Kumma juttu kyllä tuo jos Koho ei enää kapteeni ole, mutta silti jatkaa jengissä. Kuka sieltä sitten tosiaan kapteeniksi plokattaisiin, Kaksonen tai Löfman? Kuronen? Pakeista ei oikein semmosta pitkää SaiPa-taustaa ja kokemusta oo vielä kellään, Sneck tai Kojo ois lähempänä, Riikola on vissiin liian sukka.
Löfman on kuitenkin klesana yli puolet kaudesta, joten Kaksonen tai Kuronen. Olkoon Kaksonen sitten.
Koho on sitten koko kauden poppareilla, kotipeleissä aina erätauolla on kisa missä Koho menee semmoselle ihme lankkusysteemille istumaan 20-luvun raidallisessa kokouima-asussa, olkihattu päässä, ja sitten ihmiset saa heitellä lankkusysteemin vieressä olevaa maalitaulua kiekoilla. Jos kiekko osuu keskelle taulua, Koho tipahtaa lankulta jääkylmään veteen. Sen jälkeen kuuluttaja kehottaa kaikkia nauramaan Koholle ja osoittamaan sitä sormilla. Kun Koho kapuaa vesisammiosta pois ja lähtee liukastellen luikkimaan kohti pukukoppia, yleisö saa heitellä sitä mädillä tomaateilla ja kananmunilla sekä pilaantuneilla vedyillä ja atomeilla.
Ennen joulutaukoa järjestetään sitten perhepeli, jonka aluksi järjestetään hieno näytös. Hallista sammutetaan valot, ja kentälle astelee mustaa mattoa pitkin Tero Lehterä samuraimiekka kädessään, sekä oranssiin haalareihin puettu Ville Koho, kädet sidottuna ja pää mustan säkin peittämänä. Kaksikko kävelee keskiympyrään, ja Tero komentaa Villen polvilleen. Sitten Tero ottaa Villeltä säkin päästä, sylkäisee sitä naamaan ja sitten mestaa Ville Kohon yhdellä sujahtavalla samuraimiekan iskulla. Yleisö pakotetaan aseilla uhaten taputtamaan ja nauramaan, samoin koti- ja vierasjoukkue pakotetaan taputtamaan mailoillaan jäätä. Tero myhäilee tyytyväisenä ja paistattelee suosiossa, ja sen jälkeen potkaisee vielä Ville Kohon pään päätypleksien takana oleviin muikkuverkkoihin, ja se jätetään sinne riippumaan. Kohon ruumis hilataan jäältä zambonin perässä pois ja ripustetaan jaloista roikkumaan lipputankoon. Katsomossa Jussi Markkanen miettii että miten vitussa mä oon tämmöseen antanut luvan.
