Run Forrest Run! – Jatkoajassa lenkkeilijöitä?

  • 564 745
  • 3 878

Ötökkä

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Panthers, Lentävä maalivahti
Kesän aikana juoksuinnostus on jostain syystä vähän tippunut ja siksi hankinkin nyt vähäksi aikaa salikortin, jotta voisi monipuolistaa liikkumista ja löytää uudelleen tuon kipinän juoksemiseen. Kuitenkin nyt parin vuoden kestävyysliikkumisen jälkeen on tullut tuloksia.

- Paino on tippunut n. 5kg, mutta tällä hetkellä olisi työn alla tiputtaa toiset 5kiloa. Kuitenkaan tämä ei ollut pääpaino mun liikunnan alotuksessa.

- Reilu 2v sitten kun tein PEF-mittaukset, niin tulokset oli pahasti alakantissa ja punasella, vaikka en edes polta tupakkaa. Ala-asteesta asti olen saanut luokan huonoimman tuloksen PEFissä, vaikka en edes ollut luokan huonokuntoisin (pieni ja heiveröinen) ja harrastin paljon hyötyliikuntaa. Jokin aika sitten vastahakoisesti tein uudelleen PEF-mittaukset, ja nyt tulos näytti erinomaista! En itsekään voinut tulosta uskoa, mutta näköjään tuo n tunnin lenkki 3-4 kertaa viikossa on jotain tehnyt.

- 2v sitten sain sykemittarin ja testailin esim. leposykkeitä, niin se oli aina 75-85. Tänään testailin uudelleen niin se oli 59! Aika uskomatonta kun mielestä, ja tuo oli vielä 30min salin jälkeen. En tosin tiedä mitkä on "hyvät" leposykkeet mutta kai tuo jotain merkkaa.

- Alussa en tosiaan jaksanut juosta viittä minuuttia, mutta nyt kesällä kerran jaksoin hölkätä 1½h eikä edes ollut ihan kuollut olo sen jälkeen.

- Tärkein muutos kuitenkin tapahtunut itsetunnossa ja "henkisessä hyvinvoinnissa". Muutenkin olen nyt panostanut siihen, että olisi itsellä hyvä olla mutta kyllähän se nostaa itsetuntoa että huomaa kunnon kehityksen. Toki tähän hyvään fiilikseen on paljon muitakin tekijöitä, mutta varmasti liikunnalla on oma osuutensa siihen että nyt on parempi olla kun koskaan elämässä.

- Nyt vähennän juoksua 1-2 kertaan viikossa vähäksi aikaa. Katsotaan jos se kipinä löytyisi uudelleen :) Salilla onneksi on myös laitteita, joilla voi kestävyyskuntoa ylläpitää ja hyötyliikunta on edelleen tärkeää. Mikä on kivempaa ku lähteä metsään kävelylle kameran ja/tai kavereiden kanssa?
 

Miksu00

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Olisko jollain suositella kohtalaisen hyviä pronaatiotuellisia juoksukenkiä? Jos vaikka koittais vähän juoksennella joskus..Toki reippaita kävelylenkkejä tulee koiran kanssa tehtyä, muttei varsinaisesti tule juostua. Jalat ei oikein pidä kovasta alustasta.
 

Drivedog

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Hongat, Lädit
Eilen tuli käytyä aika pitkälti elämäni ensimmäisellä lenkillä. Bluesin matsista jäi paska maku suuhun, ja teki mieli parantaa fiilistä sillä urheilusuorituksen jälkeisellä hyvällä ololla. 3,9km juoksin ja aikaa meni 26min.

Eka 1km-1,5km oli aika paha, polvissa tuntui ja rintaa vähän pisteli. Ehdin jo ajatella että, tämä juokseminenhan on aivan perseestä, eikä tästä mitään tule. Pelaan sählyä, niin jonkun verran peruskuntoa löytyy, enkä onneksi ollut mitenkään loppu tuossa vaiheessa, niinpä painoin eteenpäin. Varmaan parin kilsan jälkeen sain kokea sen mistä tässäkin ketjussa olen lukenut, mutta en ole uskonut että se omalla kohdalla olisi mahdolista: juoksu vain rullasi eteenpäin. Pari vikaa kilsaa oli oikeasti ihan helvetin nautinnollista! Vähän liian kovaa tuli juostua enkä olisi pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Mä luulin että se johtuu siitä että juoksukunto on niin paska, mutta huomasin sports trackeristä, että olin kiristänyt vauhtia aika paljon loppua kohden. Kun lopetin juoksemisen, tuntui että jalat olivat aivan muussina, mutta verryttelin vielä 15 min ja venyttelyt päälle. Nyt aamulla ei tuntunut enää ollenkaan.

Lenkki oli aika lyhyt, mutta nyt tekee heti mieli lähteä kokeilemaan vähän pidempää! Ei saa vielä tuuletella, mutta jos jäin yhdellä 4km lenkillä koukkuun niin aika iloinen saa olla. Olen monesti "katsonut ylöspäin" lenkkeilijöitä, kun olen luullut että mun itsekuri ei riitä tuollaiseen. Oli uskomaton fiilis olla itse se lenkkeilijä, eikä se keskustan baariin menossa oleva kundi, niinkuin se on yleensä ollut.

