Runkosarjan viimeiset kahdeksan ottelua – säälit vai suora pleijaripaikka?

[Jan_Peter]

Ei välttämättä. Jos Tappara ottaa huomenna vähintään kaksi pistettä (tai Pelicans jää Oulussa pisteeseen), niin Tapparalle on aivan sama miten torstain ottelu Kerhoa vastaan päättyy.

Mielenkiintoinen loppu tulossa ja huominen määrittelee paljon. Jos HIFK voittaa ja Pelicans vie Oulussa, niin HPK on ns. kusessa.

Joo otin tämän huomioon eikä huominen ole Tapparalle yhtä vakava paikka mitä se on IFK:lle. Ihanteellisin paikka olisi tuo 5. Se nyt olisi ihan sama onko se 4. vai 5. kun TPS sen verran sekaisin tällä hetkellä. Siellä on Kaskinen antanut taas valttikortit pelaajille ja se kyllä näkyy.

 

[Lemieaux]

Mestaruus on ainoa oikea tavoite. Millään muulla ei ole merkitystä niin kauan kun mestaruuden voittaminen on vielä mahdollista. Jos mestaruuden voittaminen vaatii sen että Kärpät pitää kaataa, niin sitten lähdetään siitä että Kärpät kaadetaan. Emmä nyt valmiiksi sitä sarjaa lähde häviämään, tuli se vastaan sitten alussa, keskellä tai lopussa. Sama koskee näitä kahta jäljellä olevaa runkkarimatsia sekä tulevia muita kevään vääntöjä. Voittamalla voittaa, häviämällä häviää.

Näin normaalisti minullakin, elämässä noin yleisesti. Vastoin uskomattoman olemattomia todennäköisyyksiä luotan ja uskon itsensä ylittämiseen, mahdollisuuksien rajojen venyttämiseen ja sitä myöden menestykseen silloinkin, kun sen ei pitäisi minkään järjen mukaan olla mahdollista. Ja silti nämä utopistiset unelmat ovat usein toteutuneet. Tietenkin pelkällä tuurilla, epäuskoisten mielestä.. Mutta ilman uskoa ei mikään ole mahdollista.

Kärpät vuosimallia 2019 on kuitenkin sen verran kova nippu, että olisi suorastaan häviö koko jääkiekolle urheilulajina, jos niin ylivoimainen joukkue ei voittaisi mestaruutta. En kai tahtoisi tuurin olevan niin suuressa roolissa. En myöskään haluaisi nähdä, ettei ~täydellinenkään kokoonpano riitä, sillä se veisi pohjan kaikelta siltä, mihin joukkueenrakennuksen osalta uskon. Kirjoitin aiemmin, ettei tuollaisen tuurimestaruuden jälkeen ansaitutkaan mestaruudet tuntuisi yhtä ansaituilta..

Ja siitä sattumasta huolimatta tuntuisi niin käsittämättömän väärältä, jos joku muu joukkue kuin Kärpät voittaisi jääkiekon 1ügan Suomen mestaruuden keväällä 2019, ettei oikein mikään tuleva mestaruus tuntuisi enää samalta. Tuurilla ei pitäisi olla niin suurta vaikutusta, että noin ylivoimainen joukkue jäisi ilman mestaruutta, joten ansaitutkaan mestaruudet eivät enää sen jälkeen tuntuisi yhtä ansaituilta... Eikä hyvin rakennetun joukkueen kasaajalle voisi enää antaa yhtä paljon krediittiä.

Kärpät on kuin Borg (niin Ruotsalainen kuin galaktinenkin entiteetti). Vastustamisen tulisi kaikkien laskujen mukaan olla täysin futiilia, voiton pitäisi olla tähtiin kirjattu ja absoluuttisen vääjäämätöntä. Jos näin ei kuitenkaan käy, menettää joukkueenkasaamisen arvostus silmissäni jotain korvaamatonta. Ehkä sattuman sävyttämä "urheilu" - jokin abstrakti arvaamaton ja aspergeenilleni ankeahko - jotain siinä sitten voittaa, mutten todennäköisimmin siitä tule nauttimaan.

