Salibandyn tulevaisuus?
Viime vuosina salibandy on ottanut hurjia harppauksia eteenpäin. Peli on kehittynyt, siirtynyt yleisön tietoisuuteen ja tällä hetkellä laji on yksi Suomen suosituimmista harrastajamäärältään. Olen kuitenkin huolissani siitä, mihin laji seuraavina vuosina etenee. Hyvin läheltä salibandyliigaa seuraavana toivoisinkin, että liitossa alettaisiin ihan tosissaan paneutumaan joihinkin asioihin, jos salibandy halutaan todella nostaa yleisölajiksi.
Ensinnäkin markkinointi on tällä hetkellä edelleen lapsen kengissä. Ollaan paljon puhuttu yleisökeskiarvojen nostamisesta, mutta tällä menolla ihmiset eivät pian edes muista koko lajia. Mielestäni karmein esimerkki oli juuri pelattu Euro Floorball Tour Espoossa, jossa Suomen lisäksi olivat Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki eli neljä maailman kovinta maata. Jostain syystä silmiini ei sattunut yhtäkään mainosta kyseisestä tapahtumasta ja finaalilähetyksessä sitten oltaisiin toivottu lisää yleisöä halliin.
Markkinoinnin kohdalla katseet kääntyvätkin Jari-Pekka Lehtoseen, joka lopetti aktiiviuransa viime kauteen ja hoitaa markkinointipäällikön postia toista vuotta. En edes yritä kiistää Lehtosen merkitystä suomalaiselle reikäpalloilulle, koska miestä voidaan kutsua hyvällä omallatunnolla itse Mr. Salibandyksi. En kuitenkaan ole varma onko J-P oikea henkilö nykyiseen tehtäväänsä, sillä tuossa työssä pitäisi olla vähän yliaktiivinen, röyhkeä ja ehkä vähän hullukin. Lehtonen voisikin olla tarpeellisempi antamaan kasvot lajille ja tuomaan sitä kautta salibandya kuluttajien huulille.
Sen verran voin antaa toki Lehtosellekin synninpäästöä, että suuri vastuu liigan markkinoinnissa on myös seuroilla. Otteluista pitäisi pyrkiä tekemään tapahtumia, joissa ihminen viihtyy. Kukaan ei tule katsomaan tyhjyyttään kumisevaan halliin, kun isot miehet juoksevat pallon perässä ja iskevät tusinattain maaleja. Tarvitaan elämyksiä, persoonia ja pientä vaivannäköä viihtyvyyden takaamiseksi. Valitettavasti suurimmalla osasta seuroja on vielä rutkasti tekemistä otteluidensa suhteen, jos yleisömäärät halutaan kasvuun.
Yleisömäärien kasvattamiseksi on myös alettava ajattelemaan tarkemmin pelipäivät. Jääkiekon kanssa katsojista kilpaileminen on kuin ampuisi itseään haulikolla polveen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tämä on ongelma, sillä suurin osa valitsee Jokereiden, HIFK:n tai Bluesin ottelun reikäpallon sijasta, vaikka laji itsessään hiukan kiinnostaisikin. Myöskin mediatilaa on aivan turha odottaa niiltä kierroksilta, kun ottelut menevät päällekkäin jääkiekon tai futiksen kanssa.
Pelejä pitäisikin pelata vieläkin enemmän välipäivinä, kun muilla (lue: jääkiekko ja jalkapallo) palloilulajeilla on lepopäivä. Tämä takaisi enemmän näkyvyyttä televisiossa ja ne ihmiset, jotka aiemmin jättivät lätkämatsin takia tulematta, tulisivat luopumatta mistään muusta. Salibandy on viihdyttävä laji ja usein kertakäynti pelissä riittää, jotta katsoja tulee uudelleenkin. Itse tiedän monta hyvää esimerkkiä salibandyn seuraajasta, joka on jäänyt lajiin koukkuun, kunhan on saanut raahattua itsensä hallille.