Ja tuo helppous! Pitkään olen kusettanut itseäni, ei oikeen oo noita säbävuoroja jne, eikä ole tullut liikuttua läheskään tarpeeksi. Meni 2 min vetää nuo verkkarit päälle ja mennä ovesta ulos!

Harmi, että tänään on ohjelmaa, enkä ehdi lähteä tavoittelemaan 5km rajapyykkiä! Ihan fiiliksissä oon, ehkä mä oikeasti jäin jo koukkuun!
 
Ajattelin pitää juoksussa ainakin parin kuukauden totaalitauon, vaikka ajatus karmealta tuntuukin.

Penikat (tai oikeastaan vain vasen) ovat estäneet tavoitteellisen harjoittelun koko kesän ajan, ja sitten taas lähinnä jalkapallon pelaaminen on estänyt penikoiden paranemisen. Toki varovaisesti on tullut juostuakin aina kun paraneminen on tuntunut ottaneen pienen askeleen eteenpäin. Viikkokilsat ovat kuitenkin jääneet kesäkuukausina keskimäärin alle kymmeneen, kovin viikko taisi olla 22 km. Pikkuhiljaa kesän ajan vaiva meni tosiaan parempaan suuntaan, mutta jo muutama syksyllä kokeiltu loikka-/spurttitreeni jossa jalat saavat kovaa iskua toi vaivan takaisin yhtä pahaksi kuin mitä se keväällä pahimmillaan oli. Nyt kun futis vaihtui lätkään niin on sopiva hetki kokeilla mitä tulehtuneisuudelle tapahtuu kun ärsytys vähennetään mahdollisimman lähelle nollaa pitkäksi aikaa.

Toivon kovasti että pian kykenen taas kunnolla harjoittelemaan ja sen myötä ensi kesänä taas kilpailemaan.
 

ufon_kaakao

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Sebastian Aho
Eilen tuli käytyä aika pitkälti elämäni ensimmäisellä lenkillä. Bluesin matsista jäi paska maku suuhun, ja teki mieli parantaa fiilistä sillä urheilusuorituksen jälkeisellä hyvällä ololla. 3,9km juoksin ja aikaa meni 26min.

Eka 1km-1,5km oli aika paha, polvissa tuntui ja rintaa vähän pisteli. Ehdin jo ajatella että, tämä juokseminenhan on aivan perseestä, eikä tästä mitään tule.

Vähän liian kovaa tuli juostua enkä olisi pystynyt puhumaan puuskuttamatta.

Mä luulin että se johtuu siitä että juoksukunto on niin paska, mutta huomasin sports trackeristä, että olin kiristänyt vauhtia aika paljon loppua kohden.

Kun lopetin juoksemisen, tuntui että jalat olivat aivan muussina, mutta verryttelin vielä 15 min ja venyttelyt päälle. Nyt aamulla ei tuntunut enää ollenkaan.

Lenkki oli aika lyhyt, mutta nyt tekee heti mieli lähteä kokeilemaan vähän pidempää!

Harmi, että tänään on ohjelmaa, enkä ehdi lähteä tavoittelemaan 5km rajapyykkiä! Ihan fiiliksissä oon, ehkä mä oikeasti jäin jo koukkuun!

Kuulostaa vähän siltä että olet juossut ihan liian kovaa ainakin peruskuntoharjoitteluksi, joka on se tärkein osa juoksuharjoittelua. Jos heti perään tänään olisit juossut niin se olis ollut sun viimenen lenkki. Juoksemisen aloittaminen pitäisi ottaa todella rauhallisesti ja kroppa totuttaa juoksemiseen monen kuukauden ajan ennen kun koko homma edes lähtee kulkemaan.

Toi sun eilisen lenkin loppu oli ns. dead cat bounce, kuolleen miehen viimeinen riipasu.
 

axe

Jäsen
Päinvastoin kuin (melkein) edellisessä, niin mää sain vihdoin vammataukoni päättymään. Kiva hetki eilen ihmisen elämässä, kun pystyi noin viiden viikon tauon jälkeen taas juoksemaan. Tulehdusta oli tuonne jonnekin lonkan nivelpussiin iskenyt, ei talttunut levolla ja lääkkeellä, joten käytiinpä sitten ottamassa elämän eka kortisonipiikki. Ihana teho, pystyi heti 40 minsaa testailemaan koko lailla ilman tuntemuksia. Vähän sellaista tylppää enemmänkin puutumista kuin kipua tuntui viimeisen vartin aikana tuossa lonkan edessä taipeessa, kun alkuperäinen vaiva oli siis ihan kyljen puolella. Ehkä jotain alitajuntaista askelluksen varomista. Pääasia kuitenkin että tänään aamulla ei mitään oireen merkkiä. Kyllä tää taas tästä pikkuhiljaa.
 

Vode

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Viime viikonloppuna tuli Finlandia maratonilla juostua puolimaraton ensimmäistä kertaa alle 1.45 eli alle 5,00 min/km. Ja meni kyllä suhteellisen helposti. 18 km:ä juoksentelin 1.45:n jäniksen kyydissä ja siitä sitten kiristelin sen verran, että minuutin verran tuli eroa tuohon esijuoksijaan joka ei kyllä itse ihan yltänyt tuohon tavoiteaikaan.

