Laitetaan tasapuolisuuden vuoksi vielä Backmanin vastine palautteeseen (löytyy sfperkeleen keskustelusta)
--------------------------------------------------------------------------------
Palaute ohjelmaan 24.9. 2001 "Saatanalliset sävelet". Toimittajan vastaus:
Kiitän Suomen metallikansaa saamastani "Saatanalliset sävelet" -ohjelmaa koskevasta runsaasta ja suorapuheisesta kritiikistä.
Koska en pysty kirjoittamaan henkilökohtaisesti kaikille palautepostin lähettäjille, vastaan tässä kaikille yhteisesti. Se käy luontevasti, koska kirjeissä toistuvat yleensä samat vastalauseet.
Leimaaminen
Aluksi haluaisin hiukan moittia teitä, arvoisat kriitikkoni, kuullun ja luetun huonosta ymmärtämisestä. Vaikka nimenomaan totesin, että eivät kaikki, läheskään kaikki metallimusiikin harrastajat ole uusnatseja tai saatananpalvojia, niin siitä huolimatta minua arvostellaan juuri siitä, että olisin yleistämällä leimannut kaikki mustapukuiset ja pitkätukkaiset satanisteiksi. Näin siitä huolimatta, että vielä varmemmaksi vakuudeksi marssitin ruutuun kaksi erittäin fiksua ja tervehenkistä kaveria, Anssin ja Oton, todistamaan, että rajusta ulkonäöstä huolimatta he torjuvat laulujen väkivaltaisen sanoman ja natsitunnukset. Mitä vielä olisi pitänyt tehdä ?
Satanismia vai saatananpalvontaa ?
Minua on myös moitittu siitä, että en ymmärtänyt tehdä ohjelmassa eroa satanismin ja saatananpalvonnan välillä.
Tunsin ja tunnen kyllä näiden kahden käsitteen välisen eron, joskin käytännössä viivan vetäminen siihen mihin satanismi loppuu ja mistä saatananpalvonta alkaa, on vaikeaa. Itse hahmotan kentän niin, että näiden kahden ilmiön lisäksi on vielä kolmaskin saatanalaji: nuorisosatanismi. Siihen sisältyy aikuissatanismista ainakin ripaus filosofiaa. Palvontaa edustavat kultin tunnusten näkyvä kantaminen sekä metallimusiikiin liittyvät "saatanamessut". Vain harvoin, äärimuodoissaan, se yltää rankempiin riitteihin, sadomasokismiin, hautausmaiden hävityksiin yms. Ja tietysti vahvana ainesosana nuorisosatanismiin kuuluu puberteettista kapinaa, vanhempien järkyttämistä ja isän murhaa, kuten on aina ollut nuorten maailmassa.
Nuorisosatanismi on tyypillisesti eräs nuorten alakulttuuri, jossa on vähän kaikkea, sekavana ja ristiriitaisena vyyhtinä. Sellaisena halusin sitä käsitellä käyttämättä aikaa akateemiseen saivarteluun määritelmistä.
Tosissaan vai ei ?
Voitte olla varmoja siitä, että jos kysymyksessä olisi vain pelkkä kovaääninen musiikki ja törkeät sanoitukset, en olisi vaivautunut paheksumaan sitä puolen tunnin ohjelmalla. Aihe sai merkityksensä alakulttuurin takana vaikuttavista ideologioista, jotka näennäisestä ristiriitaisuudestaan huolimatta muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Mielestäni on journalistisesti perusteltua raportoida siitä aatteellisesta ilmastosta, jossa nuoret nykyisin kasvavat.
Moni kirjoittaja protestoi lausettani, että Helsingin Kaisaniemessä "bailattiin kuoleman, veren, koston ja väkivallan merkeissä".
Vietin festareilla kaksi päivää ja allekirjoitan ehdottomasti sen, että Tuskassa vallitsi leppoisan rento ilmapiiri, järjestys oli hyvä eikä väkivaltaa näkynyt.
Siksi kirjoitinkin, että Tuskassa bailattiin väkivallan merkeissä. Juhla-alueella näkyvät merkit, symbolit, signalit ja ikonit, olivat kaikki voiman ja väkivallan maailmasta. Ennen kaikkea satanistisia, toisijaisesti natsistisia.
Silti tämä huomioni tuntuu loukanneen metallikansaa syvästi. Siinä on jotakin outoa. Jos joku pukeutuu HIFK:in paitaan, istuu katsomossa HIFK-fanien joukossa ja hoilaa HIFK:in kannatuslaulua, on melko turha tulla väittämään, että ei kuitenkaan todellisuudessa ole HIFK:in kannattaja. Näin juuri nuorisosatanistit menettelevät. Kaikilla merkeillä he antavat ymmärtää olevansa saatanan kannattajia, mutta eivät kuitenkaan halua myöntää sitä.
