apulais-GM
Jäsen
Todella vaatimattoman oloinen kaveri, jonka jokaista liikettä tai ajatusta ei tarvitse lukea lehdistä.
Enpä oikein tiedä siitä vaatimattomuudesta, itse kyllä mietin että ei ollut minkäänlaista nöyryyttä tai inhimillisyyttä havaittavissa siinä dokumentissa kun eilen ne osat katsoin. Lukuun ottamatta yllättäviä kyyneleitä joita henkilöillä nähtiin, mutta tuliko ne vaan siitä, että miten yhdelle meistä täydellisistä ja hyvistä ihmisistä meinasi käydä huonosti?
Koivua ei muutenkaan ole tunnettu rentona rentoilijana, vaan kireänä, päättäväisenä, viiltävänä ja teflonisena taistelijana. Siinä on se hänen erityisyytensä, kuin toiselta planeetalta. Ei tarvitse ihmetellä miksi hänet laitettiin kapteeniksi, vaikka oli nuori, pienikokoinen ja eurooppalainen.
Mielenkiintoista materiaaliahan tuossa dokumentissa oli Montrealin vuosilta, sellaista jota ei ole ennen nähty. Ei sanallakaan puhuttu hänen tehopisteistään ja joukkueen menestymisestä, mikä sopikin aika hyvin tuohon teemaan. Vähän hassua miten Amerikan aksentilla piti lausua sanat "Saku", " Selänne" ja "Turku".
Ihme kyllä kun noin avoimesti kertoivat asioista ja oli omasta albumista valokuvia jne. kun uransa aikana Koivu oli vakava ja halusi suojella perhettään ja yksityisyyttään. Urakin loppui Selänteen varjoissa, ilman että kukaan tiesi, että nyt se loppui.
Nythän näköjään molemmilla Koivuilla on uran pistekeskiarvo 0,74 per peli. Vertailun vuoksi, Olli Jokisella 0,61, Jussi Jokisella 0,62 Filppulalla 0,56 ja Ruudulla 0,51. Vaikka Sakun kaudet usein olivat rikkonaisia, niin tosiasiassa pisteitä kertyi varsin kovaan tahtiin. Vaikka Anaheimissa ei enää varsinaisesti pisteitä odotettukaan niin erityisesti.
Kesästä asti on ollut Selanteen dokumentti kaapissa, voisi nyt katsoa onko sielläkin elokuvamusiikkia ja täydellisyyttä.