Harjoituskauteen tuli tuossa heinäkuun alussa seitsemän viikon tauko kun ensiksi nivunen kipeytyi ja kun levolla ei parantunut niin ei muuta kuin lääkäriin. No lääkärin analyysi oli, että minulla oli selän ja pakaran lihakset niin jumissa, että se aiheutti tuon kivun nivusiin, joten ei muuta kuin fysioterapeutille. Aika pian nuo kivut siirtyivätkin nivusesta tuonne selän ja pakaran alueelle ja alettiin epäilemään myös, että välilevyt olisivat päässeet liikahtamaan alimpien selkänivelien välissä, joten ei muuta kuin sinnekin jumppaa fysioterapian ohessa.

Välillä oli kesälomalla selkä niin kipeä, että ei oikein huvittanut kotoa lähteä minnekään kun käveleminen oli niin vaikeaa, pyöräileminen aiheutti tuon nivusen kipeytymistä jne. No sitten elokuun puolivälin paikkeilla nuo vaivat alkoivat sitten vaan häviämään ja kolme ja puoli viikkoa ennen Finlandiaa pääsin taas lenkkipolulle ja juoksemaan ilman kipua. Oli selkä vähän arka ja "väsynyt" ensimmäisten lenkkien jälkeen, mutta varsinaista kipua ei sinne enää tullut.

Ensimmäisten lenkkien jälkeen huomaisn, että kunto oli itse asiassa laskenut yllätänkin vähän tuon seitsemän viikon treenitauon aikana ja jo puolitoista viikkoa uuden treenin aloittamisesta paransin kovavauhtisella reilun kympin lenkillä kilometriennätystäni kolme sekuntia per kilometri ja viimeistään sen jälkeen päätin, että kun Finlandian puolikkaalle oli ilmoittauduttu niin sinne osallistutaan ja yritetään omaa ennätystä jos ei takapakkia tule.

Ei tullut ja kolme viikkoa sain treenattua ennen puolikasta ja se kulki siis omaan tasoon nähden erinomaisesti ja varmaan pikkuisen aikaisemmin kiristämällä olisi ehkä noin minuutin saanut ajasta. No on ensi vuodellekin sitten taas tavoitteita.

Maaliskuun loppupuolelta jolloin aloittelin lenkkikauden niin Garmin Connectiin on kilometrejä kertynyt 880. Ja jos tuota taukoa ei olisi tullut niin tonni olisi mennyt puhki ja meneehän tuo vielä puhki tänä vuonna ennenkuin pidetään talvitauko ja laitetaan lenkkarit naulakkoon odottelemaan kevättä ja keskitytään pääasiassa muuhun liikuntaan enemmän tai vähemmän.

Voi tosin olla, että jos taas ensi viikolla jaksaa lähteä oikein lenkkeilemään niin voisi vielä lokukuun yhdeksäs käydä Pieksamäellä puolikkaan juoksemassa...
 

Fordél

Jäsen
Vähän liian kovaa tuli juostua enkä olisi pystynyt puhumaan puuskuttamatta. Mä luulin että se johtuu siitä että juoksukunto on niin paska, mutta huomasin sports trackeristä, että olin kiristänyt vauhtia aika paljon loppua kohden. Kun lopetin juoksemisen, tuntui että jalat olivat aivan muussina, mutta verryttelin vielä 15 min ja venyttelyt päälle. Nyt aamulla ei tuntunut enää ollenkaan.

No, voi se juoksukunto olla silti paska:) Mutta joo, varmasti vedit ihan turhan kovaa. Olet siis tyypillinen suomalainen mies. Kun juoksemaan kerran lähdetään, silloin notta juostaan täysiä. Läheppä ensi kerralla nautiskellen liikkeelle ja testaa millaista on juosta, kun pystyy puhumaan puuskuttamatta.

Viime viikonloppuna tuli Finlandia maratonilla juostua puolimaraton ensimmäistä kertaa alle 1.45 eli alle 5,00 min/km.

Onnittelut! Yksi hieno rajapyykki on saavutettu, kun on pystynyt vetämään puolikkaaan alle viiden minsan kilsavauhdilla.
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Viime viikonloppuna tuli Finlandia maratonilla juostua puolimaraton ensimmäistä kertaa alle 1.45 eli alle 5,00 min/km. Ja meni kyllä suhteellisen helposti.

Onnea! Siihen joutuu jo juoksemaan! Ainakin itsellä tuossa vauhdissa syke on niin korkealla, että tuntuu ettei sitä voi jaksaa melkein kahta tuntia painella, mutta sitä paremmalta se tuntuu kun viimeisiin kilometreihin lähtee ja pystyy vielä rennosti pitämään tuota vauhtia.

