Saku Koivu – kaikkien aikojen suomalaissentteri

[apulais-GM]

Todella vaatimattoman oloinen kaveri, jonka jokaista liikettä tai ajatusta ei tarvitse lukea lehdistä.

Enpä oikein tiedä siitä vaatimattomuudesta, itse kyllä mietin että ei ollut minkäänlaista nöyryyttä tai inhimillisyyttä havaittavissa siinä dokumentissa kun eilen ne osat katsoin. Lukuun ottamatta yllättäviä kyyneleitä joita henkilöillä nähtiin, mutta tuliko ne vaan siitä, että miten yhdelle meistä täydellisistä ja hyvistä ihmisistä meinasi käydä huonosti?
Koivua ei muutenkaan ole tunnettu rentona rentoilijana, vaan kireänä, päättäväisenä, viiltävänä ja teflonisena taistelijana. Siinä on se hänen erityisyytensä, kuin toiselta planeetalta. Ei tarvitse ihmetellä miksi hänet laitettiin kapteeniksi, vaikka oli nuori, pienikokoinen ja eurooppalainen.

Mielenkiintoista materiaaliahan tuossa dokumentissa oli Montrealin vuosilta, sellaista jota ei ole ennen nähty. Ei sanallakaan puhuttu hänen tehopisteistään ja joukkueen menestymisestä, mikä sopikin aika hyvin tuohon teemaan. Vähän hassua miten Amerikan aksentilla piti lausua sanat "Saku", " Selänne" ja "Turku".
Ihme kyllä kun noin avoimesti kertoivat asioista ja oli omasta albumista valokuvia jne. kun uransa aikana Koivu oli vakava ja halusi suojella perhettään ja yksityisyyttään. Urakin loppui Selänteen varjoissa, ilman että kukaan tiesi, että nyt se loppui.

Nythän näköjään molemmilla Koivuilla on uran pistekeskiarvo 0,74 per peli. Vertailun vuoksi, Olli Jokisella 0,61, Jussi Jokisella 0,62 Filppulalla 0,56 ja Ruudulla 0,51. Vaikka Sakun kaudet usein olivat rikkonaisia, niin tosiasiassa pisteitä kertyi varsin kovaan tahtiin. Vaikka Anaheimissa ei enää varsinaisesti pisteitä odotettukaan niin erityisesti.

Kesästä asti on ollut Selanteen dokumentti kaapissa, voisi nyt katsoa onko sielläkin elokuvamusiikkia ja täydellisyyttä.

 

[odwaz]

Kaikesta huolimatta videon ehkä hienoin hetki kaikessa spontaaniudessaan oli loppukättelyssä Maroonin ja Koivun jengitervehdys.. Piti ihan kattoa uudelleen että mitä ne säätää, haha.

 

[MustatKortit]

Olihan tämä nyt ihan saatanan koskettava kokonaisuus, voin myöntää että tuli tippa linssiin. Kaikkien aikojen suomalaissentteri, harmillisesti jäi sekä SC sekä olympiakulta puuttumaan, mutta toisaalta Koivu on saavuttanut niin paljon itse jääkiekkoilun ulkopuolella, että ehkä nuo pokaalit ovat sittenkin toisarvoisia (?)

 

[ipaz]

Onhan tuo Sakun arvostus tuolla Montrealissa jotain aivan käsittämätöntä. Turkulaissälli on Canadiensin historian toiseksi pitkäaikaisin kapteeni ja on tuonut tuon kaupungin lätkäfaneille (eli varmaan 85% asukkaista) hienoja hetkiä ja tunteita vuosien varrella. Uskomaton asenne, omistautuminen ja amerikan murteella "class act" tyyli ovat sen mistä Saku muistetaan - aivan sama miten Habs hänen aikanaan pärjäsi. Joukkeen heikkous 2000-luvun alkupuolella kun ei ollut Koivun syy.

Suomalaisena on varmaan mukava mennä joskus käymään Montrealissa ja kun heittää pubin tiskillä Molsonia tilatessa olevansa Suomesta, niin voisi uskoa yhteisen puheenaiheen olevan selviö.

