa leimata ämmämäiseksi urheiluksi?

Sitä paitsi, miksi puhut edelleen sählystä salibandy-ketjussa? Ne on kaksi eri asiaa.

 

[Cube]

Lajin harrastajat ja innokkaat seuraajat eivät ole tekemässä salibandystä yhtään mitään, mitä se ei ole. Ennemminkin olen näkevinäni tuosta toiminnasta merkkejä juuri sinun suunnastasi.

Saattaa tosiaan olla näin, koska seuraan lajia aika satunnaisesti. Mieleen on vain jäänyt sellainen kuva, että tuota kovuutta ja fyysisyyttä pyritään istuttamaan salibandyyn kovin keinotekoisesti ja jopa sillä tapaa, että se tuhoaa peliä. Miksi ei vaan voi olla sitä mitä on - eli "gaypalloa", näin provosoiden ilmaistuna. Jos luet aiempia viestejäni tarkemmin (vaikka olenkin näköjään ilmaissut itseäni aika vajavaisesti tällä kertaa), niin en yleisesti ottaen väitä salibandyn olevan pehmeä laji, enkä ainakaan teilaa sitä siitä. No ok, se "samaa mieltä" BigJ:n viestiin oli vähän tätä osastoa. Kuitenkin mielipiteeni lajista on kutakuinkin päinvastainen kuin näköjään kuvittelette: puhtaasti taitolajina salibandya saattaisi ehkä jaksaa katsoakin, kontaktilajina ei oikein sitä vähääkään.

Aikaisemmista viestistä vielä lainaus, koska en sitä äsken vielä huomannut:

Jos haluat tulkita Tähkän kommentin kovuudesta sormille naputteluun ja tukasta repimiseen, niin tee siitä ihan vapaasti totuus itsellesi. Sitä se ei kuitenkaan tarkoittanut.

Olen kyllä melko varma siitä, että Tähkä puhui tuosta kovuudesta nimenomaan sormille lyömisen ja hiukistarepimisen yhteydessä. "Joo, siinä Peik antaa maalin edessä ihan oikein ruotsalaiselle kovuutta." "Nyt pitää vaan kulmissa antaa käsille sitä kovuutta." Tämä minun ongelma tässä koko hommassa alunperin oli.

 

[Cube]

Ihmettelen vain sitä valtavaa vimmaa, mitä näillä eräillä "hockey is my only religion" -tyypeillä on niin kovin salibandya vastaan, että se pitää vanhojen asenteiden mukaan vastoin parempaa tietoa leimata ämmämäiseksi urheiluksi?

Sitä paitsi, miksi puhut edelleen sählystä salibandy-ketjussa? Ne on kaksi eri asiaa.

Miksi kuvittelet, että jääkiekko on ainoa laji mitä seuraan ja mistä pidän?

Alempaan kysymykseen vastaus nyt on aika selvä: Ihan vittuillakseni laitoin.

 

[Kuvernööri]

Saattaa tosiaan olla näin, koska seuraan lajia aika satunnaisesti. Mieleen on vain jäänyt sellainen kuva, että tuota kovuutta ja fyysisyyttä pyritään istuttamaan salibandyyn kovin keinotekoisesti ja jopa sillä tapaa, että se tuhoaa peliä. Miksi ei vaan voi olla sitä mitä on - eli "gaypalloa", näin provosoiden ilmaistuna.

Olen kyllä melko varma siitä, että Tähkä puhui tuosta kovuudesta nimenomaan sormille lyömisen ja hiukistarepimisen yhteydessä. "Joo, siinä Peik antaa maalin edessä ihan oikein ruotsalaiselle kovuutta." "Nyt pitää vaan kulmissa antaa käsille sitä kovuutta." Tämä minun ongelma tässä koko hommassa alunperin oli.

