Kommentteja
Jaha. Että tämmöstä viihdettä on nykyliiga. Kentällä kaksi joukkuetta jotka koohottavat pää kolmantena jalkana ja kiekko, joka pomppii kuin flipperissä jengiltä toiselle.
1. erä: HIFK on uneliaan oloinen, heti ensimmäisessä vaihdossa tuleva NHL-stara H. Pikkarainen avaa suoraan vastustajalle, tuloksena laukaisupaikka. Kovaa mennään ja niittejä haetaan. Yksi osuukin, joku saipalainen pudottaa Porthenin lostedtmaisella pommilla. Aivan täydellinen osuma, Porthen keräili hetken kamojaan. Kaunista. HIFK yrittää mutta oikein mistään ei tule mitään. Avaukset menevät järjestään pitkäksi tai vastustajalle, peli ei aukea, omissa käy pieniä töppäilyjä joiden seurauksena SaiPa saa pyörityksiä aikaan. SaiPa ei sekään onnistu kovin hyvin pelinrakentelussaan mutta saa enemmän kiekkoja haltuunsa hyökkäysalueella, seurauksena pari pyöritystä joissa nyt ei sen mahtavampia huippupaikkoja ole. 0-0.
2. erä: HIFK tulee eri ilmeellä, ja ensimmäiset kymmenisen minuuttia mennään vieraiden komennossa ja lähinnä SaiPan päädyssä. HIFK pääsi ylivoimalle ja pelasi Pikkaraiselle vetopaikan viivalle. Hyvä matala veto joka jostain muutti suuntaa ja längistä sisään. Tpip edellä mainitsikin Laineen sekoilut, ensin tosiaan pitkä vaihto, omassa päässä kiekoton kampilla nurin ja boksiin. YV kestetään, boksista jäälle, puolisen minuuttia ja mies on takatolpalla tavoittelemassa poikittaissyöttöä. Osuu ainoastaan maalivahtiin ja tappelee. Tappelu selkeästi Malmivaaralle. Tämän jälkeen HIFK:n ote katoaa ja peli muuttuu taas molemminpuoliseksi roiskis-luistelu perään -kilpailuksi. Kontrolloidut avaukset loistavat edelleen poissaolollaan, kontrolloiduista hyökkäyksistä puhumattakaan. Molemmilta. HIFK pääsee kahden miehen AV:lle mutta se kestetään, kiitos SaiPan pakkien luokattomien laukausten. Oli eroa kuin yöllä ja päivällä; HIFK tarvitsi yhden vedon viivasta tehdäkseen maalin, SaiPan pakit lämivät päänkorkuisia tai edessä olevaa HIFK:n pelaajaa päin. Lundellille asti taisi mennä yksi, sekin maskitta suoraan syliin. Lisäksi jostain syystä SaiPan pakit pelasivat kätisyyksiin nähden väärinpäin, joten suoraan syötöstä ei pakeilta vetoja tarvinnut odottaa. Tämän jälkeen pelailtiin jälleen koohotusmeiningillä, Porthen osui johonkin saipalaiseen ihan nätisti. SaiPan maali tuli kun sitä kiekkoa ei saatu omalta alueelta pois. Ja oma koira puri, kuis muutenkaan.
3. erä: HIFK saa vielä vähemmän aikaan. Avaukset menevät edelleen pitkiksi, pakit saivat kiekon rauhoitettua oman maalin taakse, mutta kun piti avata, karkasi se järjestään pitkäksi. Erän kohokohta oli parivaljakon Schnabel-Salmelainen mahtava YV-pyöritys. Vahinko että se tapahtui omassa päässä.
Loppua kohden SaiPa saa yhä enemmän fiilistä ja otetta samalla kun HIFK:n avainmiehet Karalahti, Schnabel ja Saarinen väsyvät. Tuloksena 2-3 kertaa SaiPalainen parhaassa maalintekosektorissa kiekko lavassa. Lundell oli vain aina tiellä räpylöineen. Se siitä ja rankkarit nyt olivat mitä olivat. Mainitsinko että kontrolloidut hyökkäykset tai edes hyökkäyksiin lähdöt loistivat poissaoloillaan? Molemmilta?
Siis ei SaiPa nyt hirmu pahasti vienyt, senkin todelliset maalintekomestat olivat laskettavissa yhden käden sormin. Mutta kun HIFK ei saanut edes laukauksia kohti maalia... Ehkä 4-1 ilman Lundellia olisi päättynyt.
