Runkosarjan viimeiset kahdeksan ottelua – säälit vai suora pleijaripaikka?

[Walkin]

Täytyy myöntää, että huominen kutkuttaa jo nyt kivasti, todella iso Liiga-kierros edessä. Huomenna pelin jälkeen sen sitten näkee, että millä fiiliksillä päätöskierrosta kohti lähdetään, mutta toistaiseksi positiiviset ja odottavaiset fiilikset huomista peliä ja koko Liiga-kierrosta kohtaan vaikka Tappara Tampereella tulee olemaan kyllä todella vaikea vastustaja. Iso testi joukkueelle ansaitseeko se suoran playoff-paikan vai ei, toki se viimeinenkin peli pitää hoitaa ja tuota Ässät peliä voisi kutsua Ikan lanseeraamaksi "stressitestiksi", siitä kun ei kelpaa mikään muu tulos kuin voitto ja kolme pistettä.

 

[Viherpuiston Ruoska]

Yhden maalin. 1-3, 0-3, 0-1.

Jos nyt tässä katsoo vähän taaksepäin sarjoja, joissa on hävitty, vaikka piti voittaa, niin laittaisin listaan ainakin seuraavat:

2016 Tappara
2014 Pelicans
2012 Jokerit
2010 HPK
2009 TPS
2006 HPK
2005 Lukko
2001 Ilves
1999 TPS
1995 Ässät
1990 KalPa

Ja sitten pidemmälle ei muisti yllä. Eli 4-11, jos katsotaan yllätykset vs pettymykset.

Lisäisin listaan kevään 2008 Blues-sarjan. Turkkulaiset oli lähetetty sääleissä kesälomille lukemin 2-0 ja sen sarjan ekassa matsissa tehtiin se huikea nousu 1-4 tilanteesta 5-4 jatkoaikavoittoon. Puolivälierissä kaadettiin Bleg vieraissa ja kotona toisessa matsissa mentiin johtoon. Sitten kaksi jäähyä aivan peräjälkeen ja pikkubroidi kuittasi molemmista. Se matsi hävittiin ja samoin kolme seuraavaa. Ehkä se sarja "pitikin" hävitä, kun Espoo oli kuitenkin runkosarjan kakkonen ja IFK seiska, mutta TPS-sarjan ja Blues-sarjan ensimmäisen ottelun jälkeen oli luottavainen fiilis, että puolivälieristäkin mennään jatkoon. Mielipideasia siis, kuuluuko se tälle listalle.

 

[Wiltord]

Jotainhan se kertoo, että viimeiset viisi vuotta runkosarjan ykkönen on aina ollut finaalissa ja IFK:ta lukuunottamatta tainnut myös mestaruudenkin ottaa kuleksimasta.

Aika paljon se runkosarja kertoo perustasosta ja tottakai sillä on suuri merkitys, että saa yleensä helpomman reitin finaaliin.

 

[pernaveikko]

IFK:ta lukuunottamatta tainnut myös mestaruudenkin ottaa kuleksimasta.

Jostain tämä kertoo.

 

[torpeedo]

Osaako kukaan sanoa yhtään hyvää esimerkkiä IFK:n playoff -historiasta niin että IFK voitti vaikka olisi pitänyt hävitä?

Jälkeenpäin on helppo olla viisas, mutta HIFK:n oli määrä hävitä Ilvekselle -98. Ilves oli pessyt HIFK:n kaikissa keskinäisissä runkokaudella ja muutenkin mestaruus oli pedattu Raipen johtamalle dream teamille.

 

[topdog]

Aamun hesarin mukaanEronen runkosarjan lopun poissa. Olisi ollut tärkeä ukko kahteen viimeiseen peliin.

 

[Postinjakaja]

Aamun hesarin mukaanEronen runkosarjan lopun poissa. Olisi ollut tärkeä ukko kahteen viimeiseen peliin.

Samalla se on hyvä testi jengille. Ton jengin pitää oppia puolustamaan niin, että vastustaja tuskastuu.

Tänään selkeä puolustusvoitto ja ylihuomenna vältetäään alkkisretkahtaminen niin saisin itse jotain uskoa tähän kevääseen.

 

[Walkin]

Samalla se on hyvä testi jengille.