 

[Bronco]

oksennus

On sulla tilannetajua.

Siitä olen sun kanssa samaa mieltä, ettei Saku Koivu ole omasta mielestänikään koskaan erityisen vaatimattomalta vaikuttanut. Enemmänkin ihmiseltä, jolla on itsentunto kohdillaan. Sen sijaan se tyyli millä hän ottaa muut huomioon ja kuinka mittavasti hän on tehnyt hyväntekeväisyystyötä niin Pohjois-Amerikassa kuin Suomessakin luo hänestä (tasapainoisten julkisten esiintymisten ohella) varsin inhimillisen kuvan. Arvomaailma tuntuu olevan teinivuosien jälkeen todella kohdillaan.

Ei sillä etteikö elävää legendaa saisi kritisoida, mutta vaikuttaa aika paskalta provolta koko viesti juuri tähän saumaan. Kun ei yksinkertaisesti keksi muuta pahaa sanottavaa, niin nälvitään jostain aksentista ja kuinka dokumentissa käsitellään hänen tarinaansa liian positiiviseen sävyyn. Kato nyt vittu peiliin. Kyseessä on kanadalaisen urheilukanavan tekemä dokkari, ei mikään sensaationhakuinen paljastuskirja tai koko illan elokuva. Kun tietää Koivun jättämän vaikutuksen Montrealiin ja miten puolestaan Montreal on vaikuttanut Koivun elämään sen kriittisimpinä hetkinä, on ihan ymmärrettävää että peliuran jälkeen suostuu tällaisen nimenomaan kanukeille tehtyyn proggikseen avautumaan kuorensa takaa enemmän. Tekijätaho on luotettava, mutta lähestymistavassa näkyvät kulttuuriset erot. Tuskin Sakun päätettävissä.

Yhtä kaukana kannusta Canadiens on ollut myös ilman Koivua. Ihan turhaa kehitellä asiasta nimenomaan Sakun harteille sen isompaa taakkaa. Itse asiassa sehän tekee Koivun vaikutuksesta entistä merkittävämmän, että hänestä puhutaan samalla viivalla maailman legendaarisimman kiekkoseuran legendaarisimpien kapteenien rinnalla, vaikkei Cupia hänen aikanaan siunaantunutkaan. Joka tapauksessa Canadiensin kaikkien aikojen pistepörssissä kymmenen parhaan joukossa,

Lopuksi, omasta mielestäni on paljon tyylikkäämpää lopettaa tekemättä aiheesta sen isompaa numeroa kuin vetää jotain jäähyväiskiertueita ja vatvoa asiaa vuosikausia. Kukin tavallaan.

***

Mitä tulee eiliseen seremoniaan, niin oli tosiaan liikuttavaa seurattavaa. Kaikki oli toteutettu sen verran viimeisen päälle, ettei ympyrää olisi voinut arvokkaammin sulkea.

Edelleen todella kiitollinen Koivulle kaikista niistä elämyksistä, joita vuosikymmenien varrella tarjosi. Taisteli pienikokoisena taitopelaajana niin loukkaantumisia kuin todennäköisyyksiäkin vastaan. Ja selviytyi siitä taistelusta voittajana. Tyylikäs persoona niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Oon niin onnellinen, että NHL-seuraksi valikoitui nimenomaan Habs.

PataJaska tiivisti todella hienosti edellisellä sivulla:

Koivun ura, tai pitäisikö mahtipontisesti sanoa jopa että Koivun tarina, edustaa kaikkea sitä mikä lätkässä (ja urheilussa ylipäätään) on kaunista ja hyvää.

 

[Barcelona]

Kyllä kun noita klippejä katto niin rupesi taas harmittaa että Koivu aikoinaan potkitiin pois Montrealista. Varsinkin kun se tilalle homattu Gomez floppasi kunnolla. Jotkuhan väittää että syynä ois ollu myös se että Pierre Gauthier ei halunnut Koivusta tulisi Monteralin pitäkaikaisin kapteeni ja mensi Jean Béliveaun ohi tossa taulukossa. Mene ja tiedä.