Vaikka et vastaustasi kohdistanutkaan minulle, voinen silti vastata. Tuo fyysisyyden lisääntyminen on vain luonnollinen seuraus lajin kehitykselle, eikä mikään pyrkimys. Seuraavassa selitys: Olipa kerran salibandy jota pelasivat opiskelijat. Alkoi vähitellen tulla taitavampia pelaajia, jolloin salibandyä alettiin pitää kilpaurheiluna. Alkoi junioritoiminta ja lajin kasvu oli hurjaa. Tullaan 2000-luvulle ja salibandyliigassa on joukkueet täynnä koko nuoruutensa pelanneita lahjakkaita pelaajia, jotka ovat erittäin taitavia ja nopeita. Tullaan tähän päivään, jolloin salibandyliiga on täyttymässä koko elämänsä salibandyä pelanneista parikymppisistä kundeista, joiden taitotaso ja nopeus on jotain aivan käsittämätöntä. Seuraa äärimmäisen kovatempoinen, taitavien ja nopeiden pelaajien pelaama peli. Seuraa enemmän ja enemmän kaksinkamppailuita, joka luo aivan uudenlaisia vaatimuksia huippusalibandyssä pärjäämiselle. On aivan luonnollinen kehityssuunta, että taidon ja nopeuden lisäksi myös fyysiset ominaisuudet korostuvat.

Ja vielä tuohon Tähkän jutusteluun, älä ota sitä vakavasti. Tähkä itse sattui olemaan yksi liigan fyysisimpiä pelaajia aikoinaan.

 

[Taze]

Mieleen on vain jäänyt sellainen kuva, että tuota kovuutta ja fyysisyyttä pyritään istuttamaan salibandyyn kovin keinotekoisesti ja jopa sillä tapaa, että se tuhoaa peliä.

Tuosta keinotekoisuudesta olisi kiva kuulla lisää. Minun mielestäni laji vain on kehittynyt tuohon suuntaan ja nykyisin se alkaa näkyä kentälläkin, joku Salutskij "saa" nyt tehdä kentällä juttuja joista 10-12 vuotta sitten "Huuli" Sandell sai poikkeuksetta vitosia. Itse on tullut reikäpalloa tahkottua n. 16 vuotta eri sarjatasoilla ja laji sekä välineet on (yllättäen) kehittyneet ja muuttuneet tuona aikana älyttömästi. Nuori laji hakee vieläkin lopullista muotoaan, mutta epäilisin lähinnä liigasta kantautuvien viestien perusteella, että fyysisyys (tarkoitan tällä kontaktipeliä) ei nykyisestä tule ainakaan kasvamaan.

 

[bluesblues]

Täällä on puhuttu että salibandy ei ole kiekkomiesten mielestä mitään, mutta voin kokemuksesta sanoa että mielikuvat on muuttuneet totaalisesti. Nykypäivän salibandyliigan ja ykkösen pelaajat treenaavat yhtä kovaa kuin muutkin puoli ammattilais sarjat kuten veikkausliiga pesäpallo lentopallo ym.
Eikä ole sattumaa että muutamat kohtalaisen kovilla kiekkomeriiteillä varustetut valmentajat touhaavat nykyään salibandyn parissa.
Parhaimpina esimerkkeinä Rauno Korpi ja Ismo Läntinen.

 

[oka]

Tuossa talvella Salibandy-nimisessä lehdessä Hifk:n säbän valmentaja peräänkuulutti urheilullisuutta tyyliin:
"Miten voidaan tasoa nostaa kun C-junnujen lätkäjengitkin harjoittelee enemmän kuin säbän Liiga-jengit."

Ilmeisesti vertasi Hifk C:n harjoitusmääriin.

 

[HABS #11]

Tuossa talvella Salibandy-nimisessä lehdessä Hifk:n säbän valmentaja peräänkuulutti urheilullisuutta tyyliin:
"Miten voidaan tasoa nostaa kun C-junnujen lätkäjengitkin harjoittelee enemmän kuin säbän Liiga-jengit."

Ilmeisesti vertasi Hifk C:n harjoitusmääriin.

