Rush

[Pisin Kääpiö 186cm]

1. Moving Pictures
2. Hemispheres
3. Permanent Waves

Eivät nuo paskaa levyä ole tehneet, vaikka omalla asteikollaan välttäviäkin mahtuu sekaan.

Piletti on tällekin käynnille hankittuna.

 

[Freddie Freeloader]

Ei ole. Kaikki Rushin levyt on hyviä, erilaiset ihmiset vaan diggaa erilaisista levyistä enemmän.

Jos kirjoittaisin tähän, että kaikki Rushin levyt eivät minusta ole hyviä (vain toinen on heikompi toista...), mutta Power Windows on, niin mitä se kertoo minusta?

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Jos kirjoittaisin tähän, että kaikki Rushin levyt eivät minusta ole hyviä (vain toinen on heikompi toista...), mutta Power Windows on, niin mitä se kertoo minusta?

Se kertoo ehkä siitä, että tykkäät siitä vaiheesta Rushin uralla kun ukot sonnustautuivat pastellinvärisiin pikkutakkeihin. Ei Power Windowsista tykkääminen kenestäkään homoa tee. Tuollaisten tunnustusten tekeminen on varmasti nykypäivän sallivassa ilmapiirissä muutenkin ihan ou-kei.

 

[Freddie Freeloader]

Se kertoo ehkä siitä, että tykkäät siitä vaiheesta Rushin uralla kun ukot sonnustautuivat pastellinvärisiin pikkutakkeihin. Ei Power Windowsista tykkääminen kenestäkään homoa tee. Tuollaisten tunnustusten tekeminen on varmasti nykypäivän sallivassa ilmapiirissä muutenkin ihan ou-kei.

En ole ihan varma siitä, kuinka pastellinväriset pikkutakit liittyvät sävellysten laatuun. Tekihän ne helkkarin kovaa kamaa kimonoissakin...

Tätä bändiä on vaikea tällaisena wannabe-muusikkona kuunnella pelkästään musiikin herättämien fiilisten kautta, vaan aina sitä ryhtyy kuuntelemaan myös sitä tekemisen ja luomisen laatua.

Joku kriitikko kirjoitti taannoin Snakes And Arrows -levystä, että minkä tahansa muun bändin kyseessä ollen tämä olisi viiden tähden suoritus, mutta Rush-asteikolla annan kolme tähteä.

Eikä tilanne ole suinkaan korjaamaton, kuulemma lippuja saa vielä...

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Ulkomusiikillisten tekijöiden mukaan tuominen on aina riskaabelia, mutta pikkutakit liittyvät Rushin kohdalla määrättyyn aikakauteen. Yhdessä vaiheessa takit yksinkertaisesti jätettiin pois ja soundejakin reivattiin useamman napsun verran poispäin synahinttailusta.

Mutta sekaan vaan keikalle jos siltä tuntuu ja mahdollisuus tähän järjestyy.

 

[Evil]

Joku kriitikko kirjoitti taannoin Snakes And Arrows -levystä, että minkä tahansa muun bändin kyseessä ollen tämä olisi viiden tähden suoritus, mutta Rush-asteikolla annan kolme tähteä.

Minä taasen kirjoitin Radiopuhelimien viimeisimmästä, että bändin omalla asteikolla se olisi ysin levy, mutta verrattuna nykyisen musiikkimaailman löysyyteen, näkemyksettömyyteen ja silkkaan typeryyteen ei sille voi antaa kuin kympin.

Mulla top kolmonen on ilmestymisjärjestyksessä Moving Pictures, Grace Under Pressure ja Clockwork Angels. Olkootkin vaikka miten kerettiläistä. Nää on henkilökohtaisia asioita. Alla kuplivat Permanent Waves ja Roll The Bones.

 

[Freddie Freeloader]

...Mutta sekaan vaan keikalle jos siltä tuntuu ja mahdollisuus tähän järjestyy.

Kaikkihan on mahdollista jos päättää sen olevan mahdollista. Mietin vaan sitä, mitä se kokemus mahtaa tehdä Rush-suhteelleni. Itse asiassa en ole edes hankkinut Clockwork Angels -levyä, koska kuuntelemieni näytteiden perusteella se ei ole ihan kolahtanut.