Ehkä pitäisikin vain oppia nauttimaan abstraktista arvaamattomasta, Miracle on Ice -tyyppisistä underdogtarinoista ja jättää pois turhat "oliko tämä mestaruus nyt ansaittu kun Hentusen läpiajokin melkein päätti tarinan puolivälierissä ja tsägällähän siitä selvittiin" -tyyliset mietteet. Täytyisi oppia katsomaan jääkiekkoa pelkästään positiivisten ja fiilispohjaisten oksitosiini/dopamiini-täyteisten aivolohkojen kautta eikä aspergeenin hallitseman tilastoniilo-tosikkomoodin kautta.

 

[R.P.M. 12 000]

Mutta Kärpät vuosimallia 2019 on kuitenkin sen verran kova nippu, että olisi suorastaan häviö koko jääkiekolle urheilulajina, jos niin ylivoimainen joukkue ei voittaisi mestaruutta.

Näin kävi meille lakkokaudella.

Muuten olen sitä mieltä, että taitaa 98-jengimme olla nyt löytänyt vastuksen kaikkien aikojen kovimman liigajengin tittelistä väännettäessä.

 

[Lemieaux]

Näin kävi meille lakkokaudella.

Muuten olen sitä mieltä, että taitaa 98-jengimme olla nyt löytänyt vastuksen kaikkien aikojen kovimman liigajengin tittelistä väännettäessä.

Jep. Jos avaat tuon siteeraamaani omalainauksen, puhun siinä viestissäni myös tuosta lakkokauden pettymyksestä: "Hieman samanlaista fiilistä oli ilmassa keväällä 2005, joskin myös muilla joukkueilla oli tuolloin aika loistavat kokoonpanot, ja uskomattoman fiaskokatastrofin pystyi osaltaan itselleen selittämään sillä, että tärkeimmän yksittäisen pelipaikan pelaaja totaalifloppasi, sekä sillä, että eräs sittemmin paariaksi ajautunut piilolinssiensähukkaaja keskittyi lähinnä perseilemään joukkueelle aivan hullun määrän turhia alivoimia."

Edit: myös tuosta jälkimmäisestä lauseesta olen samaa mieltä, kuten tästä käy ilmi:

Tuo on kyllä niin järkyttävän kova rosteri, että ei tuollaista varmaan millään liigajoukkueella ole ollut koko 2000-luvulla..

Vetääkö vertoja jopa meidän kevään 1998 joukkueelle? Tai ainakin sille TPS:n 1995(?)-joukkueelle? Eihän tuossa ole yhtäkään heikkoa lenkkiä, jumalauta... Aivan turha Kärppäfanien on puhua jostain alemmuuskompleksista, tuo nyt yksinkertaisesti on täysin ylivertainen miehistö. Ja toki urheilussa ja etenkin jääkiekossa momentumilla, tuurilla ja omistautuneisuudella on suuri merkitys, mutta kyllähän tuon kokoonpanon tulisi kaiken järjen mukaan seitsemän pelin sarjassa pyyhkiä jäätä ihan millä tahansa muulla jengillä tässä liigassa.

En tiedä vituttaako, mutta kadehdittaa kyllä.

 

[ElmerMoody]

@Lemieaux joo tottahan tuossa turiset että Kärpät kaiken järjen mukaan ansaitsee mestaruuden tästä kaudesta. Omilla värilaseillani en vaan suostu näkemään asiaa noin vaan IFK:n voittoa janotaan aina. Ja tosiaan musta tuntuu että meillä on harvemmin käynyt sitä altavastaajan tsägää vaan enemmänkin ollaan oltu se jengi jonka piti voittaa mutta kuitenkin hävisi. Olisi niin siistiä olla välillä se joka voitti vaikka piti hävitä.

Osaako kukaan sanoa yhtään hyvää esimerkkiä IFK:n playoff -historiasta niin että IFK voitti vaikka olisi pitänyt hävitä?

Edit: Ja siis meinaan kokonaista ottelusarjaa. En mm. sellaista nousua mikä nähtiin JYPiä vastaan yhdessä ottelussa viime keväänä kun oltiin ensin munittu matsin alku mutta noustiin kuitenkin (upeasti) voittoon.

 

[Euro71]

@Lemieaux joo tottahan tuossa turiset että Kärpät kaiken järjen mukaan ansaitsee mestaruuden tästä kaudesta.