Salibandylehden kommentti on vain yhden valmentajan mielipide. Oliko kysessä valmentajan omien käsien pesu kun IFK:n liigaporukan pelit eivät menneet ihan putkeen...?
Muistettava että salibandyn liiga porukat eivät ole ammatilaisjoukkueita samalla tavalla kuin kiekossa. Vuosi sitten oli ilta sanomissa juttu jossa koriksen liigavalmentaja peräsi yhtä kovaa harjoittelua koripallon liigapelaajille kuin jääkiekossa on tällä hetkellä. Salibandy on kuitenkin nuori laji ja harjoittelukulttuurissa on paljon kehitettävää. Hyvä asia tulevaisuudessa on liigalisenssi ja siinä määritelty liigavalmentajan vähimmäiskoulutuksen taso. Mitä enemmän salibandyliitto kouluttaa ja opastaa valmentajia niin sitä enemmän laji menee eteenpäin. Valmentajien koulutuksen myötä ammattimaisempi asenne tarttuu pelaajiinkin pikkuhiljaa.

 

[Kuvernööri]

No taisi olla Sandellilta aika kärjistetty mielipide. Kyllähän nuo liigajengien treenimäärät pyörii kesäisin siellä 5-7 krt/vko ja kauden aikana 3-5 krt/vko, riippuen omatoimisista. Sitten on poikkeuksia kuten Oilers ja erityisesti Josba, jotka pitävät aamutreenejäkin (opiskelijapitoisuus mahdollistaa). Enempää ei oikein voi treenata, kun pelaajat käy töissä, ja ketä se sitten palvelee jos kauden aikana joka ainoa arki-ilta menee treeneissä ja viikonloput peleissä.

Itse näkisin että enempää ei oikein voi treenata, ellei sitten haluta henkisesti loppuunpalaneita pelaajia. Omatoimisuus on aika iso valtti säbässä. Mutta löytyy toki niitäkin liigajengejä joilla on treenaaminen aika vajaavaista. Divarista erityisesti. Se on selvää että harjoituskulttuuri tarvitsee kehitystä.

 

[Spiit]

Mitä tulee treenaamiseen salibandyssa. Noin vuosi sitten eräs tuntemani suomalainen NHL-ammattilainen, mainitsi SSV:n treenaamisesta, että SSV:ssä äijät treenaavat niin paljon ja niin kovaa, ettei kiekkomiehetkään pysy oikein sellaisessa tahdissa mukana. Tämä kertonee mielestäni aika paljon salibandyn harjoitusmääristä ja etenkin siitä, millä asenteella ja intensiteetillä hommaa tehdään. Toki pitää siinä sivussa myös muistaa, että Kohosta lukuunottamatta tuskin kukaan suomalainen salibandypelaaja pystyy elättämään itseään pelkällä pelaamisella. Sb-ammattilaiset tekevät normaalia päivätyötä, ja pelaavat siinä sivussa. Jääkiekossa taas pelaajat voivat keskittyä yksinomaan pelaamiseen.

 

[dali]

Tuo fyysisyyden lisääntyminen on vain luonnollinen seuraus lajin kehitykselle, eikä mikään pyrkimys.

Lainaan kirjoituksestasi vain alun, mutta olen kanssasi hyvin pitkälti samaa mieltä lajin kehityksestä. Fyysisyys korostuu mielestäni lähinnä siksi, että vauhti kasvaa ja pelistä tulee suoraviivaisempaa.

Itse tykkään "tosipelejä" enemmän höntsäilystä, koska suoraan sanottuna alasarjojen salibandy on välistä kauheaa koheltamista, joka muuttuisi pienellä rauhoittamisella paljon paremmaksi peliksi, josta pelaajatkin saavat enemmän irti.

Pelaajista (harrastajista) on omien kokemusteni mukaan tullut myös kärsimättömämpiä. Jos syöttö ei lähde nanosekunnin sisällä lavasta, on tilanne muka ohi. Saatana, hakee itsensä vapaaksi uudestaan. Pallollinen pelaaja voi mun puolestani seistä vaikka loppusummeriin saakka paikallaan, jos vain muu viisikko hakee itseään paikkaan, jonne palloa voi syöttää. Vastustajakin odottaa usein sellaista syöttöä, jolla pyritään nopeaan ratkaisuun.