Jos väkivalta, rasismi ja natsismi ovat metalisteille niin vastenmielisiä oppeja, niin miksi ette sanoudu irti niiden symboleista ja niitä ihannoivista bändeistä, kappaleista ja sanoituksista ? Ei pidä ihmetellä, että pidetään saatananpalvojana, jos julistaa sitä koko olemuksellaan.
No nyt te sanotte, että ei tätä pidä ottaa niin tosissaan, meillähän on kieli poskessa ja hurjat sanat sekä muut symbolit ovat vain parodiaa, satiiria ja huumoria.
Ehkä siinä on sitäkin. Ymmärrän, että överiksi heittäminen on hyperbolaa ja se on yksi huumorin muoto. Varottaisin kuitenkin sanojen merkityksen vähättelemisestä. Aluksi oli sana. Natsi-Saksan kauhutkin lähtivät liikkeelle kovista sanoista, kiihotuksesta ja vihanlietsonnasta. Koulukiusaajat puolustautuvat aina sillä, että sehän oli vain vitsiä, ja kiusaamiseen puuttujat ovat tosikoita.
Me huumorintajuiset, älykkäät ja vapaamielisethän pystymme aina suojautumaan näiltä sanoilta, vai kuinka ? Mutta miten käy niiden jo valmiiksi vammautuneiden, jotka ottavatkin nämä sanat tosissaan, joissa pahat sanat löytävät valmiiksi kynnetyn, vastaanottavan maaperän?
Heistä oli ohjelmassani kysymys, vuosittain kymmenistä, ellei sadoista nuorista, jotka tämän alakulttuurin lietsomina ajautuvat vaikeisiin mielenterveysongelmiin ja pahimmillaan itsetuhoon.
Ideologinen sekasotku ?
Moni on kummastellut sitä, että solmin black metalilla yhteen pakettiin niinkin oudot kumppanukset kuin satanismin, uusnatsismin ja ympäristöaktivismin.
Itse asiassa tässä paketissa ei ole mitään outoa eikä uutta. Jo vanhanatsit olivat aikoinaan erittäin kiinnostuneita okkultismista ja muinaisista germaanisista pakanauskonnoista. He olivat myös ympäristötietoisuuden airueita. Natsit mystifioivat luonnon ja Äiti Maan ja aloittivat luomuviljelyn. Natsit palvoivat kaikkea puhdasta ja luonnollista, koska he uskoivat juuri nykyisen luonnontilan suosivan luonnonvalinnan kautta heidän arjalaista rotuaan. Luonnosta he omaksuivat myös sosiaalidarvinistisen ideologiansa vahvemman oikeudesta. Natsit säätivät maailman ensimmäisen eläinkokeet kieltävän lain ja aloittivat sen jälkeen lääketieteelliset kokeet keskitysleiriin teljetyillä ihmisillä. Siinä on antihumanismin korkein aste.
Kaikki nämä aatehistorialliset ainekset ovat näkyvissä black metalin ympärille ryhmittyneessä nuorten alakulttuurissa. Joten natsitunnusten ja saatanasymbolien näkyminen samalla juhlakentällä ei ole sattuma. Äärienvironmentalismi taas ammentaa voimansa käsityksestä, että maailma on menossa kohti vääjäämätöntä tuhoaan ihmisen synnillisen ahneuden tähden, ja siitä taas syntyy se ihmisviha, jonka herkkä nuori purkaa satanismiin. Jos uskaltaa ajatella luontoaatteen loppuun asti, kuten Linkola on tehnyt, löytyy sen päästä vääjäämättä fasismi. Ja fasismin opillinen veli on satanismi.
Kumpikin vannoo vahvemman oikeuden nimiin.
Black metal ja riippuvuus
Black metal -musiikin osuus saatanariippuvuuden syntymisessä ei ole oma päähänpistoni, vaan kaikki taustahaastattelemani asiantuntijat, mm. kymmenkunta nuorten psykiatria, todistivat vahvasti tämän asian puolesta. Potilassuhteidensa varjelemiseksi he eivät kuitenkaan voineet esiintyä ohjelmassani.
Wicca-kysymys
Eräät katsojat ovat myös moittineet minua siitä, että asiantuntemattomuuttani olisin sekoittanut Wicca-uskonnon saatananpalvontaan. Tunnustan, en todellakaan tiennyt tällaisen uskonnon olemassaolosta, mutta en esittänytkään ko. nuoria naisia tämän uskonnon edustajina, vaan tiettyyn rooliasuun pukeutuneina fantasiahahmoina, wiccoina, kuten tietääkseni heitä konserteissa ja festareilla kutsutaan. Samoin kuin dracula-asuisia poikia kutsutaan "vampyyreiksi" ilman, että he todellisuudessa vampyyreita.
Tulkitsen, että syntynyt poru ja mielipiteenvaihto on merkki onnistuneesta, oikeilla jäljillä olevasta ohjelmasta. Yhdentekevillä tv-ohjelmilla ei ole mielestäni juurikaan arvoa.
Ystävällisesti,
Martti Backman
toimittaja, TV1 / MOT