Saku Koivu on noista meidän NHL-staroista se jota vois veikata todennäköisimmäksi ex-pelaajaksi joka ryhtyy valmentamaan. Ja kun tota kielitaitoa, kontakteja ja mainetta on tuolla rapakon takana niin on ihan hyvä veikkaus myös siinä "kuka on seuraava suomalainen NHL-valmentaja" skabassa.

 

[VH87]

Kaiken (omanikin) Selänteeseen liittyvän hehkutuksen keskellä pakko myöntää, että Saku on kyllä aina ollut se "the player". Ehkä johtuu iästä tahi ajankohdasta, kun -95 oli kuumimmillaan ja Saku sen keulakuvana, mene ja tiedä. Tyylikkäin ja ikonisin suomalainen urheilija, koskaan. Chapeau!

 

[Amerikanihme]

Tippa silmässä minäkin katselin tätä Saku-tribjuuttia. Suosikkipelaajani, fanien kommentit nostivat kyyneleet silmiin. Saku rules! Saku can divide by zero! Tuossa muutamia täällä Amerikoissa Saku-faniksi aivopesemäni kaverin kommentteja. Sakua olen seurannut tarkemmin NHL-tulosta saakka kuten kai aiemmin raportoinkin. Ja kaksi lähes kahdenkeskistä tapaamista, vaikkeivat montaa minuuttia kestäneetkään, ovat jääneet mieleen. Hieno vaimo myös Sakulla, Hanna, jonka kanssa on minulla ollut ilo jutella myös. Nauratti vain, kun tuossa tributessa Hanna jäällä seisoessaan alkoi parin minuutin Saku-taputusten ja "Saku, Saku, Saku...!" -huutojen jälkeen olla niin kypsyneen näköinen, että "eikö ne nyt jo lopeta ja päästään lähtemään täältä pois". Tai sitten oli vaan niin liikuttunut, että katse näytti täysin murtuneelta.

Kiitos Saku vielä kerran. Ja minusta tuntuu, että Saku olisi parempi jonkinlaisena toimitusjohtajana tai vielä korkeammalla pallilla, en osaa oikein Sakua valmentajana kuvitella. Tepsiin, Suomen maajoukkueeseen tai ehkä jopa Ankkalinnaan...?

 

[apulais-GM]

Kun ei yksinkertaisesti keksi muuta pahaa sanottavaa, niin nälvitään jostain aksentista ja kuinka dokumentissa käsitellään hänen tarinaansa liian positiiviseen sävyyn. Kato nyt vittu peiliin. Kyseessä on kanadalaisen urheilukanavan tekemä dokkari, ei mikään sensaationhakuinen paljastuskirja tai koko illan elokuva.

Niin, vaikeahan täydellisestä ihmisestä olisi keksiä pahaa sanottavaa. Onhan se hyvä kun löytyy täydellisiä ihmisiä kuten Koivu, Lidström, Sakic, Ron Francis ja Steve Yzerman, kun toiset taas saa sköndää niskaan kuten Heatley, Kane, Olli Jokinen ja Pronger. Tai Giroux, joka kesällä humalassa puristeli poliisia takapuolesta, pyyhkii räkää tuomarin olkapäähän ja puree vastustajan pelipaitaa. Heillä ei ole ikuista, kuolematonta kunniaa ja sädekehää päänsä päällä. Mutta ihan hyvä että löytyy luodinkestäviä pyhimyksiäkin, jotka aina osaavat tehdä ja sanoa oikeat asiat.

 

[Siivu]

Niin, vaikeahan täydellisestä ihmisestä olisi keksiä pahaa sanottavaa. Onhan se hyvä kun löytyy täydellisiä ihmisiä kuten Koivu, Lidström, Sakic, Ron Francis ja Steve Yzerman, kun toiset taas saa sköndää niskaan kuten Heatley, Kane, Olli Jokinen ja Pronger. Tai Giroux, joka kesällä humalassa puristeli poliisia takapuolesta, pyyhkii räkää tuomarin olkapäähän ja puree vastustajan pelipaitaa. Heillä ei ole ikuista, kuolematonta kunniaa ja sädekehää päänsä päällä. Mutta ihan hyvä että löytyy luodinkestäviä pyhimyksiäkin, jotka aina osaavat tehdä ja sanoa oikeat asiat.