Vauhdin lisäys näkyy siinä, että syöttöpeli tahtoo olla alasarjoissa yhä harvinaisempaa. Taitavatkin pelaajat muuttuvat tomikallioiksi ja niklashagmaneiksi, kun vauhtia tulee liikaa. Kun vauhti ratkaisee, pelaajien väliset taitoerot kaventuvat. Riittää, kun jaksaa ravata iholle ja pallollisena pystyy roiskaisemaan 26-reikäisen mahdollisimman nopeasti lavastaan pois.

Teksti on tarkoituksella kärjistettyä. Asiat eivät ole näin mustavalkoisia. Eniten korpeaa tuo kanssapelaajien vaatimus, että pallo pitää singota lavasta saman tien pois. Hautominen sitten erikseen.

 

[Spiit]

Pelaajista (harrastajista) on omien kokemusteni mukaan tullut myös kärsimättömämpiä. Jos syöttö ei lähde nanosekunnin sisällä lavasta, on tilanne muka ohi. Saatana, hakee itsensä vapaaksi uudestaan. Pallollinen pelaaja voi mun puolestani seistä vaikka loppusummeriin saakka paikallaan, jos vain muu viisikko hakee itseään paikkaan, jonne palloa voi syöttää. Vastustajakin odottaa usein sellaista syöttöä, jolla pyritään nopeaan ratkaisuun.

Olet varmasti oikeassa siinä, että pelaajista on tullut kärsimättömämpiä, mutta mielestäni siihen on varsin hyvät perusteet. Peli on tullut nopeammaksi, joten tilanteetkin tulevat nopeammin. Tästä johtuu se, että myös syötön pitäisi lähteä nopeammin, jotta tilanteet pystytään käyttämään hyödyksi.

Toki paikkaa voi, ja pitääkin hakea uudestaan, mutta kun ensimmäinen tilanne on mennyt ohi ja vastustaja on huomannut vapaan pelaajan, pidetään kyseinen pelaaja totta kai paljon tarkemmin tämän jälkeen. Salibandyssa suunnanmuutokset ovat hyvin nopeita, joten usein nopealla syötöllä päästäisiin ylivoimahyökkäyksiin, mutta ns. viivyttely antaa vastustajalle mahdollisuuden pudottaa takaisin puolustusalueelle, jolloin maalinteko on luonnollisesti vaikeampaa.

Ymmärrän sinua kyllä siinä mielessä oikein hyvin, että itseänikin ärsyttää suunnattomasti sellaiset pelaajat, jotka kiukuttelevat koko ajan kaikesta sen sijaan, että yrittäisivät itse tehdä asioita paremmin. Tämä syöttöasia kuitenkin on sellainen, että sitä on vaikea ratkoa mitenkään yleisesti, sillä jokainen tilanne on erilainen, ja ns. ''oikea pelitilanneratkaisu'' pitäisi miettiä aina kyseisen tilanteen mukaan.

 

[dali]

Peli on tullut nopeammaksi, joten tilanteetkin tulevat nopeammin. Tästä johtuu se, että myös syötön pitäisi lähteä nopeammin, jotta tilanteet pystytään käyttämään hyödyksi.

Pallo on aina pelaajaa nopeampi. Oikeasti nopeat tilanteet ovat sellaisia, joissa pallo liikkuu ja pelaajat liikkuvat oikea-aikaisesti. Pelkkä juokseminen ja pallon roiskiminen päätyyn on mieletöntä kouhottamista.

Koetin peräänkuuluttaa sitä, että aina ei tarvitse hössöttää. Sen nopean ratkaisun voi tehdä myös rauhallisen siirtelyn päätteeksi. Tai sitten pallo passataan siihen helvetin kuuluisaan toiseen aaltoon.

Tämä syöttöasia kuitenkin on sellainen, että sitä on vaikea ratkoa mitenkään yleisesti, sillä jokainen tilanne on erilainen, ja ns. ''oikea pelitilanneratkaisu'' pitäisi miettiä aina kyseisen tilanteen mukaan.

Toki toki. Pidän itsekin nopeista iskuista, kunhan peli ei pelkästään perustu siihen, että kirmataan vinttikoirana kohti vastustajan maalia, kun saadaan pallo itselle.

