Pienentynyt syntyvyys ja sitä kautta pienemmät ikäluokat ovat haaste ihan valtakunnallisesti. Lajien välinen kilpailu on kovaa ja nyky lapsien innostaminen yleensäkin urheilun pariin, puhelimien ja konsolipelien maailmasta, on haaste. Tämän takia seurat joutuvat tekemään oikeasti duunia rekryämiseen nuoressa päässä, ihan lajista riippumatta. Savitaipaleella ja Luumäellä on pienet harrastajamäärät ja tämän vuoksi alueellisella seurayhteistyöllä on valtava merkitys.
Olen samaa mieltä matalan kynnyksen ryhmistä, niitä tulisi olla ja kaiken tasoisten harrastajien (lasten ja nuorten) eteen pitäisi seuran olla valmis tekemään töitä. Tähän varmasti SaiPassakin tullaan jatkossa panostamaan, ihan seuran elinvoimaisuuden takia.
Nykymallihan on ollut se että isot ryhmät luistelukouluun ja siellä lapsi rakastetaan lajiin. Jokainen lapsi joka on luistelukoulu vaiheessa saatu ihastumaan lajiin on aika helppo pitää mukana noin U12 ikävaiheeseen saakka, mikäli seuran järjestämä toiminta on kunnossa. Tuohon saakka kustannuksetkin ovat vielä kohtuullisia. Viimeistään U13 vaiheessa touhu alkaa muuttua tavoitteellisemmaksi ja siitä eteenpäin myös seuran vastuu ja rooli arjen valmennuksessa kasvaa pikkuhiljaa. Tässä kohtaa homma usein meillä alkaa sakkaamaan ja lopputulemana alkavat ryhmäkoot pienenemään.
Esimerkkinä käy hyvin 2008 syntyneiden ikäluokka. Ryhmäkoko luistelukoulun jälkeen ensimmäiseen SaiPan ikäkausijoukkueeseen oli 58 pelaajaa. Tällä hetkelle heistä on jäljellä U18 joukkueessa 6 pelaajaa. On helppo mennä dropoutin yms. sellaisen taakse, mutta tämän ikäluokan kanssa ei siitä ole kyse. Pojat nimittäin eivät ole lopettaneet, vaan pelaavat muualla:
Pelaajasiirrot (SJL) , klikkiä säästääkseni kerron että kuluvan kauden aikana 08-syntyneitä poikia on siirtynyt SaiPasta PePoon 19 kappaletta. Lisäksi on vielä pari poikaa, jotka matkan varrella lähtivät Ketterään. Kyllä seuran valmennusvastaavan ja ko. ikäluokan vastuuvalmentajien tulisi aidosti katsoa peiliin ja kysyä itseltään että miten meni noin niinkun omasta mielestä? Se ei saa riittää että valkkujen omat pojat saadaan vietyä maajoukkuekartoituksiin ja prospect ohjelmaan (mitään ko. pojilta pois ottamatta), muistakin pelaajista pitää pystyä pitämään huoli.
PePolla on U20 joukkue suomi-sarjassa ja U18 joukkue 2-divarissa. Hienoa että pojat saavat jatkaa sitä mitä haluavat tehdä. Harmi että paidan väri on jotain muuta kuin kelta/musta. SaiPan kokopäiväiset työtekijät eivät osaa vastata, kun heiltä kysytään että kuinka tässä näin kävi. Ei saada haastajaryhmiä kasaan. Miksi ei? Nuoret eivät ole tyhmiä, eivätkä jaksa vuosikausia katsoa kun heitä kusetetaan, eikä aidosti välitetä. Jossain kohtaa tulee pelaajalle eteen se että tolle valkulle ja tolle seuralle en enää halua antaa mitään, koska kukaan ei huomaa vaikka päälläni seisoisin.
Vastuullinen tekeminen, aito välittäminen ja laadunvalvonta ovat arvoja, jotka SaiPan junioreiden urheilutoiminnan ohjaamisen tasolta uupuvat. Nyt kun puuhastellaan joka käänteessä vähän sinne päin, niin kokonaisuus sitten näyttäytyy edellä kuvatun tavoin irvokkaana. Laitan vielä, ihan muistin virkistykseksi, aiemmin kirjoittamani tekstin pätkän tuohon alle. Siinä tiivistyy mielestäni ongelman juurisyy, joka olisi vieläpä suhteellisen helppo korjata. Tarvitaan vain hieman rehellisyyttä, päättäväisyyttä ja roppa kaupalla rohkeutta.
Kulttuurin muutosta tämä touhu kaipaa. Hallituksen päätöksentekoa ei saa ohjata pelko siitä että nyt joku suuttuu ja pahoittaa mielensä. Se piste on ohitettu jo aika päiviä sitten. Nyt vain tarvitsee tehdä rohkeasti oikeita päätöksiä jotta saadaan tekeminen ja kulttuuri muuttumaan.
www.esaimaa.fi