Tertsillä alkaa kolmas ja ratkaiseva, kenties viimeinen kausi sputnik-luotsina. Nyt on näytön paikka, olivatpa palikat mitä tahansa. Uskon, että seurajohto odottaa vähintään paikkaa 10-sakissa, jotta jokunen pleijarimatsi realisoituisi. Saataisiin hilloa pannarin päälle muutamalla po-koitoksella.
Ekalla kaudella Tertsi puhkui intoa ja toi uusia elementtejä treeneihin ja vähän peleihinkin. Lievää pössistä oli ilmassa. Keltanokalle ihan ok-lopetus puolivälierissä. Toisella kaudella kehityksen odotettiin jatkuvan, mutta nyt TL odotti ihan jotain muuta, mitä pelaajarinki pystyi toteuttamaan. Kesti tuskallisen kauan ennenkuin valkku suostui myöntämään, ettei peli kulje tai yskii pahasti. Materiaalissa vai valkussa vika? Ehkä molemmissa, mutta tärkeimmät syömähampaat tyytyivät vain mutustelemaan Tertsin tarjoilua. Lopulta koitti joukkopako. Mitähän Lehterän partapeili kertoi, mukava valkku vai... Hän vain sen tietää.
Kolmas kausi on haastava. Pari staraa puikoissa, pari kokenutta ulkkaria uusina vahvistuksina. Joukkueen runko on pitkälti viimevuotinen, mikä varmistaa jatkuvuutta, mutta miten paljon. Yleisö ei kaipaa viime kauden esityksiä muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Uusiutua pitäisi. Miten se tehdään? Kaukalon reunalta katsoen näkisin tärkeänä, että joukkueesta on tehty jonkinlainen swot-analyysi, kirjattu heikkoudet ja vahvuudet säälimättä. Ja kun ne ynnätään, yritetään luoda yhteinen ja aika yksinkertainen pelitapa, joka hien mukana iskostuu selkäpiihin jo marraskuussa. SaiPan peli ei ennenkään ole ollut kaikkein kauneinta, mutta tuloksestahan tässä pelataan. Tyylipisteistä viis. Olkoon vaikka sitä kuulua kusipääkiekkoa, kunhan on taistelua loppuun asti.
Tertsin haikailemaa shl-kiekkoa ei Lappeessa tulla hetkeen näkemään, tai sitten hän on todellinen poppamies.