Turhan paljon on loukkaantumisten ja sairastelujen johdosta tullut näitä testejä joukkueelle tälläkin kaudella. Turhaa jossittelua toki, mutta jos tämä joukkue olisi paremmin kasassa pysynyt tällä kaudella niin tuskin oltaisiin näin tiukassa tilanteessa suoran playoff-paikan suhteen. Erosta tarvittaisiin tänään, saas nähdä missä kunnossa tuo sitten ylipäätään playoffeihin palaa kerta nämä loputkin runkkarimatsit sivuun jäävät...

 

[Jermu]

Jos joukkue olisi kasattu oikein (kun tietyt puutteet olleet kaikkien tiedossa toukokuusta lukien), ei olisi ryssitty viime kauden jengistä mm. Kaskea muualle, ja jos olisi päätetty alkaa pelata heti kauden alusta lukien, ei oltaisi tässä tilanteessa. Loukkaantumisia tulee aina, etenkin IFK:lle, joten niistä on turha hakea mitään tekosyytä.

 

[aquanqua]

Kun jengissä on yksi mitat täyttävä kiekollinen puolustaja, niin loukkaantumisen osuminen tähän yksilöön on *rummunpärinää* ongelma. Kärkiosaaminen on IFK:n joukkueessa hyvin ohuella pohjalla, mikä on luonnollinen seuraus seuran tekemistä ratkaisuista joukkueen kasaamisessa.

 

[R.P.M. 12 000]

Off-topic:



En oikein usko. En ole edes varma, onko kyseessä noin niin kuin nimi- ja/tai yksilötasolla edes kovin Kärppä-rosteri. Ei tuo nykyjengi tietenkään huono ole, ja onhan siellä ihan nimipelaajiakin, mutta silti minusta tuossa rosterissa keskeisempää on kokonaisuus kuin sen nimivahvuus.

Ok, hyvä - en valita näkemyksestäsi.

 

[BOL]

Lauantaina puolustettiin ihan mallikkaasti ilman Erosta. Vaikka moni väittää, ettei ”nyky-TPS ei ole mikään mittari”, on se kuitenkin yksi kärkijengeistä ja siitä pelistä pitää ottaa hyvät asiat mukaan Tampereelle.

En väheksy Erosen tärkeyttä jengille, mutta fiksulla yhteispelillä Erosen poissaolon vaikutukset on mahdollista minimoida. Pää kylmänä ja fokus siinä, miten on sovittu pelattavan ja HIFK:lla on hyvät saumat voittoon. Veskaripelin on jälleen kerran onnistuttava keskivertoa paremmin. Väitän, että henkisesti olisi kaikille parempi, ettei yhtään helppoa menisi, vaikka tv-torjunnat jäisi ottamatta.

 

[Red Machine]

HIFK elää tällä hetkellä avausmaalin tekemisestä aika paljon ja varsinkin nopeiden takaiskujen välttämisestä(henkinen puoli).

 

[Lemieaux]

Ja tosiaan musta tuntuu että meillä on harvemmin käynyt sitä altavastaajan tsägää vaan enemmänkin ollaan oltu se jengi jonka piti voittaa mutta kuitenkin hävisi. Olisi niin siistiä olla välillä se joka voitti vaikka piti hävitä.

Osaako kukaan sanoa yhtään hyvää esimerkkiä IFK:n playoff -historiasta niin että IFK voitti vaikka olisi pitänyt hävitä?

No tuo on kyllä aivan totta. Ilman ylläolevia listauksiakin oli ihan kristallinkirkkaana mielessä tuo suhde, että niitä altavastaajan yllätyksiä on ollut huomattavasti vähemmän kuin ennakkosuosikkina floppaamisia. Ehkä, jos ajattelee koko IFK-historiaa kokonaisuutena eikä yksittäistä Kärpät-HIFK -sarjaa, sen voisi jopa itselleen justifioida ihan ansaittuna... Siis vaikka joku ihan ylivoimainen goljat tällä kertaa häviäisi, sen voisi ehkä ajatella ihan ansaittuna ja oikeutettuna ottaen nämä aiemmat pettymykset huomioon. Että karma vähän tasoittuu, ikäänkuin.

