Näinhän se todellakin on. Hyvin usein käy niin (varsinkin pienillä seuroilla), että isot kalat uivat aivan muualle kuin omaan koukkuun. Tietenkin, niitä isoja kannattaa silti kalastaa, koska ikinä ei tiedä josko joku vaikka vahingossa nappaisi kiinni.
Sen sijaan itse en tahtoisi, että tuo tilanne menisi tuollaiseksi a-b-c-d-e-f-kategorioinniksi, vaan SaiPankin kannattaisi scoutata tilanne siten, että noita a- tai b-vaihtoehtoja olisi sen verran, että niistä joku saattaisi jopa napatakin madon, koukun, painon, siiman ja kohonkin (ei captain-Kohoa!). Turha on lähteä f-kalan perään.
Varsinkin tässä tilanteessa, kun on kerrottu että kahta profiilipelaajaa metsästetään toden teolla.
Toporowski on ainoa todellinen hankinta ensi kauden joukkueeseen. Muut ovat enemmän tai vähemmän arvoituksia, potentiaalisia tai heidän odotetaan kehittyvän paljon noustakseen uudelle tasolle.
Ei ole helppo tilanne toimistollakaan. Paineet varmasti kasvavat koko ajan, kun profiilihankinnoista on puhuttu ja kansa odottaa todellisia tekijämiehiä. Jos käteen jää vain kuuluisia "plan f"-miehiä, niin kukaan ei varmaan ole iloinen.
Pessimisti ei pety.
Mielestäni SaiPan pelaajascouttauksen ongelma 2000-luvun alussa ja varmaan aikaisemminkin oli pitkäjänteisyyden puute. Tuolloin scouttaus perustui muutamaan ulkomailla olevaan kontaktiin ja koko touhu pyöri agenttien ympärillä. Eli agentit ilmoittivat pelaajistaan, jotka voisivat olla saatavissa, ja jos agenttien listoilla oli kiinnostavia pelureita, tappeli SaiPa niistä muiden joukkueiden kanssa. Pelaajat löysivät uudet seurat kauden alkuun mennessä ja seuraavana vuonna sama kuvio toistui.
Nyt touhussa on ollut vähän enemmän kaukokatseisuutta. Enää ei olla pelkkien agenttien varassa, vaan toisena tienä on kartoitettu pelaajia, jotka voisivat hintansa ja ominaisuuksiensa puolesta edustaa SaiPan etsimiä pelaajatyyppejä, ja oltu itse yhteydessä heidän agentteihinsa tiedustellen pelaajien saatavuuksia. Yleensä näistä tiedusteluista seuraa vesiperä, mutta samalla saadaan paljon tietoa kyseisistä pelaajista. Joku pelaaja ei ole kiinnostunut SaiPasta, koska haluaa yrittää vielä yhden kauden nousta NHL:ään AHL:n kanssa, toinen sanoo tähtäävänsä syksyn training campeille ja päättävänsä Eurooppaan lähdöstä vasta, jos putoaa training campilta pois, ym. Kun tuollaisia pelaajia kertyy seuran omaan tietokantaan useita ja niistä pidetään kirjaa, voi noita tietoja käyttää hyväkseen jatkossa.
Esimerkiksi ensi keväänä voidaan tarkistaa, onko tuo AHL:n kautta NHL:ään yrittänyt pelaaja onnistunut tavoitteessaan. Jos ei, voidaan hänen agenttiinsa ottaa yhteyttä hyvissä ajoin ja neuvotella pelaajan saaminen Suomeen ennen kuin muut liigajoukkueet edes tietävät pelaajan olevan saatavissa. Ja kun pohjatyö on tehty hyvin, ja pelaajan agentit, palkkapyynnöt, ym. ovat valmiiksi tiedossa, voidaan sopimukset solmia tarvittaessa hyvinkin nopeasti. Tuon kaltaisia etulyöntiasemia SaiPan pitää hakea, jos halutaan kilpailla raharikkaampia joukkueita vastaan.
Nyt käsittääkseni SaiPalla on kohtalaisesti dataa pelaajista, jotka ovat saatavissa syksyllä, vuoden päästä tai kahden vuoden päästä. Aika näyttää, saadaanko tuo tietomäärä hyödynnettyä niin, että se näkyy myös pelaajahankinnoissa.