Olin jotenkin niin orientoitunut, että Time Machine Tour olisi ollut kaunis päätös, mutta Rush ei olisi Rush, jos se ei tekisi just mitä itse haluaa.

Eikä se kaheksankytluku nyt niin homohtavaa ollut, kuin te nuoremmat luulette.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eikä se kaheksankytluku nyt niin homohtavaa ollut, kuin te nuoremmat luulette.

No miten tuon ottaa. Oli 70-luku kuitenkin eriä, ja Rushin kohdalla loppujen lopuksi melkoista pysyvämmän olomuodon hakemista. Mutta jos Rushin kolmea ekaa levyä tarkastelisi ilman myöhemmän uran taakkaa, niin nekin ovat itse asiassa kovia suorituksia. Jopa yleisesti kökkönä pidetty Caress on kelpo tekele, jos levyä malttaa sulatella vähäsen.

Ja 2112 on loistelias, aivan edellä listaamani Top kolmosen ulottuvilla. Heh, muistan kun ekan kerran tutustuin Rushiin, ja tuo tapahtui 2112:n myötä. Geddyn laulu oli melkoinen tyrmäys, meinasi levy lentää sisäpussiin saman tien. Kypsyttely auttoi tuossakin.

 

[Evil]

Te progejyrmyt nyt nauratte mulle ja Grace Under Pressurelle, mutta se oli se levy joka minut Rushiin tutustutti ja siksikin erittäin tärkeä albumi henkilökohtaisesti. Ja onhan se paljon parempi kuin Power Windows tai joku Test For Echo, ihan objektiivisestikin.

 

[Freddie Freeloader]

No jos miekin nyt lynkkauksen uhallakin tulen kaapista ulos ja meen miinaan.

1. Hemispheres
2. Moving Pictures
3. 2112

Sen jälkeen tulee mm. Power Windows, Hold The Fire... Mutta on vähän tekopyhää jälkiviisautta asetella näitä paremmuusjärjestykseen, koska kaikki on kytköksissä siihen, missä järjestyksessä ne on löytänyt.

Helpompi olisi luokitella levyt jonkilaisella liikennevaloasteikolla.

 

[heavy]

Kolme minulle tärkeintä levytystä: Hemispheres, joka vei Rush - poikuuteni, Sitten tietysti Moving Pictures, taivas sitä tunnetta kun Tukholmassa yli 20 vuoden odotuksen jälkeen kuuli livenä YYZ:an. Ja oma erikoissuosikkini on sitten 90 - luvulta Counterparts.

Koko tuotanto livelevyjä myöten on vähintäänkin tasoa hyvä, paitsi Vapor Trails, jota en ole suostunut edes hankkimaan hyllyyn.

Maanantaina lienee luvassa paljon biisejä uusimmalta levyltä, sekin on hieno juttu kun kerran taas hemmetin kovan levyn sedät ovat taas tehneet.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Palataan vielä hetkeksi aikaan johon ei ole paluuta, Fly By Night. Hieno kappale ja vielä hienompi Alexin soolo. Kaikki Rushin musiikilliset elementit olivat tuossa jo pitkälle olemassa, paitsi se mikä Geddyn kosketinten ja kosketinjalkion myötä tuli aikanaan mukaan.

 

[Pavlikovsky]

Kappas, täällähän on progejutustelu aivan hurjana ihan pikkutuntien kunniaksi. Toisaalta, tämä lienee alan harrastajien suosikki vuorokaudenaika tällaiseen puintiin.

Laittakaas joutessanne Rushin studiolevyjen top 3, mielestänne. Jos ei millään pysty niin top 5. Tämä kertoo oikeasti ihmisistä paljon.

Täällä ne ovat tylsästi

1. Moving Pictures - ei ainuttakaan huonoa biisiä ja upea teos
2. 2112 - mielestäni bändin 70-luvun paras levy, silkkaa taidetta kokonaisuutena
3. Permanent Waves - järjestyksessään bändin 7. studiokiskaisu vie tämän kolmossijan, vaikka kauan piti miettiä koska uudemmista Snakes & Arrows tai Clockwork Angels olisi minun listallani voinut napata tämän sijan. Joka tapauksessa Permanent Wavesin aloitus on tyrmäävä eli The Spirit Of Radio ja Freewill, voisiko levy hienommin alkaa.