Peli kuitenkin ratkeaa siihen, miten hyviä syöttöjä kavereille pystytään jakamaan, eikä siihen, juoksevatko laiturit satasen 11:een vai 15 sekuntiin. Suurin osa harrastajista (kuten minä) tarvitsee kuitenkin sen ylimääräisen sekunnin miettimisajan, että pystyy hahmottamaan kentän ja katsomaan syöttölinjan kohdalleen. Kyse viestissäni on siis siitä, että liika vauhti syö pelaajien taitoa pois.

 

[Spiit]

Koetin peräänkuuluttaa sitä, että aina ei tarvitse hössöttää. Sen nopean ratkaisun voi tehdä myös rauhallisen siirtelyn päätteeksi. Tai sitten pallo passataan siihen helvetin kuuluisaan toiseen aaltoon.

Totta, ilman muuta pitää pelata tilanteen mukaan, mutta yleisestiottaen, jos nopeaan ratkaisuun on mahdollisuus, se yleensä tuottaa paremmin tulosta. Pätee melkein lajissa kuin lajissa.

Peli kuitenkin ratkeaa siihen, miten hyviä syöttöjä kavereille pystytään jakamaan, eikä siihen, juoksevatko laiturit satasen 11:een vai 15 sekuntiin. Suurin osa harrastajista (kuten minä) tarvitsee kuitenkin sen ylimääräisen sekunnin miettimisajan, että pystyy hahmottamaan kentän ja katsomaan syöttölinjan kohdalleen. Kyse viestissäni on siis siitä, että liika vauhti syö pelaajien taitoa pois.

Kyllähän se niin menee, vauhti syö taitoa pois. Iso haaste yksittäiselle pelaajalle onkin se, että palloa pystyy käsittelemään kovemmassa vauhdissa. Mutta sekään ei riitä.. ilman pelisilmää nopeudesta ja hyvistä käsistä ei ole samalla tavalla hyötyä.

Varsinainen juoksunopeus ja tilannenopeus ovatkin kaksi aivan eri asiaa. Jos pää on nopea, jalat voivat olla hitaammat. Harvemmin kukaan kiukuttelee siitä, jos pelikaveri on hidas juoksemaan. Kyllä se kiukuttelu usein johtuu siitä, että toinen ''miettii'' liian pitkään ja tilanne on ohi. On varsin luonnollista, että alemmilla sarjatasoilla ratkaisut eivät ole läheskään niin nopeita kuin huipulla, eikä kuulukaan olla.

Puhuit aikaisemmin ns. höntsäilypeleistä.. siinä osut mielestäni napakymppiin, että höntsäpeleissä ko. valittaminen on turhaa, sillä niitähän pelataan juuri sen takia, että kentällä voi jokainen touhuta vähän mitä huvittaa eikä se ole niin justiinsa. Näihin höntsäpeleihin lukeutuvat aika pitkälti myös alimmat divaritasot, joiden joukkueet ovat usein tavallisia työpaikka-/kaveriporukoita, jotka pelaavat ihan huvin ja urheilun vuoksi.

 

[dali]

Näihin höntsäpeleihin lukeutuvat aika pitkälti myös alimmat divaritasot, joiden joukkueet ovat usein tavallisia työpaikka-/kaveriporukoita, jotka pelaavat ihan huvin ja urheilun vuoksi.

Miä oon alasarjoissa nähny myös niitä joukkueita, jotka yrittävät olla enemmän kuin ovat, eli yrittävät pelata taitojensa ylärajoilla, vaikka peruspelikään (syötöt, etäisyydet, vaihdot, liikkuminen noin ylipäänsä) ei ole kohdallaan. Onhan se loputon harhauttelu ja ilmaveivien yrittäminen ihan nättiä, mutta peliä ei synny.

Kaikesta tästä vuodatuksesta huolimatta sähly/salibandy on ihan helvetin hauskaa. Parasta se on silloin, kun molemmat joukkueet pyrkivät pelaamaan ja tilanteet aaltoilevat päästä toiseen.

 

[Moderaattorit]

Koska kisat olivat ja menivät jo, pistetään tämä ketju jo hiljalleen säppiin. Aihetta voi jatkaa siinä toisessa salibandyketjussa.


t. modet