Näkisin silti, että vaikkakin hankittin kaksi huippukaveria, niin ei parilla pelaajalla pitkälle pötkitä. Joukkueen runko on niin arpoja täynnä, että vaikea uskoa minkäänlaiseen menestykseen zabosta ja ramusta huolimatta. Kausareita myytiin joo, mutta iso kynnys on siitä huolimatta hallille raahautua pimeässä räntäsateessa, jos joukkue kyykkää tuloksellisesti, oli kortti tai ei.
Itse raahaudun hallille lopputuloksista riippumatta, mutta kisapuistossa haluan nähdä taistelevan kotijoukkueen. Vaikka viimekaudella pitkälti kotipelit voitettiinkin, en kovin usein riemuissani kotia saapunut, sanoisinpa jopa että kovan taistelun jälkeen häviö jättää usein paremman maun suuhun, kuin monet viimekautisen läpsyttelyn jälkeiset voitot. Mikäli oikeasti menestyttäisiin, mitali esimerkiksi, niin silloin olen valmis katsomaan kauden verran vaikka minkälaista träppiä, mutta muuten haluan nähdä viihdyttävää kiekkoa korkealta karvauksineen, taklauksineen ja ennenkaikkea haluan nähdä joukkueen jonka elekielestä näkee, että he haluavat voittaa seuraavan kaksinkamppailun, blokata kiekkoja, pelata logolle, joukkuekavereille ja meille faneille.