Khih, olipa siinä purkausta kerrakseen. Ihan mielenkiinnosta, kuinka monta kiekkoilijalle tai kenelle tahansa urheilusankarille järjestettyä kunnianosoitusta , jossa ei pyrittäisi nostamaan päähenkilön parhaita puolia framille, olet nähnyt? Vaihtoehtoisesti, millainen seremonia Montrealissa olisi mielestäsi pitänyt Sakulle järjestää, että sinäkin olisit tyytyväinen?

Siinä olet kyllä harvinaisen oikeassa, että yksikään listaamistasi aikuispuberteetikoista ei tule vastaavanlaista huomionosoitusta saamaan, vaikka tekisivät kentällä mitä. Kunnioitustakin on monenlaista.

 

[Kilvenkantaja]

Kaikesta huolimatta videon ehkä hienoin hetki kaikessa spontaaniudessaan oli loppukättelyssä Maroonin ja Koivun jengitervehdys.. Piti ihan kattoa uudelleen että mitä ne säätää, haha.

Kyynelten keskeltä huomasin tämän ja hetken aikaa nauratti.

Olin 2000-luvun alussa vasta aloittanut koulun enkä välittänyt jääkiekosta. Se oli vain pakollinen puheenaihe kotona ja koulussa. Koskaan ei silti ollut minullekaan epäselvää kuka oli Saku Koivu ja missä hän pelasi. Muistan kun tieto Koivun syövästä tuli ja muistan ne kuvat kaljupäisestä kapteenista Bell Centerin jäällä. Ja muistan että olin ällistynyt kun tajusin että joku muukin oli joskus ollut maajoukkueen kapteeni kuin Saku Koivu. Siitä se pikkuhiljaa sitten kehittyi, käsitykseni siitä millainen jääkiekkoilija on Saku Koivu.

Todella hieno kunnianosoitus Koivulle. Pidin Koivun puheesta ja siitä miten yleisö reagoi siihen, se oli upeaa. Hienoa oli myös että taulussa ei ollut unohdettu Koivun maajoukkueuraa.

 

[apulais-GM]

Ihan mielenkiinnosta, kuinka monta kiekkoilijalle tai kenelle tahansa urheilusankarille järjestettyä kunnianosoitusta , jossa ei pyrittäisi nostamaan päähenkilön parhaita puolia framille, olet nähnyt? Vaihtoehtoisesti, millainen seremonia Montrealissa olisi mielestäsi pitänyt Sakulle järjestää, että sinäkin olisit tyytyväinen?

Siinä olet kyllä harvinaisen oikeassa, että yksikään listaamistasi aikuispuberteetikoista ei tule vastaavanlaista huomionosoitusta saamaan, vaikka tekisivät kentällä mitä. Kunnioitustakin on monenlaista.

Melko harvoinhan edes nähdään tällaisia tilaisuuksia, ei ole niin monia pelaajia jotka ovat sen ansainneet. Suhteellisen harvoin nähdään seuralegendoja päättämässä uraansa. Ja pitää olla tehnyt jotakin tullakseen seuralegendaksi. Pelata pitkään samassa joukkueessa, menestyä ja ehkä muutakin, ei siihen asemaan helposti ylletä. Varsinkaan kun lähes kaikki vaihtavat seuraa jossakin vaiheessa, monet useaan kertaankin. Ei siis sovi väheksyä tuota Koivun osakseen saamaa kunnioitusta ja hänen jättämäänsä jälkeä.

Niin harvalla on aivan tahraton maine, kuten Koivulla. Yashin ja Lindros eivät aina suostuneet pelaamaan, Tocchet ja Vanek ovat olleet syytettyinä laittomista vedonlyönneistä, Granato ja Ciccarelli löivät mailalla päähän, Gilmourilla oli oma tapauksensa, Fleury ja Malone käyttivät huumeita, Jordan Staal pidätetiin alkoholin juomisesta alle 21-vuotiaana, Riley Sheahan ajoi humalassa teletappipuvussa, Patric Cote rupesi pankkirosvoksi kiekkouran jälkeen, ja sitten on esimerkiksi Voinov ja Varlamov. Erehtyväisiä ihmisiä, toisin kuin Koivu.

