Rushin tuotanto tuli tutuksi vasta reilu vuosi sitten, mutta nykyään levyhyllystä löytyy käytännössä koko diskografia. Ensimmäiset ajatukset olivat lähinnä, kuinka olin voinut päästää näin mielettömän lahjakkaan bändin ohi korvien kaikkien näiden vuosien ajan.
Teinivuosien suurin musiikillinen vaikuttaja minulle oli Iron Maidenin basisti Steve Harris - herra, jonka ansiosta aloin itsekin soittaa bassokitaraa. Harris oli minulle basisteista se suurin ja kaunein, kunnes Geddy Leen bassokuviot löysivät tiensä elämääni. Rushin uniikki bassosoundi lienee suurin tekijä rakkauteen ensikuuntelulla. Ja se live-suorittaminen, luoja paratkoon, äijä soittaa bassot, keyboardit ja laulaa vielä samaan aikaan. Huikea suoritus, Rushin biisit kun eivät ole sieltä helpoimmasta päästä soittaa. Bassolla varsinkaan.
70-luvun tuotanto kyllä tökki alkuun. 20-minuuttiset biisit ja Leen kirkuva laulutyyli vaativat aika monta kuuntelukertaa, mutta levyjen avauduttua niitä on tullut luukutettua lähes kyllästymiseen asti. Kaikki Suomen keikat olen missannut, joka kieltämättä vähän vituttaa. Jos semmoisen tempun tekevät, että Suomeen vielä eksyvät niin SgtMarkov on kyllä takuuvarmasti paikalla ja tarpeen vaatiessa lähtee vaikka Pohjois-Amerikkaan keikalle.
Ja kas... paljon tekstiä, vähän asiaa =)