Nuo uudemmat Rushit kuulostavat sitten nimenomaan nykypäivän Rushilta, joissa on perintöä vanhasta, mutta myös rohkeasti uusiakin detaljeja joista erityisesti pidän. Keikalle en valitettavasti pääse, mutta kyseessä tulee olemaan huikea ehtoo kera väliaikakahvi/konjakkeineen.

 

[powerplaymaker]

1. Moving Pictures
2. Permanent Waves
3. A Farewell To Kings

Tää oli oikeesti vaikee... Kyseessä kuitenkin yks kaikkien aikojen kovimpia bändejä, ellei jopa kovin...

Maanantaina sitten livenä!

 

[haepis]

1. Hemispheres - no, sillä on La Villa Strangiato. Ei ne muutkaan huonoja ole, mutta on tuo yksi biisi vaan niin ylivoimainen.
2. Moving Pictures - ei yhtään huonoa biisiä ja lisänä YYZ, Red Barchetta, Tom Sawyer ja Limelight.
3. Signals - Subdivisionsia hienompaa biisiä ei montaa ole - mitä nyt enintään osa noista ylemmistä, pari King Crimsonin tekelettä ja muutama Jethro Tullin söherrys.

 

[Evil]

Moving Pictures näyttää esiintyvän jokaisen supertriplassa, ja miksipä ei esiintyisi. Yksi kaikkien aikojen hienoimpia rocklevyjä.

Rush on muutenkin ajankohtainen tänä kesänä henkilökohtaisessa elämässäni. Sen lisäksi että en pääse keikalle, tulin männäiltana katselleeksi boksilta Beyond The Lighted Stage -dokkarin. Hyvä oli, valaiseva. Martin Popoffin Rush-kirja on kirjastosta varattuna, ja Neil Peartiltakin näkyy suomennetun jo toinen kirja. Ghost Rider oli erinomainen, joten tuskin tämä seuraavakaan (jonka nimeä en nyt muista) pettymystä tuottaa.

 

[M10]

1. Hemispheres
2. 2112
3. Moving Pictures
4. Permanent Waves

 

[Aberystwyth]

Täällä siis rankkaillaan.

1.Permanent Waves
2.Hemispheres
3.Snakes & Arrows

Counterparts, Grace Under Pressure ja Hold Your Fire jäävät niukasti ulkopuolelle.

 

[Leon]

1-3. Permanent Waves, Hemispheres, Caress of Steel, Moving Pictures, Signals.

Mainittakoon, että Hold Your Firen jälkeen Rush on tehnyt saman levyn moneen kertaan uudelleen. Häpeäisivät edes. Eilen tuli katsottua uudelleen osa siitä Teeman Rush-dokumentista. Siinä väittivät tehneensä hyviäkin biisejä tuolle levylle. Puhuivat paskaa.

 

[oiler99]

Minulta jää nyt sitten huominen keikka väliin. Edellismaanantain Kiss-reissu aiheutti sen, ettei budjetti riitä toiseen Helsingin-reissuun viikon sisällä. Todennäköisesti tämä kiertue ei vielä ole viimeinen, joten toivon mukaan uusi tilaisuus nähdä ukot livenä tulee vielä.

Elättelin kyllä viimeiseen asti toivoa, että keikalle pääsisin mutta nyt kävi näin. Ei voi mitään. Viimeksi jäi väliin, koska edellisviikolla oli Roger Waters. Harmittaa aivan pirusti että tässä piti taas käydä tällä tavalla.

 

[Helmut Balderis #19]

Hävettää kutsua itseäni enää RUSH-faniksi. En pääse illan keikalle. Todellisella RUSH-fanilla ei yksinkertaisesti voi olla minkäänlaista syytä vetää välistä kun bändi on hoodeilla.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Yllättäen Peart ei olekaan täydellinen, hän hukkasi sekunnin murto-osan ajaksi kapulan (tai sitten se oli täydellinen harhautus).