 

[Ahar]

Melko harvoinhan edes nähdään tällaisia tilaisuuksia, ei ole niin monia pelaajia jotka ovat sen ansainneet. Suhteellisen harvoin nähdään seuralegendoja päättämässä uraansa. Ja pitää olla tehnyt jotakin tullakseen seuralegendaksi. Pelata pitkään samassa joukkueessa, menestyä ja ehkä muutakin, ei siihen asemaan helposti ylletä. Varsinkaan kun lähes kaikki vaihtavat seuraa jossakin vaiheessa, monet useaan kertaankin. Ei siis sovi väheksyä tuota Koivun osakseen saamaa kunnioitusta ja hänen jättämäänsä jälkeä.

Niin harvalla on aivan tahraton maine, kuten Koivulla. Yashin ja Lindros eivät aina suostuneet pelaamaan, Tocchet ja Vanek ovat olleet syytettyinä laittomista vedonlyönneistä, Granato ja Ciccarelli löivät mailalla päähän, Gilmourilla oli oma tapauksensa, Fleury ja Malone käyttivät huumeita, Jordan Staal pidätetiin alkoholin juomisesta alle 21-vuotiaana, Riley Sheahan ajoi humalassa teletappipuvussa, Patric Cote rupesi pankkirosvoksi kiekkouran jälkeen, ja sitten on esimerkiksi Voinov ja Varlamov. Erehtyväisiä ihmisiä, toisin kuin Koivu.

Eipä sitä taida meistä kukaan tietää onko Saku Koivu yksityiselämässään pyhimys vai tavallinen vittumainen ihminen kuten meistä suurin osa. Urheilusankareista yleensäkin maalatan turhan kevyellä siveltimellä pyhimyksiä, vaikka ainoat ansiot ovat pääasiassa niinkin turhassa asiassa, kuin urheilu. Olen kuullut sellaisenkin vertauksen, että urheilussa ei huipulle pääse ilman kusipäisyyttä. Tiedä sitten näistä, mutta onhan se hienoa jos virheettömiä ja ihania ihmisiä on edes muutama olemassa.
Hienon tilaisuuden Montreal Koivulle piti ja tuli tuo itsekin katsottua, ja ainakin Montrealin halliin kokoontuneet katsojat reaktioista päätellen arvostivat kovasti turkulaista, ihmettelen tosin, että paitaa ei kattoon nostettu.

 

[aessi]

Öö oikeasti mitä väliä? Ihan jokaisen oma asia mitä mokailee kunhan ei mielellään lakia riko. Osaa noista mainituista jutuista en nyt ihan "erehdyksinä" näkisi, pitää olla jo vähän tyhmäkin jos rupeaa vaimoaan hakkamaan, pankkia ryöstämään tai vaarantamaan muiden henkeä ajelemalla kännissä.

 

[ipaz]

Eipä sitä taida meistä kukaan tietää onko Saku Koivu yksityiselämässään pyhimys vai tavallinen vittumainen ihminen kuten meistä suurin osa. Urheilusankareista yleensäkin maalatan turhan kevyellä siveltimellä pyhimyksiä, vaikka ainoat ansiot ovat pääasiassa niinkin turhassa asiassa, kuin urheilu. Olen kuullut sellaisenkin vertauksen, että urheilussa ei huipulle pääse ilman kusipäisyyttä.

Onko suurin osa ihmisistä vittumaisia? Missä maailmassa sä elät?

Urheilun turhuus on hyvin kaksipiippuinen asia. Joo, voidaan ajatella että pystymme elämään ilman urheilua ja muutakin viihdettä tai kulttuuria, mutta kyllä elämä silloin olisi monen monta pykälää tylsempää. Ihminen on tuottanut sirkushuveja ilokseen jo vuosituhansia. En usko että tämä on lainkaan turha asia ihmiselämässä.

