Puolustuspuhe
Minä puolustan meitä istumakatsomolaisia. Huusin kovempaa kuin koko fanilauma yhteensä ;), ja koko pelin ajan! Ajoittain jännitys kävi niin kovaksi, että hetkeksi joutui painamaan pään polviin. Ja kyllä siinä ympärillä oli ihmisiä, jotka kannustivat (melkein) yhtä kovasti. Siellä istumakatsomossa kieltämättä tuntee itsensä pelleksi, kun huutaa ja lujaa, mutta ei se ole minua ennenkään estänyt. Miestäni varmasti hävetti meuhkaamiseni, mutta minkäs sille teen. Hullu mikä hullu! Mikä ihme siinä onkaan, että nuo SaiPan pelit sytyttävät noin kovasti ja jälkikäteen saa hävetä. Koko tämän aamun olen kärsinyt morkkista, kun olisin nyt vähän hillitymmin voinut käyttäytyä. Hienot naiset ei huutele ja meuhkaa, heh!
Kun joku itki jossain siitä, että ihmiset lähtevät pelistä liian aikaisin pois, niin joskus voi olla niin, että toisten on ehdittävä töihin tai hakemaan lapsi hoidosta ennen uniaikaa tai tai tai... Eikä kaikki asu/työskentele siinä jäähallin vieressä, vaikka tosifani ei tietenkään voi missään muualla asua. Että mietitäänpä taas niitä tilityksiä siellä! Ja minä kyllä hyvin ymmärrän, jos mamma ja pappa, 70-vee, eivät huuda kurkkujaan käheäksi. Heille se sallittakoon. Eiköhän jokaisella ole oikeus kannustaa parhaalla katsomallaan tavalla. Parempi tämäkin kuin keskenkasvuinen, "minä olin yläasteellakin kingi enkä istunut, kun ope käski" -touhu eräässä oranssissa katsomon osassa. Olis tehnyt mieli antaa äidin kädestä!
Vielä piti sanoa, että minusta kannustus oli upeaa, vaikka välillä menikin hetki, että koko halli syttyi. Eli kiitos kaikille muillekin hulluille! :D (Kiittelen nyt kiittelemästä päästyäni)