Itsehän kävin eilen Neljän Vuoren Hölkässä Jyväskylässä. Innostuin, että tuossa pääsee vetämään 25 km komeissa ruskamaisemissa mäkiä kiipeillen, korvaa siis Vuokatin Vaelluksen joka valitettavasti jäi väliin tänä vuonna. Perjantaina paukahti sähköpostiin tieto, että reitti on muutettu juostavaksi 1 x 5 km ja 2 x 10 km lenkeillä juostavaksi. Ohuesti perseestä. Kun noita lenkkejä sitten Huhtasuon ympäristöön oli kolme eri mittaista "merkitty", porukka juoksenteli vääriin suuntiin ja eksyi uralta paskojen/puuttuvien merkintöjen takia. Itsekin yhdessä risteyksessä käytin 15-30 sekuntia arpoen mihin suuntaan pitäisi lähteä. Samaten maalialueella suuri osa porukasta kiersi kierrosten välillä kenttää väärään suuntaan. Uskomattoman paskasti järjestetty tapahtuma, vaikka konsepti sinänsä voisi olla toimiva. Oma juoksu oli helppoa, kun ei kovasti ollut aikomuskaan juosta. Motivaatio tuntui uudestaan löytyneen, erityisesti nämä maastojuoksut polttelisivat. Joku tavoite pitää nyt keksiä loppusyksylle ennen hiihtokauden alkua.

Kertoivat, että ensi vuodelle on suunnitteilla noille neljälle vuorelle kolmen lajin kiertue, eli hiihto, pyöräily ja juoksu. Voisipa harkita asiaa, jos vaikka olisivat jotakin paremmin osanneet tehdä.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Neljän vuoren hiihto (ex-Keski-Suomi-hiihto) on ainakin makee reitti, jos juoksu menisi oikeasti samaa reittiä, voisi olla kiva. Viiskymppisellä, eli sillä kahdella rundilla oli imakasti nousuja perinteisen hiihtoon.
 

retiisi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Olisko jollain suositella kohtalaisen hyviä pronaatiotuellisia juoksukenkiä? Jos vaikka koittais vähän juoksennella joskus..Toki reippaita kävelylenkkejä tulee koiran kanssa tehtyä, muttei varsinaisesti tule juostua. Jalat ei oikein pidä kovasta alustasta.

En huomannut, että kukaan olisi vastannut vielä sinulle. Itse hankin vastikään Niken Lunarglide+ 5 -kengät. Niissä on hyvä tuki ja hillitsee ainakin minulla luonnostaan olevaa ylipronautumista. Teen suurilta osin lenkkejä maastossa, joten ne on hankittu sitä silmällä pitäen myös.
 

VilleSeina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, SaiPa
En huomannut, että kukaan olisi vastannut vielä sinulle. Itse hankin vastikään Niken Lunarglide+ 5 -kengät. Niissä on hyvä tuki ja hillitsee ainakin minulla luonnostaan olevaa ylipronautumista. Teen suurilta osin lenkkejä maastossa, joten ne on hankittu sitä silmällä pitäen myös.

Glidea ei kyllä voi suositella maastoon varsinkaan jos pronaatiota on yhtään enempää. En suosittelisi kyllä kenellekään pronatoivalle. Jos Niken lesti sopii niin Structure on jo huomattavasti järkevämpi vaihtoehto.

Glide on aivan helvetin kiertolöysä kenkä ihan jo tuon Lunarlonin myötä. Ja kiertolöysä kenkä taas ei varmasti anna niin hyvää tukea kuin jäykempi.

E. Todettakoon toki, että kenkä voi sinulle sopia ihan hyvin mutta itse suosittelisin jotain muuta vaihtoehtoa.
 
Viimeksi muokattu:

retiisi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Glidea ei kyllä voi suositella maastoon varsinkaan jos pronaatiota on yhtään enempää. En suosittelisi kyllä kenellekään pronatoivalle. Jos Niken lesti sopii niin Structure on jo huomattavasti järkevämpi vaihtoehto.

Glide on aivan helvetin kiertolöysä kenkä ihan jo tuon Lunarlonin myötä. Ja kiertolöysä kenkä taas ei varmasti anna niin hyvää tukea kuin jäykempi.

Ok. Tarkoitin maastolla pururata tyyppistä vaihtoehtoa, vaikkakin minun käyttämäni rata on aika kova ja siinä on kovasti mäkiä. Ja käsittääkseni minulla ei ole hirveästi ylipronautuva askel, vaan lievästi. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä jalassani.

EDIT. Todettakoon, että olen kaukana mistään ammattijuoksijasta. Päinvastoin olen vast'ikään löytänyt juoksemisesta iloa.
 

VilleSeina

Jäsen
Suosikkijoukkue
Anaheim Ducks, SaiPa
Ok. Tarkoitin maastolla pururata tyyppistä vaihtoehtoa, vaikkakin minun käyttämäni rata on aika kova ja siinä on kovasti mäkiä. Ja käsittääkseni minulla ei ole hirveästi ylipronautuva askel, vaan lievästi. Joka tapauksessa tuntuu hyvältä jalassani.

Onhan tuo pehmeä ja kimmoisa kenkä, sopii omaankin jalkaani. Kovahkolle ja tasaiselle purulle/soralle tuo menee kyllä, mutta jos epätasaisempaa maastoa juoksee niin lähtökohtaisesti kannattaa etsiä napakammin vaimennuttua ja jäykempää kenkää. MUTTA, jokaisella on hiunkan erilainen juoksutyyli ja erilaiset jalat joten mikä parhaiten sinulle istuu niin sehän on sinulle paras kenkä.