Saku Koivu on varmasti tuottanut tuhansille ja taas tuhansille ihmisille hienoa tunteita ja tunnelmia sekä jäällä, että sen ulkopuolella. Me tavalliset tallaajat, jotka tänne Jatkoaikaan kirjoittelevat tuskin pystymme vaikuttamaan positiivisesti jotakin kymmeniä tai satoja kanssakulkijoita enemmän. Varsinkaan silloin jos olemme vittumaisia ihmisiä.

 

[Ahar]

Onko suurin osa ihmisistä vittumaisia? Missä maailmassa sä elät?

Urheilun turhuus on hyvin kaksipiippuinen asia. Joo, voidaan ajatella että pystymme elämään ilman urheilua ja muutakin viihdettä tai kulttuuria, mutta kyllä elämä silloin olisi monen monta pykälää tylsempää. Ihminen on tuottanut sirkushuveja ilokseen jo vuosituhansia. En usko että tämä on lainkaan turha asia ihmiselämässä.

Saku Koivu on varmasti tuottanut tuhansille ja taas tuhansille ihmisille hienoa tunteita ja tunnelmia sekä jäällä, että sen ulkopuolella. Me tavalliset tallaajat, jotka tänne Jatkoaikaan kirjoittelevat tuskin pystymme vaikuttamaan positiivisesti jotakin kymmeniä tai satoja kanssakulkijoita enemmän. Varsinkaan silloin jos olemme vittumaisia ihmisiä.

No ehkä hieman kärjistin, mutta minä en muutenkaan ole koskaan kannattanut sokeaa fanaattista fanitusta, joka sulkee silmät realiteeteiltä. Mutta kuten sanoin, Saku Koivu voi olla oikea pyhimys, en tiedä.

 

[Ostoskassi]

Saku Koivu piti juuri koskettavan puheen IIHF:n kunniagallerian tilaisuudessa, jossa uusia kunniakkaita tekijöitä nimetään. Saku Koivuun kulminoituu paljon Suomen jääkiekossa ja vaikka kaikki on jo varmasti sanottu, niin ei voi koskaan liikaa korostaa Sakun merkitystä suomalaiselle jääkiekolle. Pienikokoisen sentterin merkitys suomalaiselle jääkiekolle on kokoluokkaa valtava.

 

[king of the jungle]

Saku Koivu piti juuri koskettavan puheen IIHF:n kunniagallerian tilaisuudessa, jossa uusia kunniakkaita tekijöitä nimetään. Saku Koivuun kulminoituu paljon Suomen jääkiekossa ja vaikka kaikki on jo varmasti sanottu, niin ei voi koskaan liikaa korostaa Sakun merkitystä suomalaiselle jääkiekolle. Pienikokoisen sentterin merkitys suomalaiselle jääkiekolle on kokoluokkaa valtava.

Itsellä kostui silmäkulmat tuota katsellessa. Hieno pelaaja ja mahtava ihminen! Kuten juontajakin sanoi tuon puheen jälkeen, sydämellä ja rohkeudella mukana, kuten aina.

 

[palle fontän]

Piti ihan katsoa tuo puhe jälkikäteen, Koivu on sen verran tyylikäs esiintyjä. Uskomaton ura, vaikkakin hieman kaivelee maagisen luistelun katoaminen loukkaantumisten myötä. Olen yrittänyt kaivella hyviä koosteita Koivun NHL:n alusta juuri tuon luistelun takia, mutta ei ole natsannut.

 

[Turha Kaukalo]

Kiteytän näkemykseni ketjun kohteesta yhteen lauseeseen:

Arvostan Saku Koivua pelaajana ja ennen kaikkea ihmisenä erittäin paljon.

 

[UnenNukkuja]

Tippaa tosiaan vierähti.

Aivan upea ihminen ja urheilija. Sakua fanitan kyllä vuosienkin jälkeen.

