Huhhuh mikä peli. Kiekkoviihdettä parhaimmillaan hamaan tappiin asti. Avauserä vielä katseltiin, mutta sitten SaiPa laittoi ison pyörän pyörimään, ja kuten torjunnatkin kertovat, ei kentällä ollut kuin yksi joukkue. HIFK oli sanalla sanoen vaisu, ja varsin sekavalta punanuttujen peli tuntui läpi ottelun, en muista nähneeni noin surkeaa IFK:ta miesmuistiin. Ainoa, mitkä jäivät pyörityksessä puuttumaan, olivat ne maalit (nojoo, yks tuli).
Katkera tulos siinä mielessä, että kyllähän nyt tuosta olisi pitänyt ottaa enemmän kuin yksi piste, mutta mutta, Lundell oli uskomattoman jäätävä läpi ottelun. Siis kertakaikkiaan aivan maaginen, ja HIFK olisi poistunut huonolla maalivahdilla päät painuksissa kaukalosta pois. Gamesavereita toisensa perään. Tälläisillä esityksillä IFK:lla ei ole maalivahtiongelmaa, ja Centomolle ei löydy mitään käyttöä.
Lundellin lisäksi kentän hahmoihin kuului Antti Pihlström. Siis herranjumala mitä taistelua. Veti välillä täysin sanattomaksi, kun katseli Pihlströmin menoa vaihdosta toiseen. Nyt viimeistään ymmärrän Blues-fanien tuntoja, kun tämä kimpale päästettiin menemään.
Niin, löytyihän kentältä yksi narrikin kuninkaitten joukkoon. Robert Schnabel. Ehkä huonoin ikinä näkemäni ulkomaalais"vahvistus" SM-liigassa ikinä. Mistäköhän tälläisiä äijiä scouttaillaan?
Malmivaara vs. Laineesta jäi ristiriitaiset tunteet. Tottakai on selvä, että kun maalivahdin päälle ajetaan surutta, niin ei siinä voi oikein ajatella että onko joukkueen avainpelaajia vai ei. Mutta mutta, nyt on tärkeä lenkki torstaina sivussa, kun nämä SM-liigan käytännöt tuntuvat suosivan tätä älytöntä OR-tuomiota. Oikea tuomio tilanteesta olisi ollut Laine 2+5+20 ja Malmivaara 5+20, mutta mikäpä minä olen neuvomaan.
Porukkaa oli oikein mukavasti, ja tuli oikein vanhat hyvät ajat välillä mieleen. Miestä ajettiin seinälle koko ajan, ja yleisö tykkäsi. Tätä lisää. Ja nähtiinpä avauserässä yksi upea avojäänpommikin, kun Kokko? kolasi kiekkoa epätoivoisesti kiekkoa vilkuilleen Porthenin. Keep your head up, Jermu.