Mutta alkuperäiseen kysymykseen, kannattaa tehdä jonkinlainen askelanalyysi ja lähteä Asicsin (2000) ja New Balancen (860) kengistä esim liikkeelle. Sitten leveämpään lestiin vaikka tuo Niken Structure.
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
juoksun juhlaa

Lähes täydellinen keli, oma juoksu nappiin (reippaasti alle 4h) ja uusi maailmanennätys. Nyt Paulaner Hefeä Alexanderplatzilla auringossa. Juoksu on ihanaa tänään.
 

Fordél

Jäsen
Lähes täydellinen keli, oma juoksu nappiin (reippaasti alle 4h) ja uusi maailmanennätys. Nyt Paulaner Hefeä Alexanderplatzilla auringossa. Juoksu on ihanaa tänään.

Hattu päästä ja onnittelut! Todela hieno suoritus ja nyt saa naattia. Ja mikäs parempi paikka naatiskeluun kuin Berlin. Kun kotiudut niin laitahan pidempi raportti miten reissu meni, kiitos.
 

DAF

Jäsen
Suosikkijoukkue
se kolmikirjaiminen. PISTI PALLON MAALIIN
Itsekin olin, jalkaongelmien takia (jo ennen kisaa) pudotin vauhdin alas ja nautin nähtävyyskierroksesta pk-sykkeillä ilman ennätystavoitteita. Reitti hieno, keli oli mahtava, mutta oli kyllä suunnattoman ruuhkainen tapahtuma. En ole ennen tullut taklatuksi juotoissa, mutta tuolla tuli ihan holtittomasti jengiä kylkeen ainakin siellä vähän yli neljän tunnin tahdissa.

Silti hieno tapahtuma ja ennen kaikkea se maalisuora Unter den Lindeniä ja sen jatketta pitkin komeaa mennä, kun yleisöä riitti. Erityismaininta siitä, etten ole missään Tanskan ulkopuolella nähnyt niin jumalattomasti tanskalaisia kuin tuolla oli.
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
Berliinin maraton 2013 - raportti

Perjantaina saavuttiin paikalle ja mentiin tukijoukon kanssa suoraan hotelliin Rosenthalerplatzin lähelle. Siitä sitten kilometrin päähän yhteen Berliinin parhaista ravintoloista (vietnamilainen): 2 hengen safkat ja juomat 39€. Kertakaikkiaan valtava määrä vaihtoehtoja ja toinen toistaan mukavampia rafloja tuossa kaupungissa. Tripadvisor listaa no niitä yksin n 3400 kpl.

Lauantaina aamusta sitten Templehofin vanhalle lentokentälle jossa oli valtavat tapahtumaan liittyvät messut ja ihmispaljoudesta huolimatta kilpanumero, siru ja paidat olivat kädessä n 15 minuutissa. Tässä siis paino siinä että homma vaan Saksassa toimii. Parin sadan euron tuhlaila tapahtumakamoihin, yksi ilmainen Erdinger Alkoholfrei ja kohti erästä brunssipaikaa toisessa kaupunginosassa. Metro on erittäin toimiva ja nopea keino liikkua kaupungissa. Iso brunssi seisovasta pöydästä hintaan 12€ naamaan ulkoterassilla ja Checkpoint-Charlielle hieman turismia harrastamaan. Illalla vielä mukavassa Italialaisbistrossa megapasta ja nukkumaan.

Tankkaus oli vauhdissa 3-4 päivää ilman tapahtumaa mutta mitään övereitä en vetänyt, söin vain huolettomasti kaikenlaisia hiilareita ja tosiaan sitten urheilujuomaa ja vettä todella reilusti.

Sunnuntaiaamuna heräsin 06.00 aamiaiselle ja lähtö hotellilta 07.00 Aleksandetplatzin kautta Hauptbahnhoffille. Metroasemalla törmäsiin yhteen italialiaiseen heppuun ja yhteisen kielen (hän ei puhunut englantia tai saksaa) puutteesta huolimatta tulimme hyvin juttuun ja menimme yhdessä kisapaikalle. Vaihdoimme kamat, maratonpussukat hienosti järjestettyyn säilöön, sanoimme heipat ja siitä lähdin itse kohti viimeistä karsinaa ja Raffael omaansa (3h) kohti. Kusihätä oli megamainen vaikka olin lopettanut aamiaisen jälkeen juomisen mutta bajamajoja oli todella paljon enkä joutunut pahemmin jonottelemaan. Yksi puskakusi ennen lähtöä ja juuri kun viimeinen karsina lähti kävelemään kohti viivaa, oli pakko koukata vielä bajamajaan, mikä oli onneni. Nimittäin bajamajasta tullessa huomain että moni heppu juoksi karsinan ulkopuolella eteenpäin ja ajattelin itsekin kirmaisevan ennen lähtöviivaa oman karsinani etujoukkoon, mutta päädyinkin lopulta aidanraosta edelliseen lähtöryhmään, minkä ansiosta pääsin suoraan näköetäisyydelle 4h jäniksistä. Porukkaa olisi n 40.000 mikä on ihan helvetisti.