Ei vielä näillä näytöillä ansaitse. Runkosarja on tosiaan mennyt hyvin, mutta kuten tuolla voimasuhde-ketjussa todetaan, Kärppien runkosarjan pistesaldo ei ole tullut millään vastustajaan nähden ylivertaisella suorittamisella, vaan suorittamisen tasaisuudella. Siinä, missä moni kilpakumppaneista on kokenut pidempiä mollivoittoisia jaksoja, Kärpillä tappiot ovat pääsääntöisesti jääneet yksittäisiksi. Tässä on Kärppien kaikkein suurin kysymysmerkki playoffseihin: joukkueen henkistä kanttia ei vielä ole koeteltu. Runkosarjassa yksittäisessä ottelussa on voinut jäädä prässiin vastustajan jalkoihin yhdessä ottelussa, mutta seuraava ottelu onkin sitten jo eri joukkuetta vastaan, eri lähtökohdista. Entäs nyt playoffseissa, kun sama joukkue tulee uudestaan vastaan, joka edellisessä ottelussa on jättänyt Kärpät telineisiin?

Olen @Lemieaux :n kanssa kyllä samaa mieltä, että jos mestaruudet voitetaan enemmän tuurilla kuin kasaamalla hyvä joukkue, niin jotain olennaista minusta katoaa jääkiekon seuraamisesta. Mutta siitä olen eri mieltä, että Kärpät olisi jo nyt todistanut olevansa hyvin kasattu ja valmennettu joukkue. Jääkiekkoon kuuluvat playoffsit, ja monet joukkueet ovat sekä joutuneet että saaneet huomata, että ne ovat hiukan toisenlainen ympäristö kuin runkosarja. Kärppä-faneilla, varsinkin vähän vanhemmilla on tästä sekä riemastuttavaa että traumaattista kokemusta molempiin suuntiin.

Tappavan tasaista tahtia edennyt runkosarja ennakoi toki keskivertoa parempaa menestystä pudotuspeleissä. Kova rutiinitaso antaa hyvän pohjan ponnistaa ottelusarjoissa. Mutta lopullinen arvosana annetaan vasta pudotuspelien jälkeen :)

Omilla värilaseillani en vaan suostu näkemään asiaa noin vaan IFK:n voittoa janotaan aina.

Ihan samaa mieltä. Ja tätä samaa mieltä on varmaan suurin osa kaikkien joukkueiden kannattajista :)

 

[KwutsNI]

Osaako kukaan sanoa yhtään hyvää esimerkkiä IFK:n playoff -historiasta niin että IFK voitti vaikka olisi pitänyt hävitä?

Tepsiä vastaan pari vuotta sitten, siis keväällä 2017, oli ainakin itselleni sellainen. Samoin Tapparaa vastaan keväällä 2000. Edellinen kerta oli sitten Tepsiä vastaan 1992. Eli onhan näitä, joka vuosikymmenellä. Vähän niinkuin mestaruuksia.

Ja kyllä ennakolta odotin Jypin vievän sarjan viime keväänä, mutta onneksi toisin kävi.

 

[McBean]

Tepsiä vastaan pari vuotta sitten, siis keväällä 2017, oli ainakin itselleni sellainen. Samoin Tapparaa vastaan keväällä 2000. Edellinen kerta oli sitten Tepsiä vastaan 1992. Eli onhan näitä, joka vuosikymmenellä. Vähän niinkuin mestaruuksia

Tähän voidaan lisätä 2000-kevään puolivälierät Tapparaa vastaan, joissa runkosarjan kutosena IFK laittoi kolmosen lauluun.

25.3.2000 HIFK-Tappara ja. 3-2 (2-0, 0-2, 0-0, 1-0)

Mainittu TPS-sarja oli varmasti suurin yllätys.

 

[ElmerMoody]

Jokunen siis sentään löytyy. Aika harvassa kuitenkin ovat, vai mitä olette mieltä? Jos haluaa niin vertaukseksi tähän voi myös listata kerrat kun IFK:n piti voittaa, mutta hävisi. Riittääkö palstan vitutusbarometrissä potku niiden kaikkien listaamiseksi?