En ole edes varma, onko kyseessä noin niin kuin nimi- ja/tai yksilötasolla edes kovin Kärppä-rosteri. Ei tuo nykyjengi tietenkään huono ole, ja onhan siellä ihan nimipelaajiakin, mutta silti minusta tuossa rosterissa keskeisempää on kokonaisuus kuin sen nimivahvuus.

Eihän tässä kai kukaan ole väittänyt, että Kärpät 2019 olisi pelkät pari isoa nimeä, vaan nimenomaan joukkuena, kokonaisuutena ylivertainen. Niitä "nimimiehiä" on ihan nelosketjuun, kolmospariin ja kakkosmaalivahtiin asti. Syvyydeltään tuo nimenomaan on huikaiseva kokonaisuus, eikä (pelkkien) huippujen osalta.

Jälkeenpäin on helppo olla viisas, mutta HIFK:n oli määrä hävitä Ilvekselle -98. Ilves oli pessyt HIFK:n kaikissa keskinäisissä runkokaudella ja muutenkin mestaruus oli pedattu Raipen johtamalle dream teamille.

Eikä ollut määrä hävitä Ilvekselle. Tuo Ilves 1998 taas ei ollut syvyydeltään ollenkaan sitä luokkaa mitä Kärpät 2019 tai IFK 1998. Toki Ilveksellä oli huikea ykköskenttä, mutta alempana ketjuhierarkiassa heillä oli sellaisia suurnimiä kuten Veli-Pekka Hård, Riku Niemelä, Juha Järvenpää vanhoilla päivillään, Juha Hautamaa, Matti Kaipainen ja Tomi Hirvonen.

Itse muistan pelänneeni TPS:ää paljon enemmän ennen pleijareita, mutta kun K-Espoo heidät tiputti tuntui loppupleijarit samanlaiselta laskettelulta helppoon mestaruuteen kuten myös 2011 narrisarjan jälkeen (itse asiassa tämä tunne tuli vahvana jo seiskapelin puolivälin kohdalla, että mestaruus on selvä).

 

[Sp#16]

Joo kevään 98 joukkue oli paperilla uskomaton, mutta silti pitkän runkosarjan kolmas. Muistaako joku tuon kauden isoimpia hetkiä, mikä jossain muotoa kuitenkin mättäsi, ettei dominointi ollut selviö runkosarjassa? Eikö Thomas ollut ainoa kova haku kesken kauden?

 

[Tinke-80]

Joo kevään 98 joukkue oli paperilla uskomaton, mutta silti pitkän runkosarjan kolmas. Muistaako joku tuon kauden isoimpia hetkiä, mikä jossain muotoa kuitenkin mättäsi, ettei dominointi ollut selviö runkosarjassa? Eikö Thomas ollut ainoa kova haku kesken kauden?

Sekä Bob Halkidis. Tämä toki piti varmistaa Eliteprospectsin sivuilta.
HIFK at eliteprospects.com

 

[Dennis]

Sekä Bob Halkidis. Tämä toki piti varmistaa Eliteprospectsin sivuilta.
HIFK at eliteprospects.com

Plus itse piällysmies Jokinen, unohtamatta toki Miika Elomoa, joka hänkin oli tärkeä osa joukkuetta. Hattutemppu Ässiä vastaan pleijareissa - nevöfoget.

Kausi 1997-98 alkoi HIFKn osalta hyvin ja aika kauan taisi mennä, ennen kuin tuli ensimmäinen tappio. Sen jälkeen alkoi kunnon turbulenssi, kun oli Köllin kauppaamista ja nöyryyttämistä, raiskaussyytöksiä, pelaajia tuli ja meni ja kaukalossakaan ei kunnolla kulkenut. Alkuvuodesta homma sitten rauhoitettiin ja olympiatauon jälkeenhän HIFK hävisi ainoastaan yhden pelin, eli Tepsiä vastaan vieraissa. Mutta ei tuo mestaruuskausi pleijareita lukuunottamatta mitään HIFKn täydellistä dominointia ollut ja loppusyksystä 1997 oli vielä ihan aito riski siitä, että Kekäläisellä ja Summasella lähtee homma pahasti laukalle. Onneksi homma sitten saatiin rauhoitettua ja suurimpana yksittäisenä tekijänä oli uskoakseni se, että kapteenina oli kaiken kokenut ja nähnyt Ruuttu, joka toimi hyvänä ukkosenjohdattimena pelaajiston sekä valmennuksen & seurajohdon välillä.