Aamulla oli muuten joku 6-7C lämmintä joten järjestäjien muovikaapi oli tosi tarpeeseen lähtöä odotellessa. Kaikkea vaatetta yms lähtökarsinoihin jäi varmaan tuhansia kiloja...lähtöpamaus siis 8.45 ja itse ohitin lähtöviivan joskus 15min myöhemmin. Lähtö oli hyvin porrastettu ryhmä kerrallaan

Heile Gebreselassie ja Patrik Makau olivat lähtöviivalla vip-aitiossa ja hienosti heitin femmat Heilen kanssa viivan yli juostessani. Siinä sitten n.50-100m etäisyydellä 4h jäniksistä lähdin menemään ja fiilis oli mainio. Aurinko alkoi paistaa.

Siinä sitten lähettin tavoitteen 5.40/km mukaista vauhtia ja koko ajan pidin 4h jänöt näköetäisyydellä. 4.15 heput olivat vielä kympin kohdalla samassa vauhdissa mutta ymmärsivät hiljentää vauhtia. Jossain 15km kohdalla kävin 1. kertaa ikinä tapahtuman aikana puskassa kusella - ilmeisesti tankkaus onnistui hyvin ja siihen ei tuhrautunut ehkä kuin 30-40 sekuntia.

Vesi/urheilujuoma/tee/hedelmä- pisteitä oli paljon, mutta väenpaljoudessa pari kertaa olin menossa ohi kunnes huomasin että jengihän menee juomaan. Olin myös todella keskittynyt omaan juoksuuni koska 4h oli vuotta aikaisemmin asetettu tavoite tuolle päivälle.

Jonkin verran juoksussa varsinkin alussa joutui varomaan muita ja juomapisteillä oli pientä törmäilyäkin mutta ei missään nimessä ongelmallista.

Sykkeiden perusteella homma oli pulkassa ja puolimaran kohdalla olin n.1.30 edellä aikatauluani. Tanskalaisia kisassa oli jostain syystä erityisen paljon. Matkalla oli jatkuvasti mahtava määrä ihmisiä ja kannustusta ja kymmenet bändit/rytmiryhmät antoivat hienoa tukea ja hyvää musaa hetkellisesti.

Mitään isompia vaikeuksia omassa juoksussa oikeastaan ei ollut ja viimeiset 7km juoksuni oli progressiivista ja viimeiset 2km olivat koko kisan nopeimmat itseltäni. Mahtava tunne oli kun oli vielä kiriherkkyyttä kun porukan tila ympärillä vaihteli kärsimyksen ja huuman välillä. Muutamia kävelijöitä tsemppasin vielä huudoilla kun omaa virtaa oli.

Viimeinen suora ja Brandenburg Torin alitus olivat, kuten 2012, mahtavat kokemukset ja kun maaliviivalla tajusin että vuoden työn tuloksena 4h alittui reilusti, myönnän että kyyneleet tulivat hetken. Mahtava tunne kertakaikkiaan. Säätila oli optimaalinen, reitti nopea ja oma valmistautuminen onnistunut.

Mitali kaulaan, Adidas-muovi hartioille ja hakemaan kamoja + Erdinger Alkoholfreita. Siitä sitten hotellille suihkuun ja kiskomaan olutta aurinkoiselle terassille keskustaan + syömään illalla taas kerran hyvään (espanjalaiseen) ravintolaan.

Itse kisassahan Kipsang juoksi uuden mahtavan maailmanennätyksen ja reitin nopeus yhdistettynä tapahtuman järjestelyihin ja kokonaisuuteen, väitän että Berliinin maraton on varmasti top3- maratonien joukossa maailmassa.

Ensi vuonna sitten jonnekin muualle (2 Berliiniä riittää toistaiseksi). Tallinnaa on kehuttu...
 

Fordél

Jäsen
Kiitoksia paljon kiljanderille mainiosta raportista ja vielä kerran onnittelut loistavasta juoksusta! Berliini on tehnyt kaupunkina allekirjoittaneeseen suuren vaikutuksen ja yksi unelma olisikin juosta siellä joskus maraton. Kiljanderin raportin jälkeen tämä tunne vahvistui vain entisestään. Edes toi valtava juoksijoiden massa ei latista intoa. Mutta Berliinin vuoro ei ole varmaan ihan vielä. Muutama muu kisa on vielä listalla ennen Berliiniä.

Perjantaina saavuttiin paikalle ja mentiin tukijoukon kanssa suoraan hotelliin Rosenthalerplatzin lähelle. Siitä sitten kilometrin päähän yhteen Berliinin parhaista ravintoloista (vietnamilainen): 2 hengen safkat ja juomat 39€.

Menee ohi aiheen, mutta annas kun veikkaan mistä paikasta on kyse: Monsiur Vuong?
 

kiljander

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo. Susijengi. LAL. UTA. SoJy.
Menee ohi aiheen, mutta annas kun veikkaan mistä paikasta on kyse: Monsiur Vuong?
Kiitos Fordel, että jaksat draivata keskustelua täällä ja kiitos myös mielenkiinnosta sekä onnitteluista...ja mistä pirusta tiesit/kautta arvasit? Tai sitten tunnet Berliinin kuin omat taskusi :)
Ps. Ja tsemppiä treeneihin!!
 