Ainoa syy miksi HIFK:lle kuuluu piste onkin Lundell. Paria snadia sähläystä maalin takana lukuunottamatta melkein täydellinen peli. Ei pahoja reboundeja, hanska kävi silmääkin nopeammin ja mies oli muutenkin kuin itse varmuus. Vaikea mv-tilanne, jos kyseessä olisi joku muu kuin J. Lundell olisi HIFK:n mv-ongelma ratkaistu. Vaikea tuon esityksen jälkeen on kenellekään näyttöpaikkaakaan antaa.
HIFK:sta hyviä Lundell ja Karalahti. Salmelainen tarttis kiekon vauhtiin, nyt joutui kaivamaan itse kulmista kun avauksista ei ollut mihinkään. Muita hyökkääjiä ei pahemmin kentällä näkynyt. Paitsi Laine ja Lostedt.
SaiPa oli terävämpi ja olisi ansainnut voiton. Mutta ei senkään taito riittänyt pelin dominointiin, maalin eteen oli aika vähänlaisesti asiaa mistään hienoista hyökkäyskuvioista puhumattakaan. Molempien joukkueiden hyökkäyksiinlähtö noudatti kaavaa kiekko laidan kautta keskelle-sieltä päätyyn-joku tai jotkut perään... Joskus keskialueella sattui pomppimaan niin että joku sen kuljettamalla toi alueelle. Lisäksi SaiPan karvaus tuotti lisäongelmia HIFK:n pakeille. Siten lappeenrantalaiset saivat usein kiekon haltuun hyökkäyspäässä.
Yksinkertaisesti: viihdyttävää, mentiin eikä peruuteltu, ajeltiin (tässäkin SaiPa vei voiton) ja tapeltiin. Mutta jääkiekon hienouksista kentällä nähtiin yksi HIFK:n hyökkäys tasakentällisin, jossa saatiin neljä syöttöä putkeen omille sekän se ekan erän pommi. Siinä ne.
EDIT: Kommentti, että Schnabel on paskin ulkkari liigassa ikinä ampuu aika tolkuttoman pahasti yli. Dan Lambert oli vielä kädettömämpi ja lisäksi kokoa oli sen verran että olisi voinut asua Schnabelin luistimessa.
Jaha. Että tämmöstä viihdettä on nykyliiga. Kentällä kaksi joukkuetta jotka koohottavat pää kolmantena jalkana ja kiekko, joka pomppii kuin flipperissä jengiltä toiselle.
1. erä: HIFK on uneliaan oloinen, heti ensimmäisessä vaihdossa tuleva NHL-stara H. Pikkarainen avaa suoraan vastustajalle, tuloksena laukaisupaikka. Kovaa mennään ja niittejä haetaan. Yksi osuukin, joku saipalainen pudottaa Porthenin lostedtmaisella pommilla. Aivan täydellinen osuma, Porthen keräili hetken kamojaan. Kaunista. HIFK yrittää mutta oikein mistään ei tule mitään. Avaukset menevät järjestään pitkäksi tai vastustajalle, peli ei aukea, omissa käy pieniä töppäilyjä joiden seurauksena SaiPa saa pyörityksiä aikaan. SaiPa ei sekään onnistu kovin hyvin pelinrakentelussaan mutta saa enemmän kiekkoja haltuunsa hyökkäysalueella, seurauksena pari pyöritystä joissa nyt ei sen mahtavampia huippupaikkoja ole. 0-0.
2. erä: HIFK tulee eri ilmeellä, ja ensimmäiset kymmenisen minuuttia mennään vieraiden komennossa ja lähinnä SaiPan päädyssä. HIFK pääsi ylivoimalle ja pelasi Pikkaraiselle vetopaikan viivalle. Hyvä matala veto joka jostain muutti suuntaa ja längistä sisään. Tpip edellä mainitsikin Laineen sekoilut, ensin tosiaan pitkä vaihto, omassa päässä kiekoton kampilla nurin ja boksiin. YV kestetään, boksista jäälle, puolisen minuuttia ja mies on takatolpalla tavoittelemassa poikittaissyöttöä. Osuu ainoastaan maalivahtiin ja tappelee. Tappelu selkeästi Malmivaaralle. Tämän jälkeen HIFK:n ote katoaa ja peli muuttuu taas molemminpuoliseksi roiskis-luistelu perään -kilpailuksi. Kontrolloidut avaukset loistavat edelleen poissaolollaan, kontrolloiduista hyökkäyksistä puhumattakaan. Molemmilta. HIFK pääsee kahden miehen AV:lle mutta se kestetään, kiitos SaiPan pakkien luokattomien laukausten. Oli eroa kuin yöllä ja päivällä; HIFK tarvitsi yhden vedon viivasta tehdäkseen maalin, SaiPan pakit lämivät päänkorkuisia tai edessä olevaa HIFK:n pelaajaa päin. Lundellille asti taisi mennä yksi, sekin maskitta suoraan syliin. Lisäksi jostain syystä SaiPan pakit pelasivat kätisyyksiin nähden väärinpäin, joten suoraan syötöstä ei pakeilta vetoja tarvinnut odottaa. Tämän jälkeen pelailtiin jälleen koohotusmeiningillä, Porthen osui johonkin saipalaiseen ihan nätisti. SaiPan maali tuli kun sitä kiekkoa ei saatu omalta alueelta pois. Ja oma koira puri, kuis muutenkaan.
