Miksi käy näin?
Tenkanen kirjoitti ylemmäs tällaisen listan:
"Ja tuosta Strömbergistä vielä. Olihan se heikko viime vuonna, mutta kysynpä samantien että olivatko Burström, Pesonen, Latvala, Tukio, Turunen, Hodson, Sjögren, Sihvonen, Hannus, Sandwith, Nemirovsky, Vostrak, Hannus, Virtanen, Kauppinen, Pekki, Vesa, Duffus, Lavins, Mikkola, Saarinen, Werenka, Cipruss, Heiskanen, Boh, Focht, Nilsson, Tiilikainen, Kauppila, Grönman, Nuutinen, Mettovaara, Stolk, Arvaja ja Nieminen (tästä jää varmaan moni katastrofimunausosto vielä pois)"
Karmaisevaa luettavaa.
Herää kuitenkin kysymys, miksi niin moni näistä pelaajista (jotka ovat onnistuneet muualla) on epäonnistunut juuri Jokereissa?
Mitä vikaa Jokereissa on?
Epäilen, että työilmapiiri Jokeriorganisaatiossa on välillä sietämätön. Kun valmentajana on Summasen tai Jortikan kaltainen yrmy, hyvää palautetta lienee mahdoton odottaa saati saada. Ja pankaa kohdallenne: kuka kestäisi jatkuvaa huutamista, alistamista ja haukkumista omalta pomoltaan?
Selitykseksi ei nyt kelpaa, että onhan Jokerit ammattijoukkue ja ammattilaisilta voi vaatia. Mutta ammattilaisiakin täytyy kohdella kunnioittavasti, edes jossain määrin ihmisarvoisesti.
Arvelen tietäväni, mihin jäljet Jokerien työilmapiirin tutkimuksessa johtaisivat: joukkueen johtoon, valmentajien yläpuolelle.
Hjallis ja Virmanen kyllästyivät 1990-luvun loppupuolella pelaajatähtien (lähinnä Janecky) temppuiluun ja kokivat, että pelaajat haluavat käyttää heitä ja Jokereita vain hyväkseen. Kun menestystä ei tullut, fiilis joukkueen ympärillä viileni rajusti. Hjallis kävi kopissa muutakin kuin hymyilemässä. Valmentajat saivat kenkää. Ja palkatessaan ensin Summasen ja sitten Jortikan, Hjallis uskoi, että nyt on sellaiset valmentajat, jotka pitävät pelaajat kurissa.
Epäilemättä tämä tavoite saavutettiin.
Silti tämä tyly työilmapiiri on johtanut ainoastaan siihen, että Jokereista ei ajattele kovinkaan kauniisti monikaan entinen jokeripelaaja. Että se siitä sitoutumisesta.
Me fanit puolestaan dumaamme herkästi nämä "epäonnistujat". Voisimme kuitenkin kehottaa organisaation johtoa katsomaan peiliin: miksi niin usein käy niin, että juuri Jokereihin tullaan epäonnistumaan? Esimerkiksi Nemirovsky oli loistava Ilveksessä, ei Jokereissa. Pasi Saarinen pelasi hienosti Ilveksessä ja taas HIFK:ssä, Jokereissa hän floppasi pahasti. Ja jurakaudelta tulee mieleen mm. Kimmo Rintanen, jonka Hjallis tiettävästi savusti ulos.
Samaan tylytykseen on hukattu tietysti iso joukko omia junnuja Santalasta ja Hulkkosesta lähtien, seuraavana nyt ilmeisesti Laine.
Enkä malta olla sanomatta, että Aravirta olisi ehkä sittenkin ollut parempi valmentajavalinta kuin Jortikka. Katsokaa HIFK:ta nyt, kateeksi käy! Tuskin ne mestaruutta voittavat, mutta eipä voitettu mekään. Siellä on kuitenkin halli loppuunmyyty, tekemisen meininki ja joukkueen peli muistuttaa kiusallisesti 1990-luvun puolivälin Jokereita...Muistatteko, Aran johdolla oltiin joka kausi finaalissa ja kannateltiin kahdesti Poikaa. Ja Arankin Hjallis onnistui vuosi sitten katkeroittamaan valmentajavalinnallaan ja ennen kaikkea tavalla, jolla sen hoiti.
Että siksi käy näin.