 

[Tinke-80]

Eikös Jokinen tullut ns maitojunalla takaisin SM-liigaan kun ura ei auennutkaan heti änärissä? Tai näin ainakin uutisoitiin iltapaskojen toimesta.

 

[Postinjakaja]

Plus itse piällysmies Jokinen, unohtamatta toki Miika Elomoa, joka hänkin oli tärkeä osa joukkuetta. Hattutemppu Ässiä vastaan pleijareissa - nevöfoget.

Kausi 1997-98 alkoi HIFKn osalta hyvin ja aika kauan taisi mennä, ennen kuin tuli ensimmäinen tappio. Sen jälkeen alkoi kunnon turbulenssi, kun oli Köllin kauppaamista ja nöyryyttämistä, raiskaussyytöksiä, pelaajia tuli ja meni ja kaukalossakaan ei kunnolla kulkenut. Alkuvuodesta homma sitten rauhoitettiin ja olympiatauon jälkeenhän HIFK hävisi ainoastaan yhden pelin, eli Tepsiä vastaan vieraissa. Mutta ei tuo mestaruuskausi pleijareita lukuunottamatta mitään HIFKn täydellistä dominointia ollut ja loppusyksystä 1997 oli vielä ihan aito riski siitä, että Kekäläisellä ja Summasella lähtee homma pahasti laukalle. Onneksi homma sitten saatiin rauhoitettua ja suurimpana yksittäisenä tekijänä oli uskoakseni se, että kapteenina oli kaiken kokenut ja nähnyt Ruuttu, joka toimi hyvänä ukkosenjohdattimena pelaajiston sekä valmennuksen & seurajohdon välillä.

Se on juuri noin. Siinä jengissä oli sitä johtajuutta Ruuttun lisäksi niin paljon, että kun tosipelit alkoivat, niin keskityttiin oikeisiin asioihin.

Miettikää sitä jengiä: Timonen, Rafalski, Thomas, Jokinen, Ruutu olivat pelaajia joista tuli myöhemmin ihan tähtiä omassa roolissaan NHL:ssä. Karalahdesta olisi sitä tullut jos ei muut ainekset olisi vienyt. Upean johtajan C.Ruuttun lisäksi jengissä oli Kultanen, Davidsson, Caloun, Tuomainen, Halkidis, Hagman, Elomo, joilla on NHL-kokemusta uransa aikana. Ja yksi aliarvostetuimmista pelaajista Linna olisi ollut varmasti todella hyvä 3-parin pakki jossain NHL-jengissä koko loppu-uransa ajan ilman sitä loukkaantumistaan. Siihen päälle hyvässä kunnossa pleijareissa olleet Kölli ja Hurme.

@Bafforosso on oikeassa. Ei nykypäivänä tuollaisia tulevia supertähtiä ja entisiä NHL-pelaajia saisi liigajengiin kasattua. KHL ja Sveitsi vie kyllä noi parhaat päältä.

HIFK:n mestaruus vuonna 1998 oli yhdistelmä ikoneita, tähtiä ja lupauksia, ”Suu hänellä kävi, mutta niin kävi pelikin” – HS selvitti, missä ovat nyt kaikkien aikojen liigajoukkueen pelaajat

Ja jottei mene ihan off topiciksi, niin juurikin johtajuudella toi sen vuoden sekoilu saatiin käännettyä voitokkaaksi kevääksi. Meiltä puuttuu nyt samanlainen johtajuus kuin silloin. Kärpillä sitä riittää jo pelkästään Jokisen ja Kukkosen muodossa.

EDIT: Siinä jengissä oli muuten kohdallaan myös ne Playoffeissa pärjäämisen peruskivet:

a) Toimiva ylivoima
b) Varma veskari
c) Johtajapelaajia
d) Upea nelosketju. Ei sovi aliarvioida Toni Sihvosten ja kumppaneiden roolia.

Ehkä oma kyynisyys tämän kevään osalta johtuu, että meiltä puuttuu tällä hetkellä kaikki kohdista a-d. Ainakin sillä tasolla, että mestaruus tulisi. Siksi pidän Välierää meille melkein ihan maksimisuorituksena.