 

[canttig]

Kyllä tuon nuoren Saku Koivun tasapainoinen asenne kielii jo paljon. Linkit haastatteluihin ja videopätkiin.
https://www.youtube.com/watch?v=jE6d-Bcaxnk
https://www.youtube.com/watch?v=19jJY4Oz17I
https://www.youtube.com/watch?v=bSZwxBYGzXs

 

[cottonmouth]

Hesarissa artikkeli 50-vuotta täyttävästä Sakusta.

50-vuotias | Syöpä muutti Saku Koivun arvomaailman: ”Olisi ollut ihan ok, vaikka en olisi sen jälkeen enää pystynyt pelaamaan peliäkään”

Saku Koivu oli NHL-tähti, kun sairastui imusolmukesyöpään. Hän parani ja ura jatkui, mutta äkkiä voittamisella ei enää ollutkaan niin väliä.

www.hs.fi

Jostain syystä YouTuben algoritmi suositteli heti perään yhtä ko. videopalvelun hienoimmista pätkistä.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=a-JpPyLHddM

Vuonna 2001 Koivu sairastui imusolmukesyöpään. Nyt hän ajattelee, että sairaus, raskaat hoidot ja parantuminen mullistivat suhtautumisen elämään kokonaisuudessaan.

”En tiedä, olinko silloin nuori ja naiivi, kun en edes pelännyt, etten selviäisi. Rohkaisevia uutisia hoitojen tepsimisestä saatiin toki nopeasti”, Koivu muistelee.

”Ennen syöpää vahvuuteni oli ollut jääkiekkoilijana siinä, että fokus on vain jääkiekossa ja kilpailullisuudessa. Sairastumisen jälkeen jääkiekko menetti todella paljon merkitystään. Sanoin lähipiirille, että olisi ollut ihan ok, vaikka en olisi sen jälkeen enää pystynyt pelaamaan peliäkään."

Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?

”Nauti tästä hetkestä. Huominen kyllä tulee.”

 

[Man in the Box]

Muistan lukeneeni joskus jostain että edesmennyt Alice in Chainsin vokalisti Layne Staley oli yhtyeen sydän ja kitaristi-säveltäjä Jerry Cantrell puolestaan sielu. Saku on jääkiekossa kapteenina niin Leijonien kuin seurajoukkueensa Staley.

Jos Suomen maajoukkuetta miettii niin se sielu oli varmaankin Selänne. Mutta Saku kaikessa johtajuudessaan sitten se sydän. Vittumaisimmat jutut mitä tiedät -ketjun kamaa kyllä se ettei Saku päässyt nostamaan Lord Stanleyta tai pujottamaan kaulaansa kultaisen olympiamitalin. Elämä on toisinaan epäreilua. Onneksi vanhempi Koivu kuitenkin sai sen mömmöm-kullan.
'
Tiedostan että Sasha Barkov on jo nyt ja tulee olemaan Saku Koivua parempi ja arvostetumpi pelaaja. Siitä huolimatta Saku tulee aina olemaan minulle se ison C-kirjaimen jellona. Aika paljon pitää vaikkapa Sashan tehdä jotta menee omassa mielessä Sakun edelle.

 

[UnenNukkuja]

Muistan Sakun syöpä-tarinan uponneen syvälle teiniminääni, koska tärkeä isovanhempani poistui syövän runnomana juurikin vuonna 2001. Tuohon aikaan jaksoin vielä iltapuluja ja taisi Sakusta olla kansiollinen leikeltyjä juttuja.

Tuo paluu kaukaloon oli kyllä hieno tapahtuma. Voi tuota tunnelmaa.

Onnea tasakymmenistä Sakulle!

lisäys: uraa ajatellen olen tätä sukupolvea, jotka opetteli kiekon katselua ysärin alussa hienoon TPS-Jokerit-hurmoksen aikaan. 1995 oli itselle hieno vuosi, sain Koivun fanipaidankin (jossa nykyään herran itsensä nimmari). Vähän jopa harmitti alkuun, kun niin äkkiä lähti Kanadaan, mutta sivu 235 tuli tutuksi.

Kapteenius on osa Koivua, sen näkee herrassa nykyiselläänkin.