Fordél

Jäsen
Kiitos Fordel, että jaksat draivata keskustelua täällä ja kiitos myös mielenkiinnosta sekä onnitteluista...ja mistä pirusta tiesit/kautta arvasit? Tai sitten tunnet Berliinin kuin omat taskusi :)
Ps. Ja tsemppiä treeneihin!!

Kiitoksia kiitoksia. En tunne Berliiniä läpikotaisin, mutta antamasi "vihjeet" johdattivat helpostikin oikeaan osoitteeseen. Onhan se kuitenkin sen verran kuuluisa ravinteli ja itsekin on tullut testattua Vuongin wokkaukset viime reissulla.

Omat treenit sujuu tällä hetkellä ihan hyvin. Tosin sitä mietin koko ajan, että onkohan omassa treenissä ollut koko vuonnakaan riittävästi nousujohteisuutta? Treeni on kyllä monipuolista ja pääosin sitä PK-alueelle pyörimistä eikä määrissäkään ole pahemmin valittamista. Ainoastaan mietityttää, että onko mulla mitään erityistä nousujohteisuutta?

No, kautta on jäljellä enää 1,5 kk, jonka aikana pitäisi juosta vielä yksi puolikas ja yksi kokonainen. Sitten pillit vähäksi aikaa pussiin ja miettimään tulevan kauden juttuja. Siinä täytyy ehdottomasti huomioida nousujohteisuus ja harjoituksen jaksottaminen. Täytyy ottaa kuntosali mukaan treeneihin ja vahvistaa jalkoja. Yhtenä vaihtoehtona koko tämän paketin hallitsemiseen olisi ottaa valmennusapua. Menee joo aika hi-fistelyksi, kun kyseessä on kuitenkin ihan tavis lönköttelijä, mutta toisaalta olisi kova halu panostaa tähän harrastukseen. No katsotaan mitä maraton tuo tullessaan; jos kehitystä tapahtuu omin neuvoinkin niin ehkä jatkan itseni päävalmentajana.
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Kävin juoksemassa kaikkien "pro"-harrastajien suosikkitapahtuman, Vantaan maratonin. Vantaalla juostaan pannukakuntasaista reittiä ja pistetään ennätykset uusiksi. Alun alkaen ei ollut tarkoitus Vantaalle edes mennä, sillä olin ilmoittautunut Espoon rantamaratonille, mutta hajamielisyyttäni luulin sen olleen syyskuun viimeisenä viikonloppuna. Hämmennys oli aikamoinen, kun Twitterissä törmäsin kolme viikkoa sitten rantamaratonfiilistelyihin. Onneksi syksyllä näitä maratoneja riittää, joten tuollaisesta mokasta selvitään vain pienellä taloudellisella vahingolla. Ja oli tuo tavallaan parempi tilanne kuin se, kun aikoinaan eksyin Marttilan puolimaratonin reitiltä.

Kekkeästihän se Vantaa sujui. Aamulla lähdin matkaan noin neljän tunnin yöunien ravitsemana, mutta fiilis oli kuitenkin todella hyvä. Nyt pääsin vihdoin juoksemaan maratonin terveenä, sää oli mitä mainioin ja reittiä oli netissä kehuttu maasta taivaisiin.

Tavoitteena oli juosta alle neljän tunnin. Eka mara meni keväällä Tuusulassa reilusti yli ko. aikarajan mutta silloin juoksin paljon vaikeampaa reittiä akillesjänne paskana ja kunnossakaan ei kehumista ollut. Useammalla minuutilla alle tuon neljän tunnin lopulta kellot pysäytin. Pakko on olla tyytyväinen, sillä on tuo sub-4 ollut sellainen pidemmän aikavälin tavoite. Hyvin lensi alusta asti ja selkiä tuli vastaan ihan loppua lukuun ottamatta tasaisesti läpi matkan. Kaiken lisäksi tuli bajamajassa vierailtua matkan aikana pariinkin otteeseen, mihin tietysti tuhraantui aikaa.

Järjestelyt olivat ihan hyvää suomalaista tasoa, kannustusta riitti ja reitti oli odotetun nopea. Hyvä tapahtuma, jota voi lämpimästi suositella kaikille juoksuharrastajille.

Petra Manner muuten sijoittui naisten sarjassa aika korkealle sub-3:20-ajalllaan. Kaunis oli Petra luonnossakin. Valitettavasti Petrasta haaveilun voinee tällä erää lopettaa, sillä kovasti epäilen kisapaikalla Petran kanssa hengailleen Antti Ennekarin olevan Petran avec. Olis tietysti voinut ottaa kännykällä kuvan ja lähettää Seiskaan.
 

Fordél

Jäsen
Järjestelyt olivat ihan hyvää suomalaista tasoa, kannustusta riitti ja reitti oli odotetun nopea. Hyvä tapahtuma, jota voi lämpimästi suositella kaikille juoksuharrastajille.

Ehdottomasti, hieno tapahtuma, jossa kaikki toimii ja on helppoa. Vielä kun sää oli aikalailla täydellinen niin Vantaan hyvä reitti tarjosi taas kerran hyvät mahdollisuudet juoksijoille tavoitella ennätyksiä.

