Kutsun salibandya salibandyksi ja toivoisin, että muutkin näin tekisivät. Koen salibandyn harrastajana sählyn halveksuvaksi ilmaisuksi, jota monet usein käyttävätkin vain koska haluavat haukkua salibandya. Sähly on, kuten usein täällä on mainittu, on salibandystä höntsäilymuoto, jonka nimi kuvaa tapahtumaa, siinä vain sählätään. Salibandya saa kutsua sählyksi, jos puhe on jostain matalemmasta divarista tai junnusäbästä. Tuota todellista huippu-uhreilua, kansainvälistä- ja mestaruusliigatason salibandya ei sovi sählyksi kutsua.
Itse lajia tosiaan harrastavana, käytän omastakin pelistä sähly-termiä, mikäli peli on heikkolaatuista, jossa vain sählätään paljon, eli peli jota ei voisi salibandyksi kutsua sen heikon tason vuoksi. Tälläiseksi ei esim. miesten salibandyliigassa peli ikinä mene, vaan siellä pelataan huippusalibandya. Laji on kunnon urheilulaji ja huippu-urheilua, sillä tässä lajissa ei voi pelkällä potentiaalilla pärjätä. Tiedän monta esimerkkiä pelaajista, jotka olivat kovia lupauksia, mutta huono asenne harjoitteluun pilasi uran korkeimmalla huipulla. Salibandyssä menestyäkseen on reenattava kovaa ja usein, myös lihaskuntoa. Lajissa on erityisesti nilkat ja polvet kovilla, sekä jalkalihakset, kun pitää tehdä äkillisiä käännöksiä ja juosta pitkiä matkoja.
Muistan, että mestaruuskisojen aikaan moni kirjoitti ettei se ole huippu-urheilua, kun ovat katselleet pakki-pakki syöttöjä. Seuratkaa jääkiekkoa, siellä ei ikinä vissiin peli jäädy niin että ollaan hetki oman maalin takana ja yritetä lähteä hyökkäämään? Löysän näköinen pakki-pakki syöttely on sitä, kun hyökkääjät ovat hieman unessa eivätkä riittäävän aktiivisesti hae vapaata tilaa, jolloin pakeille ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pallotella keskenään. Samaa jalkapallossa, usein siellä pakit keskenään syöttelevät ja käyttävät palloa välillä maalivahdillakin.
Neitilaji-termi on toinen, mitä en ymmärrä laisinkaan. Tai homokyykkä, homopalloilu tai varsinkaan puuhelmilaji. Lajissa on kontaktit sallittuja ja kovaa miestä pelataankin usein laitakahinoissa. Aivan kuten jääkiekossa, selkään ei saa ajaa, vaan kylkeen. Toisin kuin jääkiekossa, ei salibandyssa ole jumalatonta määrää suojuksia ympäri kehoa, vaan salibandyssä kovat iskut otetaan vastaan ilman turhia suojavarusteita kuin miehet. Laidat paukkuu, miehiä keräilee laidan takana, ihan yleistä salibandyä. Katsokaa joskus yksi salibandyottelu huipputasolla, eli vaikkapa nyt edes Divarissa, niin olette hiljaa neitilaji-termienne kanssa. Homolaji nimitys on jotain kovien lätkäjannujen nimittelyä, johon ei myöskään ole perusteita lainkaan. Ja tuo puuhelmi-termi. En tiedä mistä se tulee, vissiin joku yksittäinen pelaaja on joskus kaulassaan pitänyt ja se aiheuttanut jollekin mielipahaa. Olen harrastanut toistakymmentä vuotta salibandya ja katsonut viimeiseen kahteen vuoksi kaikki kotikaupunkini edustusjoukkueen liigakotiottelut läpi enkä ole kertaakaan törmännyt pelaajaan joka olisi pitänyt puuhelmiä kaulassaan.
Uskon, että salibandy nousee tulevaisuudessa olympialajiksi. Murskavoitoista jotkut vinkuvat, mutta niitä tulee. Nyt maailmanmestaruus-kisoissa on ehkä vähän yli-innokkaasti otettu joukkueita mukaan. Lisäksi pari kolme joukkuetta on liikaa muiden edellä, joka myös hieman laskee innostusta. Kuitenkin kolmen kovimman takaa löytyy lähes kymmenen kovaa ehdokasta puolivälieriin tai miksei välieriin, toisin kuin jääkiekossa. Ihanko totta, joku tekee 30 maalia toista vastaan? Salibandyssä kymmenen maalin tekeminen yhteen otteluun on normaalia ja tuo kerrattuna kolmella on kuin jääkiekossa toinen tekee jotain 13-14 maalia, tai jalkapallossa 6-7 maalia. Niitä sattuu, jos toinen on pahasti pihalla, rikkonainen tai toinen on poikkeuksellisen hyvällä pelipäällä.
Haukkukaa, haukkukaa, antakaa sakkoja saatana, mutta myös perustelkaa. Ja ennen sitä, käykää katsomassa edes yksi ottelu paikanpäältä ja kommentoikaa sitten. Saatanan hipit.