3. erä: HIFK saa vielä vähemmän aikaan. Avaukset menevät edelleen pitkiksi, pakit saivat kiekon rauhoitettua oman maalin taakse, mutta kun piti avata, karkasi se järjestään pitkäksi. Erän kohokohta oli parivaljakon Schnabel-Salmelainen mahtava YV-pyöritys. Vahinko että se tapahtui omassa päässä.
Loppua kohden SaiPa saa yhä enemmän fiilistä ja otetta samalla kun HIFK:n avainmiehet Karalahti, Schnabel ja Saarinen väsyvät. Tuloksena 2-3 kertaa SaiPalainen parhaassa maalintekosektorissa kiekko lavassa. Lundell oli vain aina tiellä räpylöineen. Se siitä ja rankkarit nyt olivat mitä olivat. Mainitsinko että kontrolloidut hyökkäykset tai edes hyökkäyksiin lähdöt loistivat poissaoloillaan? Molemmilta?
Siis ei SaiPa nyt hirmu pahasti vienyt, senkin todelliset maalintekomestat olivat laskettavissa yhden käden sormin. Mutta kun HIFK ei saanut edes laukauksia kohti maalia... Ehkä 4-1 ilman Lundellia olisi päättynyt.
Ainoa syy miksi HIFK:lle kuuluu piste onkin Lundell. Paria snadia sähläystä maalin takana lukuunottamatta melkein täydellinen peli. Ei pahoja reboundeja, hanska kävi silmääkin nopeammin ja mies oli muutenkin kuin itse varmuus. Vaikea mv-tilanne, jos kyseessä olisi joku muu kuin J. Lundell olisi HIFK:n mv-ongelma ratkaistu. Vaikea tuon esityksen jälkeen on kenellekään näyttöpaikkaakaan antaa.
HIFK:sta hyviä Lundell ja Karalahti. Salmelainen tarttis kiekon vauhtiin, nyt joutui kaivamaan itse kulmista kun avauksista ei ollut mihinkään. Muita hyökkääjiä ei pahemmin kentällä näkynyt. Paitsi Laine ja Lostedt.
SaiPa oli terävämpi ja olisi ansainnut voiton. Mutta ei senkään taito riittänyt pelin dominointiin, maalin eteen oli aika vähänlaisesti asiaa mistään hienoista hyökkäyskuvioista puhumattakaan. Molempien joukkueiden hyökkäyksiinlähtö noudatti kaavaa kiekko laidan kautta keskelle-sieltä päätyyn-joku tai jotkut perään... Joskus keskialueella sattui pomppimaan niin että joku sen kuljettamalla toi alueelle. Lisäksi SaiPan karvaus tuotti lisäongelmia HIFK:n pakeille. Siten lappeenrantalaiset saivat usein kiekon haltuun hyökkäyspäässä.
Yksinkertaisesti: viihdyttävää, mentiin eikä peruuteltu, ajeltiin (tässäkin SaiPa vei voiton) ja tapeltiin. Mutta jääkiekon hienouksista kentällä nähtiin yksi HIFK:n hyökkäys tasakentällisin, jossa saatiin neljä syöttöä putkeen omille sekän se ekan erän pommi. Siinä ne.
EDIT: Kommentti, että Schnabel on paskin ulkkari liigassa ikinä ampuu aika tolkuttoman pahasti yli. Dan Lambert oli vielä kädettömämpi ja lisäksi kokoa oli sen verran että olisi voinut asua Schnabelin luistimessa.