Ihan hymyilyttää, kun lukee kollegojen viestejä ja näkemyksiä pelistä. Mikäs sen mukavampaa kuin huomata, miten eri tavalla asioita nähdään. Mutta asian tynkään. Positiivinen juttu on ilman muuta voitto aina hankalasta tappurasta, toki antoivat tasoitusta 3 runkopelaajan verran. Mutta niin mekin.
Lentopalloerin T olisi voittanut 2-1, mutta onneksi niin ei lasketa. Saarinenkin haastattelussa totesi, että SaiPalle selkeästi ansaittu voitto. Silloin ei ole syytä ripotella liikaa tuhkaa päälleen, kun toinen on rahtusen surkeempi. Toki Tappara kyntää juuri nyt aika syvällä. Mutta sellaistahan tämä on: toiset kelluu, toiset sukeltaa. Kukin vuorollaan, mutta toivottavasti ei pitkään.
Siinä olen Tosiveteraanin kanssa samoilla linjoilla, että kun ammattilaisurheilusta on kyse, niin aina on pyrittävä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Hyppyyn, juoksuun, heittoon, peliin. Muuta ei voi kerta kaikkiaan hyväksyä. Se on (usein itsensä kipeäksi) maksavan yleisön aliarvioimista. Ja jos näin ei tapahdu, yleisö äänestää jaloillaan. Katsojat kiikaroivat peliä kuka mitenkin, mutta jos näkymä ei miellytä, jättävät tulematta. Jotkut purkautuvat tännekin, mikä on tietysti ok.
Etäsputnikkina jouduin seuraamaan illansuussa porojen ja narrien peliä, ja kyllä narrien puolesta suorastaan hävetti. Sellaista seisoskelua hoomoilasena harvoin näkee, ja toivoinkin, että oululaiset olisivat latoneet maaleja loppuun asti. Tuntui, että stadin jätkiä ei Raksilassa kiinnostanut muu kuin päivärahojen kuittaus ja kotimatka. Ei sellaista monesti viitsi vaivautua näkemään, oli alla sitten voitto tai ei. Iso kysymys kuuluu: mistä moinen johtui?
Sama koskee SaiPaa. Toki voitto lämmittää hetken, vaikka tulisi huonollakin pelillä. Mutta kun totuus on, ettei samalla menolla monesti voiteta. Eli nyt oli mukana hieman tuuriakin. On pään panemista pensaaseen, jos kuvitellaan, että tästä se nyt automaattisesti lähtee. Sitä tietysti toivotaan, mutta joitain vankkoja merkkejä pitäisi kuitenkin olla näkyvissä. Yksi on sellainen, että "oma paketti" (mikä se sitten liekään) kestäisi kasassa kauemmin kuin yhden tai kaksi erää. Mieluummin sen 60 min. Muistelen, ettei sellaista vielä olisi tällä kaudella tapahtunut...
Se mikä toki lämmittää kovasti ja antaa uskoa, on muutamat toistuvat onnistumiset: K-ketju, Löfman, veskarit, Topo, Nabo... ja muutamat väläykset: Tarvainen. Huolenaiheitakin vastaavasti on: Holman tulokseton pörräys, Tenkasen kestäminen, Immosen kuntoutuminen, pakiston kapeus ja virhealttius... Kaksonen-Virtanen pari taitaa mennä nyt ihan hukkaan, kun Löfman on poissa, Pyymäki - onko mitään hyötyä? Samoin Jouhkimainen.
Eli plus-miinusasteikolla osa kavereista on tulossa, osa menossa. Kuin pyöröovissa konsanaan. Valmennuksen haastava tehtävä on saada kaverit samaan ruotuun ja maksimaaliseen vireeseen. Odotan mielenkiinnolla sitä, kun SaiPa pelaa koko matsin maksimitehoilla... Jälki voi olla aika komiaa. Mutta muutamasta voitosta huolimatta ollaan vielä pahasti vaiheessa.