Myös joitakin sääntömuutoksia olisi hyvä saada aikaan, sillä lajin uskottavuus on saatava kuntoon.Tälle kaudelle uusittu pudotuspelijärjestelmä meni kaikessa huvittavuudessaan ainakin allekirjoittaneelta yli hilseen, eikä se ole saanut salibandyihmisiltäkään suuria kehuja. Keväällä runkosarjan neljä ensimmäistä joukkuetta saavat valita kukin sijoituksensa osoittamassa järjestyksessä ensimmäisen kierroksen vastustajan sijoilta 5.-8. Kysynkin, että miksi ihmeessä näinkin perinteinen asia urheilussa uhrattiin?
Tuomarit pitää jäävätä. Jos salibandy aikoo missään vaiheessa nauttia urheilukuluttajien suosiota, pitää peleihin määrätä tuomarit puolueettomalta paikkakunnalta. En halua väittää yhdenkään raitapaidan vetävän kotiinpäin, mutta heidän jääväämisellä kaikki keskustelut tästä aiheesta voitaisiin lopettaa. Kuulostaa nimittäin paremmalta, että "tuomari ei onnistunut" kuin että "samalta paikkakunnalta tullut tuomari vihelsi kotijoukkueelle". Mielestäni tämä on kokonaisuudessakin aivan perusasia, johon olisi jo korkea aika puuttua. Ja jos projekti on liian työläs, niin kyllä ainakin liigaan tuo systeemi pitäisi saada.
Sarjasysteemit ovat aiheuttaneet myös kummastusta, sillä nythän alasarjoissa saman sarjatason lohkoissa karsinta ja putoaminen selvitetään eri tavalla. Tämä johtuu varmasti myös joukkuemääristä, mutta yhteinen linja myös em. asioihin pitäisi saada. Joissakin lohkoissa kolme putoaa suoraan ilman karsintoja, joka taas aiheuttaa sen, että vastakkaiseen suuntaan matkaa yleensä aina yksi joukkueellinen kavereita ylemmälle sarjatasolle riepoteltavaksi. Selvät sarjasysteemit, jossa yksi karsii ja yksi putoaa suoraan tai kaksi karsii ja yksi putoaa, antaisivat myös lajille lisää uskottavuutta.
Lopuksi olisi tärkeää, että maalimäärät saataisiin laskuun tavalla tai toisella. En jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa käydä katsomassa matsia, joka päättyy 10-10 tai 15-7. Kaksinumeroiset vaan on liikaa. Asiahan on vaikea ratkaista, enkä pysty itsekään esittämään sille mitään normaalia viisaampaa ratkaisua. Maaleja pienemmäksi ja molarin varusteita isommaksi? Liigan joukkuemäärän typistäminen, jotta tyven ja kärjen ero ei olisi niin suuri?
Maalimäärät ovat todella ongelma vain mitä sanotte sarjajohtaja SSV:n ja sarjakakkosen Classicin tehtyjen maalien keskiarvosta, jotka ovat järjestyksessä 9,9 ja 9,3 osumaa ottelua kohti. Sen sijaan sarjan hännille hyytynyt OLS on pystynyt koko alkukauden aikana iskemään puolet vähemmän maaleja kuin sarjakärki ja päästettyjen maalien keskiarvo on hulppea 10,6! Jotain olisi siis eittämättä hyvä tehdä.
Uskon todella, että salibandylla on kaikki rahkeet kasvattaa yleisökeskiarvoa jopa tuhannen katsojan paremmalle puolelle, mutta edellä mainittuja asioita olisi hyvä miettiä tarkemmin. Viihdyttävyydeltään laji vetää kyllä vertoja jääkiekolle ja jalkapallolle, mutta laji on edelleen vielä niin nuori, että nyt olisi hyvä hetki tehdä selviä linjauksia ja sitä kautta "varastaa" itselleen katsojia suurilta lajeilta. Muussa tapauksessa salibandyväki voi unohtaa suuret yleisömassat.
