SaiPa on pelannut liigaa yhtäjaksoisesti parikymmentä vuotta, syksystä 1996 alkaen. 1998 keväällä oltiin jo pleijareissa ja 7. sijalla, kunnes vuotta myöhemmin tärähti, kun narrit heivattiin puolivälierissä Ilmalassa lomille ja päädyttiin lopulta 4:nneksi (H. Mälkiä, vs. HPK). Sitten oli hiljaisempaa kevääseen 2006 asti, kun pleikoissa tuli taas 7. sija (H. Mälkiä, vs. HIFK). Välivuodet SaiPa kynti sijoilla 9-13. Mällin toka kausi kesti neljä vuotta (2004-08), mutta toista piikkiä ei kunniataulukkoon tullut.
Mälkiän jälkeen Atu Selin yritti neljä kautta (2008-12), ja sijat vaihtelivat vuorotellen 11-12. Peksi Tirkkosen aikana (2012-16) alkoi nousu ja sijoitukset paranivat lukuihin 10, 4, 8 ja 5. Paikka keskikastissa näytti vakiintuneen.
Vuoden 1996 jälkeen SaiPa on ollut 10-sakissa 8 kertaa, useimmiten kuitenkin sijoilla 11-14. Keskimäärin noin kerran kolmessa vuodessa Kisapuistossa on pelattu pleijareita. Vuodesta 2013 on pelattu keväisiä pudotuspelejä. Nyt näyttää tulevan taas katkos. Runkosarjan jumbona SaiPa on ollut kahdesti (2002, 2009) - tuleeko tähän ei niin mairittelevaan ketjuun uusi vuosiluku 2017?
Kaudella 2010-11 pelattiin eka kerran 60 ottelua runkosarjassa. Silloin Selinin johdolla kasattiin 65 pistettä. Muulloin aina enemmän, kolme vuotta sitten jopa 100 pistettä, viime kaudellakin 99 p. Santasen 1-kausi näyttää jäävän ennätysmäisen laihaksi, kirittävää on vielä 18 pistettä. Nykyisillä esityksillä ja mahdollisilla ulosmyynneillä tehtävä vaikeutuu entisestään.
Eli pieni ja sympaattinen kusipääkiekkojoukkue on yllätellyt silloin tällöin postiivisesti, yleensä kuitenkin otellut joukon jatkona. Viime vuodet saivat jo uskomaan, että yllättäjäjoukkue olisi kasvanut ainakin vakaaksi suorittajaksi, jos ei nyt ihan kestomenestyjäksi kuitenkaan. Mutta katoavaista on mainen kunnia. Hetken herpaantuminen voi romuttaa vuosien työn nopeasti. Näin voi päätellä ennen seurajohdon ulostuloa. Äärimmäinen hiljaisuus ruokkii spekulaatioita ja huhuja ja niiden alasampuminen on ennen kaikkea hallituksen tehtävä.
Seuraavaksi kaudeksi on tultava isoja muutoksia monella rintamalla. Nykyvalmennus ei voi jatkaa sellaisenaan. Santanen on uskollinen soturi, mutta löytyisikö sopivampi palli esim. junnupäällikkönä/pelaajakartoittajana? Viljakainen ja Ropo voivat palata A:n pariin keräämään kokemusta. Ykköskäskijän rooli ei ole välttämättä suora jatkumo upeasta pelaajaurasta (esim. Hantta Virta, Raipe Helminen). Hyvät kakkoset ovat myös arvokkaita. Jos Tuomenoksa on lähdössä, utj-pesti saattaisi olla myös mahdollinen Sannille. Mutta penkin taakse on saatava uskottava miehitys.
Nyt kun katsoo sarjataulukkoa, sijoilla 11-16 majailevista seuroista vain Ilveksellä ja Lukolla on menestystä myös junnutasoilla. Muut SaiPa mukaan lukien ovat tukevasti haastajan roolissa monessakin mielessä. Keltamustilla on siinä paljon petrattavaa tullakseen uskottavaksi liigaseuraksi, joka tuottaa laatupelaajia omasta takaa. Tässäkään tapauksessa "kannettu vesi" ei kaivossa pysy.
Lopuksi valoa tunneliin. Toivon, että lähivuosina saamme nauttia herrojen Koho ja Markkanen (kenties Nokelainenkin) palveluksista myös johtotehtävissä. Jussi on ilman muuta hallitusosastoa halutessaan ja Ville saanee valita työsarkansa peliuran jälkeen. Tämän parempia keulakuvia on vaikea keksiä. Toivotaan kuitenkin, ettei laihat vuodet kestä seitsemän allakan vertaa.