Noh noh.
Hieman vieraisiin pöytiin huutelua..
Olen lueskellut näitä saipan palstaveljeksien syitä Saipan tämänhetkiseen sijoitukseen, ja kummastellut hieman sävyä. Eilen Jyväskyläsä pelatun pelin lehdistötilaisuudessa mr Dufva sanoi jotain, mistä sain kipinän kirjoittaa jotain tännekkin.
" Edes huippu maalivahti ei voi voittaa otteluita, jollei maalivahdin edessä pelaava viisikko hoida tehtäviään hyvin"
Aamen!
Ymmärrän erittäin hyvin Saipa kannattajien turhautumisen. Nimittäin oman seuran pohjamudissa pyöriminen on erittäin tuttua myös Jyväskyläläis kannattajille. Joskus tuli kirottua sitä, että syntyi Suomeen ja Jyväskylään jääkiekon ystäväksi, kun ei koskaan voita mitään.
Maalivahdin syyttäminen Saipan juhlakauden menestyksestä ei ole kaukonäköistä. Nykäskylässä on lähes aina ollut hyvät maalivahdit, mutta sijat 9 ja 10 tulivat enemmän kuin tutuksi. Seura häviää ja voittaa joukkueena.
Ulkopuolisena näkisin tilanteen pikemminkin näin:
1. Seuran johto ja omistajat pelaavat liiaksi tarkan markan linjaa. Tavoite ei ole kirkkaana mielessä. Mitä mieltä on pyörittää jääkiekkoseuraa vain sen vuoksi, että sarjapaikka säilyy, talous pysyy kurissa ja että itseisarvo on olla vain olemassa, muttei saavuttaa urheilullisesti mitään.
Saipassa tulisi ottaa pientä riskiä, satsata joukkueeseen rahallisesti ja mitata se kuinka hyvin yhteisö ja yhteistyökumppanit lähtisivät mukaan menestystä hakemaan silloin, kun seurajohto osoittaa menestyhalukkuutta konkreettisesti eikä vain puhumisen asteella. Urheilu on riskibisnes, ei kultakaivos, joten ei ole mitään syytä olla ottamatta pientä riskiä ja kokeilla rajoja. Toki harkintaa ja suunnitelmallisuutta käyttäen.
2. Saipan pelaajamateriaali ei antanut lupauksia kovinkaan suuresta menestyksestä tälle kaudelle. Toki seura olisi voinut venyä, mutta lukuisat avainpelaajien loukkaantumiset sotkivat varmasti osaltaan pakkaa.
3. Pitkällä aikavälillä menestyvä seura tarvitsee laadukkaan juniorituotannon taakseen. Saipan juniorituotannon tasosta en tiedä, ehkä joku valaisee hieman?
4. juhlakaudelle hankitut ja suunnitellut profiili ja johtavat pelaajat eivät onnistuneet täysin. Nuoret ja lupaavat pelaajat eivät yksin kanna mitään SM-Liiga seuraa. Otetaan esimerkiksi Kalpa. Kun näiden "talenttien" eteen saatiin kokeneet johtajuutta ja kokemusta omaavat pelaajat (Kapanen, Ströba, Sahlsted jne.) kokonaisuus parani huomattavasti. Saipan osalta mm. Tarvaisen olisi tullut olla selkeä johtajatyyppi ja suunnan näyttäjä yhdessä Topon kanssa. Kokeneiden pelimiesten on onnistuttava ja otettava vastuuta silloin kun joukkueella on ne kuuluisat vaikeat ajat.
5. Puolustus. Kohtuullisia keskivertopakkeja, mutta ei varsinaisia ykköskorin miehiä. Levokari lienee ihan ok, yleispelaaja mutta menestyäkseen seura tarvitsee vähintään yhden ykköskorin kiekollisen ja kiekottoman puolustajan.
Yksittäisessä pelissä voi pärjätä kapeammallakin materiaalilla, mutta ei pitkässä juoksussa. Ja runkosarja on se pitkäjuoksu, Saipan otetteet ja tilanne näytti resursseihin nähden ihan hyvältä vielä syyskaudella, mutta todelliset eväät oli syöty jo joulukuuhun mennessä.
Näin siis ulkopuolisin silmin. Toki ihmiselle on perustarve kohdistaa kaikki pas*a helposti tunnistettavaan pisteeseen, mutta jos joku oikeasti laittaa maalivahtipelin piikkiin tämän kauden, niin huhhuh!