Taisi Pertti pudotella kapuloita parikin kertaa. Roudari kävi ainakin kertaalleen hakemassa pudonneen kapulan pois jaloista. Kai noita mestareillekin sattuu. Ei siinä montaa iskua välistä jäänyt kun varakapula oli jo kädessä. Tapausta sai katsella livenä oikein isolta screeniltä.

Hieno keikka ja vahva osoitus ammatillisen kunnianhimon eteenpäin vievästä voimasta. Ei jälkeäkään rutinoitumisesta eikä paksun lompakon tuomasta tyytyväisyyden tunteesta. Näistähän ikämiesbändien lepsut ja keskinkertaiset keikat on valitettavan usein rakennettu, mutta toistaiseksi Rushin kohdalla ei ole ollut tästä pelkoa. Lisäksi pitää huomioida, että yhtyeen tuorein levy on jos ei aivan kulta-aikojen klassikkoihin verrattava tuotos, niin viimeisten 30 vuoden ajalta ehkä jopa paras. Tämän perusteella Rushilla on vielä uutta annettavaa sekä keikka-aktina että studiossa.

Soundit eivät olleet alakatsomossa 108 kaikkein erottelevimmat mutta toki riittävän tasapainoiset, joten ei valittamista. Geddyn ääni oli ihan hyvässä iskussa etenkin edelliseen Suomen esiintymiseen verrattuna, mutta osaltaan tähän varmaan vaikutti Telaketjun mainitsema kappalemateriaali. Kyllä nuo Moving Pictures -klassikot silti hoituivat kunniakkaasti. Geddyn äänen muuntuminen iän myötä on vähän tällainen ikuisuusaihe. Toiset tykkää, kaikki eivät.

 

[Leon]

Geddyn äänen muuntuminen iän myötä on vähän tällainen ikuisuusaihe. Toiset tykkää, kaikki eivät.

En ollut eilisellä keikalla, mutta pari vuotta sitten näin Rushin Dublinissa. Kyllähän ero -80 ja -11 Freewillin välillä oli melkoinen, ensin mainitun eduksi. En ole mikään musiikin ammattilainen, mutta noin oktaavin verran joutui Geddy antamaan periksi. Sikäli kyllä epistä vertailla noita, koska juuri se nimenomainen biisin loppupuolen kiekaisu on Geddyn koko uran kohokohta. Alamäkeä on siis menty jo yli 30 vuotta.

 

[Alamummo]

En ymmärrä laulutekniikasta mitään, mutta vaikuttaa siltä, että Geddy ei saa enää ääntään kunnolla auki, jotta ylärekisteri hoituisi komeasti. Sen sijaan hän joutuu pakottamaan ääntään ja sen seurauksena homma menee kiekumiseksi. Tämä tuli esille jo edellisellä Helsingin keikalla, mutta tuolloin setin toinen puolisko hoitui mielestäni ongelmitta. Nyt melkein koko keikka meni vanhan materiaalin osalta vihkoon.

Ihmisen ääni madaltuu iän myötä eikä Geddy ole poikkeus. Valitettavasti hän ei tosiaankaan yllä enää nuoruusvuosiensa tasoon (eikä tule enää koskaan yltämäänkään), vaikka ääni edelleen hieno onkin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

En ollut eilisellä keikalla, mutta pari vuotta sitten näin Rushin Dublinissa. Kyllähän ero -80 ja -11 Freewillin välillä oli melkoinen, ensin mainitun eduksi. En ole mikään musiikin ammattilainen, mutta noin oktaavin verran joutui Geddy antamaan periksi. Sikäli kyllä epistä vertailla noita, koska juuri se nimenomainen biisin loppupuolen kiekaisu on Geddyn koko uran kohokohta. Alamäkeä on siis menty jo yli 30 vuotta.

Se on taas eri asia tarvitseeko tuota pitää vain ja ainoastaan alamäkenä. Siinä mielessä kyllä, ettei Geddy kykene joskus aiemmin kuultuun kiekumiseen. Silti Geddyn ääni mahdollistaa vielä nykyäänkin monipuolisen ja esitettävää musiikkia kunniakkaasti palvelevan ilmaisun, vaikka ääniala on kiistatta kaventunut.