 

[pernaveikko]

Sekä Bob Halkidis.

Tässähän puhuttiin kovista hauista.

 

[Lemieaux]

Ainakin Bobilla riitti sitä kovaa hauista.

Ja olihan hän myös kova haku. Ikuisesti muistan erään gasellimaisen suorituksen joka päätti Ässien pyristelyn. Uugen teksti "Kantona kaskessa" ja sen viimeiset virkkeet päättyen "Ässien kesäloma on alkanut" on jäänyt mieleen.. Tämän tekstin jos joku onnistuu faksiverkon syövereistä onkimaan, olisin kiitollinen.

 

[Sp#16]

Eiköhän tässä käy niin, että kriisi tepsi tulee vastaan siitä mennään välieriin Kärppiä vastaan ja saappaat jalassa taistellaan joku siedettävä 4-2 tappio sarjasta! Kaikki on ok neljättä kautta putkeen välierissä.

 

[R.P.M. 12 000]

Itse asiassa helpostikin käy niin, että päästään todellisella tuurilla välieriin. Voi tätä odotuksen piinaa!

 

[Viherpuiston Ruoska]

Kausi 1997-98 alkoi HIFKn osalta hyvin ja aika kauan taisi mennä, ennen kuin tuli ensimmäinen tappio. Sen jälkeen alkoi kunnon turbulenssi, kun oli Köllin kauppaamista ja nöyryyttämistä, raiskaussyytöksiä, pelaajia tuli ja meni ja kaukalossakaan ei kunnolla kulkenut.

suurimpana yksittäisenä tekijänä oli uskoakseni se, että kapteenina oli kaiken kokenut ja nähnyt Ruuttu, joka toimi hyvänä ukkosenjohdattimena pelaajiston sekä valmennuksen & seurajohdon välillä.

Ei siinä itse asiassa kovin kauaa mennyt: ainoastaan viisi peliä. Neljästä ensimmäisestä kaksi voittoa ja kaksi tasuria, kunnes tuli ensimmäinen Stadin paikallinen ja totta kai narreilta käkättimeen 3-0. Heti perään tuli tappio Ilvekselle, mutta sitten kurssi oikeni kuukauden ajaksi.
Otteluohjelma | Liiga

Korjatkaa, jos muistan väärin, mutta eikös kipparina aloittanut nimenomaan Kölli, joka sitten tuon kauppaamisyrityksen myötä menetti natsansa, ja Ruuttu kantoi C-kirjainta loppukauden ajan. Ja oliko niin, että Sakkekin oli tulilinjalla ja meinasi lentää jengistä ulos yhdessä Köllin kanssa?

 

[McBean]

Korjatkaa, jos muistan väärin, mutta eikös kipparina aloittanut nimenomaan Kölli, joka sitten tuon kauppaamisyrityksen myötä menetti natsansa, ja Ruuttu kantoi C-kirjainta loppukauden ajan. Ja oliko niin, että Sakkekin oli tulilinjalla ja meinasi lentää jengistä ulos yhdessä Köllin kanssa?

Juuri näin, HS 7.10.1997:

Jääkiekkoilija Mika Kortelainen, 30, palasi Helsingin IFK:n SM-liigajoukkueen maanantaisiin aamuharjoituksiin ja muodollisesti joukkueensa kapteenina, mutta illalla kaikki oli jo toisin. Kortelainen sai luovuttaa kipparin tunnuksen ja tehtävät Christian Ruutulle. Joukkueen varakapteeneiksi nimitettiin Jarkko Ruutu ja Kimmo Timonen.

Valinnat tekivät IFK:n valmentajat Erkka Westerlund ja Raimo Summanen sekä seurajohto.

Kortelainen ei mahtunut IFK:n kokoonpanoon ottelussa Hämeenlinnan Pallokerhoa vastaan lauantaina. Westerlund perusteli hyllyttämistä toteamalla, että Kortelaiselle oli kaavailtu merkittävää roolia täksi kaudeksi, mutta odotukset eivät ole täyttyneet.

No, tämä lienee enemmän Wanhat, hyvät ajat-ketjun kamaa.