 

[Jan_Peter]

Jokunen siis sentään löytyy. Aika harvassa kuitenkin ovat, vai mitä olette mieltä? Jos haluaa niin vertaukseksi tähän voi myös listata kerrat kun IFK:n piti voittaa, mutta hävisi. Riittääkö palstan vitutusbarometrissä potku niiden kaikkien listaamiseksi?

Työsulkukauden Lukko sarjan päätteeksi lähti aika kiukkuista porukkaa hallilta. Tai se 90-luvun sarja Ässiä vastaan jossa Takon mustat sybdit oli liikaa. Ehkä myös Dougin HPK sarja menee tähän..

Oikeastaan eniten nautintoa vimme vuosilta on juurikin tuo viime kauden JYP sarja. Siinä IFK imi siinä yhdessä ottelussa kaikki JypHt:n henkiset voimavarat. Missään ei annettu mitään saumaa ja oli hauska katsella Tuomas Heikkilän kiemurtelua.

 

[444]

Tai se 90-luvun sarja Ässiä vastaan jossa Takon mustat sybdit oli liikaa.

Sekö, kun IFK onnistui tekemään peräti 2 maali 3 otteluun ja lähti puhtaasti 3-0 lomille? Tuona keväänä olin aidosti romuna, ja sen jälkeen olen oikeastaan aina toivonut Ässiä vastaan playoffeissa, jotta saan loivennettua tuon kevään pettymystä.

 

[Pekka Kaukalo]

Työsulkukauden Lukko sarjan päätteeksi lähti aika kiukkuista porukkaa hallilta. Tai se 90-luvun sarja Ässiä vastaan jossa Takon mustat sybdit oli liikaa. Ehkä myös Dougin HPK sarja menee tähän..

Oikeastaan eniten nautintoa vimme vuosilta on juurikin tuo viime kauden JYP sarja. Siinä IFK imi siinä yhdessä ottelussa kaikki JypHt:n henkiset voimavarat. Missään ei annettu mitään saumaa ja oli hauska katsella Tuomas Heikkilän kiemurtelua.

HPK sarja taisi tarkastamatta päättyä himassa Andy Chiodon suojiin? Lunkka veti lunkkamaisesti muuten hyvän pelin, mutta imi längeistä yhden helpon. Loppupeli mentiin omien muistikuvien mukaan yhdessä päässä ja saatiin nolla aikaiseksi. Ku lähin pelistä himaan ni teki mieli polttaa koko halli.

 

[McBean]

Sekö, kun IFK onnistui tekemään peräti 2 maali 3 otteluun ja lähti puhtaasti 3-0 lomille?

Ei liioitella, maaleja syntyi kokonaista yksi (Markku Hurme) kolmeen peliin (1-2, 0-3,0-1). Varsin vahvaa suorittamista runkosarjan kolmoselta, joka teki yli 200 maalia sen aikana.

Nuo muistot todella yhä riepoo pahasti.

 

[Redrose]

Mua taas sapettaa eniten kevät 2012, kun narrit passittivat IFK:n puolivälieristä kesälomille 4-0. Sekös vitutti vielä enemmän, kun näin tapahtui heti mestaruuskevättä seuraavana vuonna.

 

[KwutsNI]

Sekö, kun IFK onnistui tekemään peräti 2 maali 3 otteluun ja lähti puhtaasti 3-0 lomille? Tuona keväänä olin aidosti romuna, ja sen jälkeen olen oikeastaan aina toivonut Ässiä vastaan playoffeissa, jotta saan loivennettua tuon kevään pettymystä.

Yhden maalin. 1-3, 0-3, 0-1.

Jos nyt tässä katsoo vähän taaksepäin sarjoja, joissa on hävitty, vaikka piti voittaa, niin laittaisin listaan ainakin seuraavat:

2016 Tappara
2014 Pelicans
2012 Jokerit
2010 HPK
2009 TPS
2006 HPK
2005 Lukko
2001 Ilves
1999 TPS
1995 Ässät
1990 KalPa

Ja sitten pidemmälle ei muisti yllä. Eli 4-11, jos katsotaan yllätykset vs pettymykset.

