Huh Huh!
Heräsin aamulla ennen kuutta. Ei enää uni maistunut. Koko yön taisin nähdä unia tämän päivän pelistä. Vatsassa kiertää ja vääntää. Olin jo ehtinyt unohtaa, miltä tämä tuntuu. Minulla ei hermot kestä isoja pelejä! Tärisen tässä näppiksen ääressä ja tällä kertaa se ei edes johdu krapulasta. Huh huh huh!
Sellasta vielä, että ymmärrän enemmän kuin hyvin, että kovan linjan SaiPa -faneja ottaa päähän, jos lippu jäi saamatta, mutta kannattaako sitä purkaa toisiin faneihin? Minä ehkä nykyään menen sitten tuohon gloryhuntereiden sakkiin, koska olen tänään ensimmäistä kertaa remontin jälkeen Kisapuistossa. 90-luvun loppupuolella minulta ei kovinkaan montaa peliä väliin jäänyt, vieraspaikkakunnillakin tuli satunnaisesti reissattuja jne. Sitten on vain käynyt niin, että elämäntilanteet muuttuvat ja prioriteetit pitää laittaa uusiksi. Tällä hetkellä perhe ja työt menevät lätkän edelle. Mutta täytyy sanoa, että nämä pleijarit ovat menneet nyt niidenkin ohi (ajoittain). Olen puoliväkisin järjestänyt itselleni aikaa, että pääsen pelejä katsomaan. Valitettavasti en aiempiin kotimatseihin päässyt, mutta nyt onneksi pääsen. Ja katson, että minulla (heti Taurun jälkeen maailman keltaisimmat silmät omistavalla henkilöllä) on ihan yhtä suuri oikeus olla siellä kuin kellä tahansa muulla. Minä sentään huudan sieltä istumapaikoiltakin, vaikka yksin! :), kuten helsinkiläiset ovat saaneet huomata. Pahoittelen kovaa ja rumaa ääntäni ;)
Tulipas vielä mieleeni, että nyt on sitten kaksi kertaa mennyt neitsyys näiden pleijareiden aikana. Olin viikko sitten torstaina ekaa kertaa vanhassa jäähallissa Helsingissä. Aiemmin sinne ei paljon ole tehnyt mieli lähteä, kun olen pelännyt henkeni puolesta :). Huomasin, että pelkoni oli aika turha. Ekassa pelissä Helsingissä ei edes kukaan tullut pottuilemaan tai riitaa haastamaan. Olin aika yllättänyt, kun männävuosilta on jäänyt aika ikävä kuva HIFK:n faniporukasta. Mutta toisaalta, onko se mikään ihme, että vähän tulee kahnausta, jos porukat ovat ensin kolme tuntia juoneet ilolientä bussissa ennen pelin alkua. Varmaan vähän samanlaista touhua kaikilla muillakin pitkämatkalaisilla. Toinen reissu ei ihan niin hyvin mennyt, mutta ei siellä edelleenkään mitenkään pelottavaa tapahtunut. Hengissä ollaan edelleen. Ja tänään sitten korkkaan tosiaan Kisapuiston ekaa kertaa remontin jälkeen. Olen ollut töissä muualla nämä viimeiset vuodet, niin on tosiaan kotipelit jääneet vähemmälle (toisin sanoen loppuneet minun osaltani kokonaan).
Hienoa kiekkoiltaa kaikille!!! Ja huutakaahan te muutkin sitten siellä :D