Viime vuosina salibandy on ottanut hurjia harppauksia eteenpäin. Peli on kehittynyt, siirtynyt yleisön tietoisuuteen ja tällä hetkellä laji on yksi Suomen suosituimmista harrastajamäärältään. Olen kuitenkin huolissani siitä, mihin laji seuraavina vuosina etenee. Hyvin läheltä salibandyliigaa seuraavana toivoisinkin, että liitossa alettaisiin ihan tosissaan paneutumaan joihinkin asioihin, jos salibandy halutaan todella nostaa yleisölajiksi.
Ensinnäkin markkinointi on tällä hetkellä edelleen lapsen kengissä. Ollaan paljon puhuttu yleisökeskiarvojen nostamisesta, mutta tällä menolla ihmiset eivät pian edes muista koko lajia. Mielestäni karmein esimerkki oli juuri pelattu Euro Floorball Tour Espoossa, jossa Suomen lisäksi olivat Ruotsi, Sveitsi ja Tshekki eli neljä maailman kovinta maata. Jostain syystä silmiini ei sattunut yhtäkään mainosta kyseisestä tapahtumasta ja finaalilähetyksessä sitten oltaisiin toivottu lisää yleisöä halliin.
Markkinoinnin kohdalla katseet kääntyvätkin Jari-Pekka Lehtoseen, joka lopetti aktiiviuransa viime kauteen ja hoitaa markkinointipäällikön postia toista vuotta. En edes yritä kiistää Lehtosen merkitystä suomalaiselle reikäpalloilulle, koska miestä voidaan kutsua hyvällä omallatunnolla itse Mr. Salibandyksi. En kuitenkaan ole varma onko J-P oikea henkilö nykyiseen tehtäväänsä, sillä tuossa työssä pitäisi olla vähän yliaktiivinen, röyhkeä ja ehkä vähän hullukin. Lehtonen voisikin olla tarpeellisempi antamaan kasvot lajille ja tuomaan sitä kautta salibandya kuluttajien huulille.
Sen verran voin antaa toki Lehtosellekin synninpäästöä, että suuri vastuu liigan markkinoinnissa on myös seuroilla. Otteluista pitäisi pyrkiä tekemään tapahtumia, joissa ihminen viihtyy. Kukaan ei tule katsomaan tyhjyyttään kumisevaan halliin, kun isot miehet juoksevat pallon perässä ja iskevät tusinattain maaleja. Tarvitaan elämyksiä, persoonia ja pientä vaivannäköä viihtyvyyden takaamiseksi. Valitettavasti suurimmalla osasta seuroja on vielä rutkasti tekemistä otteluidensa suhteen, jos yleisömäärät halutaan kasvuun.
Yleisömäärien kasvattamiseksi on myös alettava ajattelemaan tarkemmin pelipäivät. Jääkiekon kanssa katsojista kilpaileminen on kuin ampuisi itseään haulikolla polveen. Varsinkin pääkaupunkiseudulla tämä on ongelma, sillä suurin osa valitsee Jokereiden, HIFK:n tai Bluesin ottelun reikäpallon sijasta, vaikka laji itsessään hiukan kiinnostaisikin. Myöskin mediatilaa on aivan turha odottaa niiltä kierroksilta, kun ottelut menevät päällekkäin jääkiekon tai futiksen kanssa.
Pelejä pitäisikin pelata vieläkin enemmän välipäivinä, kun muilla (lue: jääkiekko ja jalkapallo) palloilulajeilla on lepopäivä. Tämä takaisi enemmän näkyvyyttä televisiossa ja ne ihmiset, jotka aiemmin jättivät lätkämatsin takia tulematta, tulisivat luopumatta mistään muusta. Salibandy on viihdyttävä laji ja usein kertakäynti pelissä riittää, jotta katsoja tulee uudelleenkin. Itse tiedän monta hyvää esimerkkiä salibandyn seuraajasta, joka on jäänyt lajiin koukkuun, kunhan on saanut raahattua itsensä hallille.