 

[444]

Ei liioitella, maaleja syntyi kokonaista yksi (Markku Hurme) kolmeen peliin (1-2, 0-3,0-1). Varsin vahvaa suorittamista runkosarjan kolmoselta, joka teki yli 200 maalia sen aikana.

Nuo muistot todella yhä riepoo pahasti.

Ei vittu... aika näemmä todella kultaa muistot. :D

 

[ElmerMoody]

Saatiinhan sitä sopiva yhteistuska aikaiseksi kun vähän sohasee ampiaispesää. Nyt on sitten se aika vuodesta kun kaikki tuo tuska käännetään meidän punaisten yhteiseksi voimavaraksi ja lähdetään yhdessä rintamassa kärppämetsälle! Perheen kesken kerkiää riidellä sitten taas syksyllä kun vettä sataa ja kaikki vituttaa :)

 

[Postinjakaja]

Koiranpaskaan astumista on yleensä IFK-fanin kevät ja olipa taas kivuliasta luettavaa kaikki noi hävityt sarjat...

Mutta ei tämän vuoden Kärpät ole vuoden 98 mestarijoukkueen tasoinen jos suhteuttaa jääkiekon sen ajan tasoon. Sarjan yleistaso suhteessa muihin liigoihin oli silloin kovempi ja siinä jengissä yli 10 pelaajaa oli juuri pelannut tai oli juuri menossa pelaamaan Änäriin ja tulevia Stanley Cup voittajia oli siinä parikin. Jopa Kaj Linna olisi voinut pelata pitkän ja mielettömän uran atlantin takana ilman loukkaantumista.

Kärppien tämän vuoden jengi on kuitenkin oikeasti hyvä kakkonen tässä "kaikkien aikojen jengi" -kisassa tai tuo TPSn mainittu dynastiajengi.

Pelaajien yleistaso ja nopeus on taas kehittynyt joten tämän vuoden Kärpät ehkä voittaisi sen kevään IFKn pleijarisarjassa, jos aikakone veisi jomman kumman joukkueen huippukunnossaan samalle aikavyöhykkeelle toisen kanssa.

Vaikea nähdä, että Kärpät mihinkään kompastuisi. Joukkueen seinällä lukee voittavan joukkueen teesit: 1) Kuinka paljon hyökkääjät auttaa pakkeja? 2) Erikoistilanteet plussalle 3) maalivahtipeli yli 92%. Kaikki kolme Kärpät on saanut toteutumaan ja tietää, että juuri nuo asiat ratkaisevat tiukoissa paikoissa. Eli vaikka Kärppiä ei ole kunnolla testattu, niin koko kauden he ovat valmistautuneet noihin Playoff-vääntöihin. Ja helppohan se on valmistautua, kun ei ole juuri suuria loukkeja tai flunssa-aaltoja ollut.

Mutta sehän näissä kevään peleissä on niin hienoa: Mistä tietää?!! Seitsemän sarjassa pari kyseenalaista voittoa ja alkaa vastustajan palikat ja peli murenemaan. Oli vastassa sitten minkälainen jengi tahansa.

Itselleni välieräpaikka olisi jopa uskomaton saavutus tämän kauden sekoilun ja loukkaantumisputken kanssa. Joukkueen henkinen puoli on niin heikoissa kantimissa, että sinne välieriin (tai edes puolivälieriin) pääseminen vaatii sellaista selkeää Engrenin jumalmoodia tai todelliseen puolustamiseen ja uhrautumiseen heräämistä. Ja sitten ylivoima pitäisi saada kuntoon Kärppien teesien mukaisesti.

EDIT: Ja vuonna -98 NHL-diilin saaminen oli huomattavasti kovemman työn takana. Ei ollut laajennusjoukkueita ja jengit taisi muutenkin pyörittää pienempiä pelaajamääriä.

 

[Jan_Peter]

Sekö, kun IFK onnistui tekemään peräti 2 maali 3 otteluun ja lähti puhtaasti 3-0 lomille? Tuona keväänä olin aidosti romuna, ja sen jälkeen olen oikeastaan aina toivonut Ässiä vastaan playoffeissa, jotta saan loivennettua tuon kevään pettymystä.