Ja onnittelut teikäläisellekin hienosta juoksusta! Allekirjoittanut ei pääsisi moisiin lukemiin edes neljäntoista tunnin yöunilla, saati sitten neljän tunnin yöunilla. Kova suoritus. Ensi kaudella hakemaan uutta ennätystä kunnon yöunilla ja kenties vaikka ilman bajamajassa vierailuja:)
 
Suosikkijoukkue
Sini-puna-valkoinen, Kupittaan ylpeys!
Ja onnittelut teikäläisellekin hienosta juoksusta! Allekirjoittanut ei pääsisi moisiin lukemiin edes neljäntoista tunnin yöunilla, saati sitten neljän tunnin yöunilla. Kova suoritus. Ensi kaudella hakemaan uutta ennätystä kunnon yöunilla ja kenties vaikka ilman bajamajassa vierailuja:)
Noissa neljän tunnin yöunissa nyt ei sikäli ollut mitään kauhean dramaattista, että lauantain vastaisena yönä kuittasin viikon univelat ja nukuin aina iltapäivän puolelle, minkä seurauksena tietysti seuraavat unet jäivät vähän lyhyiksi kun kuitenkin aikaisin piti lähteä Turusta matkaan. Tietysti voisi ottaa sen hotellin ja joskus on näin toimittukin. Se on ihan selvää, että jos ennen aamuseitsemää pitää nousta, ei mun vuorokausirytmillä nukuta mitään virkistäviä pitkiä unia.

Bajamaja-hommista taas on paha sanoa etukäteen. Tuusulassa en käynyt koko päivänä kertaakaan paskalla ennen maratonia enkä myöskään maratonin aikana. Nyt piti puolestaan käydä paskalla kahdesti ennen maratonia ja kerran maratonin aikana. Ei sitä oikein voi ennustaa, miten suoli pelittää. Tietysti huussivierailut verottavat vähän kokonaisaikaa mutta kunnon tyhjennyksen jälkeen on toisaalta harvinaisen kevyt olo juosta. Ja kyllähän luonnollisten tarpeiden hoitaminen kuuluu maratoniin. Ei maraton ole maraton, jos ei vähintään kerran vastata luonnon kutsuun.

Ostin kesällä paljasjalkatossut, joita ajelin maratonharjoittelun aikana sisään lyhyillä 4-5 km:n lenkeillä. Enempää ei pohkeet vielä salli. Seuraava iso juttu juoksussa on ajaa noi kengät kunnolla sisään ja tottua päkiäaskellukseen. Pitää muistaa, että vaikka tämä maraton menikin todella hyvin kanta-askelluksella ja normikengillä, on viimeinen reilu vuosi ollut juoksuharjoittelussa hankalaa aikaa. Jalat eivät yksinkertaisesti kestä isompia kilometrimääriä. Tämän maratonin juoksin aika vähällä harjoittelulla hyvin pitkälti aikaisemman kuntopohjan turvin (juoksin jo kaksi vuotta sitten 1/2-maratonin alle 1:43). Se riitti nyt optimiolosuhteissa alle neljään tuntiin mutta jos tästä haluaa aikaa hilata alaspäin, täytyisi sitä kuntopohjaa myös vahvistaa yksinkertaisesti treenaamalla enemmän. Uskon, että barefoot-kengillä pystyn pitkän tähtäimen näkökulmasta välttämään sellaisia jalkavaivoja, joista olen aikaisemmin kärsinyt ja näin ollen harjoittelemaan enemmän - jos vaan motivaatiota riittää.

Edit. Niin ja kiitos onnitteluista Fordél.
 

Fordél

Jäsen
Noissa neljän tunnin yöunissa nyt ei sikäli ollut mitään kauhean dramaattista, että lauantain vastaisena yönä kuittasin viikon univelat ja nukuin aina iltapäivän puolelle, minkä seurauksena tietysti seuraavat unet jäivät vähän lyhyiksi kun kuitenkin aikaisin piti lähteä Turusta matkaan.

Ookke, no tämä vähentää noihin yöuniin liittyvää "dramatiikkaa".

Uskon, että barefoot-kengillä pystyn pitkän tähtäimen näkökulmasta välttämään sellaisia jalkavaivoja, joista olen aikaisemmin kärsinyt ja näin ollen harjoittelemaan enemmän - jos vaan motivaatiota riittää.

Jep, varmasti tuotakin vaihtoehtoa kannattaa kokeilla jos kerran nykyisillä kengillä on tullut vaivoja. Tosin yksi vaihtoehto voisi olla myös analysoida sun tekniikkaa jonkun ammattilaisen toimesta. Voihan se olla, että tekniikastakin löytyy jotain häikkää. Mutta barefootit voi olla myös yksi ratkaisu ja niiden kanssa pitää olla varovainen, kuten olet ollutkin. Tosin barefooteistakin on vähän ristiriitaista tietoa. Esim. akillesjännevammoista kärsiville ne eivät välttämättä sovi, ainakaan suuremmissa määrin. Jokainen on tietysti yksilö ja teikäläisellehän ne voi olla juuri se juttu, jolla jalat kestää ja saat riittävästi kilsoja alle.

Olipas harvinaisen ympäripyöreetä pyörittelyä...
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös