Vapaassa maassa on myös sallittua se, että maajoukkueeseen valitaan ne pelaajat, jotka katsotaan lojaaleiksi kyseiselle maalle ja joiden poliittisten äärimielipiteiden ei katsota aiheuttavan liikaa ristiriitoja joukkueen ja kannattajien keskuudessa. Vapaassa maassa on sallittua myös se, ettei kaikki ole sallittua ilman vastuuta ja jatkoseurauksia. Mielipiteenvapaus on oltava, mutta sillä on oltava myös seurauksia.
Sehän se olisikin hienoa, kun jokaisen pelaajan lojaaliteetti edustamaansa maata kohtaa testattaisiin ja jokaisen pelaajan näkemysten pitäisi olla yhteneväisiä kannattajien kanssa. Mistä tiedät, että muilla valituilla pelaajilla on lojaliteetti Saksaa kohtaan? Tai millä perusteella nämä kaksi turkkilaistaustaista pelaajaa eivät ole lojaaleja Saksaa kohtaan? Toisen maan presidentin tukeminen kun ei vielä sulje pois sitä, etteikö voisi tukea Saksaa, synnyinmaataan.
Ei mielipiteenvapaudella ole oltava seurauksia, mutta sillä voi olla seurauksia, jos lain asettamat rajat ylitetään.
Jos saksalaispelaaja kertoisi haastattelussa kannattavansa natsismia ja tukevansa juutalaisten vainoa niin ei tarvitsisi sen pelaajan odotella kutsua maajoukkueeseen. Sen sijaan jos pelaaja antaa avoimesti tukensa teokraattiseksi fasistivaltioksi muuttuvalle Turkille ja sen tyrannille, joka sulkee toisinajattelijoita kidutettavaksi, vainoaa kurdeja ja kahmii kaiken vallan niin se on sitten ok ja pitää olla ylpeä saksalaisesta hyvinvointivaltiosta?
Ei tietenkään tarvitsisi, koska Saksassa on esimeriksi holokaustin kiistäminen lailla kiellettyä. Nämä pelaajat eivät ole käsittääkseni missään sanoneet kannattavansa fasismia tai joidenkin väestöryhmien syrjimistä? Tukensa antaminen toisen maan presidentille ei ole käsittääkseni Saksassakaan kiellettyä. Se, että alettaisiin menettelemään toisin kuin laki säätää, olisi juuri sitä menoa, josta taidat Turkkia kritisoida. Ei siis ole oikein loogista ajattelua.
Mikään pakko ei ole Gündogania tai Öziliä maajoukkueeseen ottaa, se ei ole rasismia eikä mikään pykälä edellytä, että kumpaakaan pitäisi mukaan ottaa jos lojaliteetti on näin selvästi muualla. Entä kun tulevat seuraavat arvokisakarsinnat ja vaikkapa Saksa-Turkki -ottelu? Miksi pitäisi joukkueeseen ottaa pelaajia, joiden lojaliteetti kuuluu vastustajalle ja jotka haluavat miellyttää vastustajajoukkueen maan presidenttiä?
Ensinnäkään en edelleenkään allekirjoita, että Özilin tai Gündoganin lojalitteet olisivat muualla. Mun käsityksen mukaan Özilin yhteiskunnallinen tietoisuus on sillä tasolla, että ei välttämättä tiedä, mitä sana lojaliteetti edes tarkoittaa...En siis vetäisi tällaisista tempauksista kovin suuria johtopäätöksiä. Ja esim. Özilhän on pelannut ja maalannutkin Turkkia vastaan ilman ongelmia.
Tuskin Suomen jääkiekkomaajoukkueeseenkaan valittaisiin Suomi-Venäjä -maaottelua varten venäläistaustaista pelaajaa, joka poseeraisi ennen ottelua Putinin kanssa ja antaisi tälle pelipaitansa jossa lukisi "presidenttini Vladimir" samalla kun tukisi Putinin sortopolitiikkaa avoimesti. Jos esim. Barkov näin tekisi niin sen jälkeen saisi Barkov olla enää koskaan esiintymättä Suomen paidassa. Barkov ei tietysti näin tekisi, koska hän on malliesimerkki integroituneesta kaksoiskansalaisesta josta suomalainen hyvinvointivaltio voi iloita toisin kuin niistä saksanturkkilaisista jotka ovat aina sisimmässään Turkin tukijoita eivätkä tue Saksaa.
Kenties Barkov ei pelaisi tuossa tapauksessa maajoukkueessa. Mitä tulee hänen integroitumiseensa niin Barkovhan on todennut, että 15-vuotiaana hänet kutsuttiin pelaamaan Suomen juniorimaajoukkueisiin, mutta Venäjällä ei kukaan ollut hänestä kiinnostunut. "Kukaan ei koskaan kysynyt minua, joten valitsin Suomen", on Barkov todennut. Tiedä sitten mitä olisi tehnyt, jos olisi kysytty myös Venäjältä.
Sun perusteet alkaa mennä tosell Bush, joka kertoi nähneensä Putinin sieluun. Ilmeisesti siis olet nähnyt myös Özilin ja Gündoganin sisimpään, sillä missäänhän he eivät ole mun tietääkseni sanoneet, että eivät tukisi Saksaa.
Sori, mutta ei näissä näkemyksissä ole oikein mitään tolkkua, yleensä niin tolkun kirjoittajalta.