Kuuntelin aika paljon silloin radiosta pelejä. Muistan kun Hermanni Seppälä sanoi, että sarja hävittiin niihin Takon syndeihin. Olin juuri edellisellä kaudella aktivoinut itsesi myös hallille ja tuo sarja on edelleen raskain tappio minkä henkisesti olen kokenut. Siitä se rakkaus sitten lähti :)

 

[Bafforosso]

Näin kävi meille lakkokaudella.

Muuten olen sitä mieltä, että taitaa 98-jengimme olla nyt löytänyt vastuksen kaikkien aikojen kovimman liigajengin tittelistä väännettäessä.

Ei nyt sentään. Meidän 98 luistelisi mennen tullen päivän Kärppäjoukkueen yli. Sen joukkueen pelaajia ei tänä päivänä enää edes Liigassa nähtäisi yksittäisinä kappaleina. Sigh, those times are immer vorbei.

 

[Apassi]

@Lemieaux

Osaako kukaan sanoa yhtään hyvää esimerkkiä IFK:n playoff -historiasta niin että IFK voitti vaikka olisi pitänyt hävitä?

Edit: Ja siis meinaan kokonaista ottelusarjaa. En mm. sellaista nousua mikä nähtiin JYPiä vastaan yhdessä ottelussa viime keväänä kun oltiin ensin munittu matsin alku mutta noustiin kuitenkin (upeasti) voittoon.

Sohaistaan tätäkin pesää nyt sen verran, että vaikka tuossa mainittiin yksittäisiä pudotuspelisarjoja, niin ihan päätyyn asti ei olla yllätystatuksella koskaan menty, ellei jotain Brewerin aikaista mestaruutta sellaiseksi lasketa. Yllätysmestareita on Liigassakin nähty, mutta HIFK ei sellaiseen ole pystynyt. Lähin suuri kokonaisvaltainen yllätyskausi oli Aravirran ensimmäinen kausi, eli tolpan päässä finaaleista ja monen näkemyksen mukaan mestaruudesta. No siinä matkan varrella varmaan se asema nousi, mutta kauden ennakkoarvioissa ei kauhean suuri mestarisuosikki taidettu olla.

 

[Euro71]

Off-topic:

Muuten olen sitä mieltä, että taitaa 98-jengimme olla nyt löytänyt vastuksen kaikkien aikojen kovimman liigajengin tittelistä väännettäessä.

En oikein usko. En ole edes varma, onko kyseessä noin niin kuin nimi- ja/tai yksilötasolla edes kovin Kärppä-rosteri. Ei tuo nykyjengi tietenkään huono ole, ja onhan siellä ihan nimipelaajiakin, mutta silti minusta tuossa rosterissa keskeisempää on kokonaisuus kuin sen nimivahvuus.

 

[pernaveikko]

Kävin aina seisomapaikoilla, mutta tuohon patasarjaan minulla oli pleijarikausikortti ensimmäistä kertaa elämässäni. Onneksi tehtiin edes yksi maali ja seuraavaksi olikin kortti sitten keväällä 1998.

 

[Dragan Dabic]

Tähän voidaan lisätä 2000-kevään puolivälierät Tapparaa vastaan, joissa runkosarjan kutosena IFK laittoi kolmosen lauluun.
25.3.2000 HIFK-Tappara ja. 3-2 (2-0, 0-2, 0-0, 1-0)

Kiitos tästä, joskus etsinkin youtubesta kun kyseessä on varsin harvoja valopilkkuja ottaen huomioon että aloitin fanittamisen 80 luvun lopusta. Istuin ton matsin D-päädyssä ja muistan jatkoaikamaalin kuin eilisen päivän!

 

[444]

Tähän voidaan lisätä 2000-kevään puolivälierät Tapparaa vastaan, joissa runkosarjan kutosena IFK laittoi kolmosen lauluun.

25.3.2000 HIFK-Tappara ja. 3-2 (2-0, 0-2, 0-0, 1-0)

Mainittu TPS-sarja oli varmasti suurin yllätys.

Zeta oli kyllä tyylikäs pelaaja kaikin tavoin. Jatkoajalla lämärillä b-pisteeltä limppu verkkoon ja siihen viimeisen päälle hillitty tuuletus. Siteeraan tässä kohtaa nimimerkkiä @tant gredulin : ”Snif”.