Myös joitakin sääntömuutoksia olisi hyvä saada aikaan, sillä lajin uskottavuus on saatava kuntoon.Tälle kaudelle uusittu pudotuspelijärjestelmä meni kaikessa huvittavuudessaan ainakin allekirjoittaneelta yli hilseen, eikä se ole saanut salibandyihmisiltäkään suuria kehuja. Keväällä runkosarjan neljä ensimmäistä joukkuetta saavat valita kukin sijoituksensa osoittamassa järjestyksessä ensimmäisen kierroksen vastustajan sijoilta 5.-8. Kysynkin, että miksi ihmeessä näinkin perinteinen asia urheilussa uhrattiin?
Tuomarit pitää jäävätä. Jos salibandy aikoo missään vaiheessa nauttia urheilukuluttajien suosiota, pitää peleihin määrätä tuomarit puolueettomalta paikkakunnalta. En halua väittää yhdenkään raitapaidan vetävän kotiinpäin, mutta heidän jääväämisellä kaikki keskustelut tästä aiheesta voitaisiin lopettaa. Kuulostaa nimittäin paremmalta, että "tuomari ei onnistunut" kuin että "samalta paikkakunnalta tullut tuomari vihelsi kotijoukkueelle". Mielestäni tämä on kokonaisuudessakin aivan perusasia, johon olisi jo korkea aika puuttua. Ja jos projekti on liian työläs, niin kyllä ainakin liigaan tuo systeemi pitäisi saada.
Sarjasysteemit ovat aiheuttaneet myös kummastusta, sillä nythän alasarjoissa saman sarjatason lohkoissa karsinta ja putoaminen selvitetään eri tavalla. Tämä johtuu varmasti myös joukkuemääristä, mutta yhteinen linja myös em. asioihin pitäisi saada. Joissakin lohkoissa kolme putoaa suoraan ilman karsintoja, joka taas aiheuttaa sen, että vastakkaiseen suuntaan matkaa yleensä aina yksi joukkueellinen kavereita ylemmälle sarjatasolle riepoteltavaksi. Selvät sarjasysteemit, jossa yksi karsii ja yksi putoaa suoraan tai kaksi karsii ja yksi putoaa, antaisivat myös lajille lisää uskottavuutta.
Lopuksi olisi tärkeää, että maalimäärät saataisiin laskuun tavalla tai toisella. En jaksa uskoa, että ketään kiinnostaa käydä katsomassa matsia, joka päättyy 10-10 tai 15-7. Kaksinumeroiset vaan on liikaa. Asiahan on vaikea ratkaista, enkä pysty itsekään esittämään sille mitään normaalia viisaampaa ratkaisua. Maaleja pienemmäksi ja molarin varusteita isommaksi? Liigan joukkuemäärän typistäminen, jotta tyven ja kärjen ero ei olisi niin suuri?
Maalimäärät ovat todella ongelma vain mitä sanotte sarjajohtaja SSV:n ja sarjakakkosen Classicin tehtyjen maalien keskiarvosta, jotka ovat järjestyksessä 9,9 ja 9,3 osumaa ottelua kohti. Sen sijaan sarjan hännille hyytynyt OLS on pystynyt koko alkukauden aikana iskemään puolet vähemmän maaleja kuin sarjakärki ja päästettyjen maalien keskiarvo on hulppea 10,6! Jotain olisi siis eittämättä hyvä tehdä.
Uskon todella, että salibandylla on kaikki rahkeet kasvattaa yleisökeskiarvoa jopa tuhannen katsojan paremmalle puolelle, mutta edellä mainittuja asioita olisi hyvä miettiä tarkemmin. Viihdyttävyydeltään laji vetää kyllä vertoja jääkiekolle ja jalkapallolle, mutta laji on edelleen vielä niin nuori, että nyt olisi hyvä hetki tehdä selviä linjauksia ja sitä kautta "varastaa" itselleen katsojia suurilta lajeilta. Muussa tapauksessa salibandyväki voi unohtaa suuret yleisömassat.