Jotenkin luulin, että vanhemmiten olisin oppinut ottamaan rauhallisemmin urheilun seuraamisen. Meksiko-pelin jälkeen ajattelin, että jos Saksa jää alkulohkoon, niin ovat sen ansainneet. Eilen piti vain rauhassa katsoa jalkapalloa ravintolassa täällä Bielefeldissä. Kadut olivat hiljaisia ja kaikki ravintolat olivat tupaten täynnä. Puoliajalla jotkut tulivat hermostuneesti kadulle polttamaan tupakkaa. Mutta ai että se riemu repesi, kun Saksa teki 2-1-maalin ihan viimeisillä sekunneilla. Ei ollut rauhallisuudesta tietoakaan. Nyt taas muistin, että miksi seuraan urheilua, kun välillä tuntuu, ettei tässä touhussa ole järkeä. Ja vielä hienompaa oli kokea eilinen peli täällä Saksassa. Siitä tosin en pitänyt, että pelin jälkeen soitettiin auton torvia tuntikaupalla.
Kun miettii sitä tilannetta, että Ruotsi oli puoliajalla johdossa ja Ruotsin maalivahti ei ollut johonkin viiteen peliin päästänyt maaliakaan ja Ruotsi pudotti Italian kisoista, niin olihan se tiukka paikka Saksallekin. Käytännössä Saksa oli melkein pakkovoiton tarpeessa. Saksalaiset osoittivat olevansa kovempia kuin italialaiset ja väänsivät väkisin voiton. Ja kun voittomaali tuli vielä lisäajan viimeisellä minuutilla, niin oli kyllä hieno käsikirjoitus pelille. Eiköhän Saksa nyt viimeistään herännyt toden teolla kisoihin. Kumma juttu, että se vaati todellisen selkä seinää vasten pelaamisen erittäin tiukassa paikassa.
Ruotsin maalintekijä Toivonen yritti vissiin psyykata Mülleriä toisen puoliajan alussa. Jotain Toivonen sanoi Müllerille ja Müller vastasi hermostuneesti naureskellen. Varmaan kysyi, että "Hermostuttaako?", johon Thomas kenties vastasi, että "Eipä tässä mitään."
Siitäkin pitää vielä mainita, että oli hienoa, kun Marco Reus Dortmundista oli mukana tekemässä kumpaakin Saksan maalia. Ensimmäisen hän teki ja toisessa siirsi palloa Kroosille vapaapotkussa. Toivottavasti Reus pelaa hyvät loppukisat, kun kerrankin ei ole loukkaantuneena kisojen aikana.