Off topic
Viestin lähetti JHag
EDIT: Pakko kommentoida The Living Legend Brother Q:n Jarkko Ruutu -skenaariota siten, että viimeistään v. -99 pleijarisarja TPS:ää vastaan varmisti sen, että Hannu Jortikka ja Jarkko Ruutu eivät huseeraa samassa joukkueessa koskaan. Tästä on Jortsun sanakin sanottuna. Eikä Jakke ilman Kipper-häirintäänsäkään olisi millään muotoa ns. Jortikan näköinen pelaaja. Ehkä ennemmin jortikan näköinen...
Tuota legendaa olet jaksanut toistella siinä määrin, että vastakommentti tai pari lienee paikallaan.
1. Hannu Jortikka on uransa aikana antanut monia ehdottoman oloisia lausuntoja, jotka hän on sittemmin pyörtänyt ja ylipäätään varsin yllätykselliset ja spontaanit ratkaisut ovat kuuluneet repertuaariin. Parhaana esimerkkinä oma ura: 90-luvun puolivälissä totesi palaavansa vielä joskus Turkuun ”mutta ei valmentajaksi”, jälkimmäisen triplan jälkeen totesi lopettavansa valmentamisen kokonaan… Veikkaan, että jos Jortsulta olisi 90-luvun alussa ensimmäisellä Tepsin periodilla kysytty, voisiko hän joskus kuvitella valmentavansa yhdessä Kari Jalosen kanssa, vastaus tuskin olisi voinut olla muuta kuin ehdottoman kielteinen (mikäli kysymystä olisi edes otettu vakavasti). ”Laiska, arka ja pehmeä” Jalonen kun ei pelaajana todellakaan kuulunut Jortsun suurimpiin suosikkeihin.
”Jortikka on sanonut näin ja se mies yleensä pitää sanansa” tjsp. on siis lähinnä tyhjä fraasi vailla totuuspohjaa.
2. Kommentit, jotka on lauottu välittömästi otteluiden jälkeen tunteiden vielä ollessa pinnassa, voi yleensäkin jättää aika lailla omaan arvoonsa. Ja kevään -99 finaaleissahan tunteet olivat suorastaan piripinnassa. Siinä missä Jortsu määritteli ekan loppuottelun jälkeen Ruudun idiootiksi, toisen koitoksen jälkeen Jarmo Kekäläinen sai heiton "terve, homo". Kevennyksenä voisi tietysti pohtia, onko tuokin mielipide säilynyt yhtä ehdottomana…
3. Mikäli Jortikka on todennut, ettei Jarkko Ruutu tule koskaan pelaamaan hänen joukkueessaan, voisi syitä tähän pohtia pidempäänkin. Siis sillä edellytyksellä, että kommentti on pohjautunut muuhunkin kuin hetken tunnekuohuun (kts. kohta 2). Minun on aika vaikea uskoa, että tuollainen asenne voisi syntyä ja säilyä pelkästään Kiprusoffin häirinnän tuloksena – ensinnäkin siksi, ettei Ruutu kaiken järjen mukaan ollut asialla pelkästään omasta aloitteestaan, minkä Jortsukin varmasti tajusi, ja toisekseen, kuten myöhemmät loppuottelut osoittivat, Jortsu on ollut itsekin valmis hyväksymään sääntöjen rajamailla liikkuvat otteet voittoa tavoitellessa. Toisin sanoen olisi omituista, että Ruudun silloiset tempaukset olisivat olleet perusteellisesti Jortikan arvomaailman vastaisia.
Itse veikkaisinkin, että perustellumpi syy mahdollisille antipatioille löytyisi Ruudun peliesityksistä noin yleisesti. Niitä kun voisi tuon kevään osalta luonnehtia lähinnä säälittäviksi. Siis ihan oikeasti ilman värilaseja, provoja ja nuo elämää suuremman maineen saaneet veskarin ”ajelut” unohtaen, vuotta aiemmin erinomaiset pudotuspelit (7+4=11, 10 min) pelannut Jarkko Ruutu oli keväällä 1999 aivan täysi turisti (0+2=2, 43 min). Puolivälierien kolmannessa ottelussa turhautumisen tuloksena ulosajo, mikä muistaakseni johti vilttikomennukseen seuraavassa ottelussa; ensimmäisessä finaalissa legendaarisen typerä maalin siirtäminen, mikä tuotti Tepsille ylivoiman – ja voittomaalin.
Tätä taustaa vasten ymmärtäisin hyvin, että Jortikka olisi kertalaakista vakuuttunut Ruudun ”osaamisesta”, sillä täysin kurittomille tyhmien jäähyjen ottajille ei taatusti ole Jortsun joukkueessa tilaa. Jäähyaitiosta kun ei otteluita jne. Kannattaa kuitenkin muistaa, että kevät 1999 oli Ruudun uralla vain yksittäinen pohjanoteeraus ja tuon jälkeen mieheltä on nähty esityksiä, jotka miellyttäisivät varmasti Jortikankin silmää; ainakin nykyinen HIFK-valmentaja Aravirta onnistui suitsimaan Ruutua maajoukkueessa aika tehokkaasti. (Jätän viisaampien pohdittavaksi, oliko tämä hyvä vai huono asia maajoukkueen kannalta.) Etenkin Salt Lake Cityn talviolympialaisissa 2002 vaikutti siltä, että vastustajia ajoittain ansiokkaasti hiillostanut ja tarvittaessa näyttävästi filmannut Ruutu oli kuin muutamaa luokkaa parempi versio Marco Tuokosta ja kumppaneista...
Summa summarum, en tiedä, mitä Jortikka nykyään Ruudusta ajattelee, enkä usko, että Ruutua ensi kaudella Jokereissa nähdään. Olisin kuitenkin hämmästynyt, jos kevään 1999 tapahtumilla olisi ratkaisevan paljon tekemistä asian kanssa. Silloin rapatessa roiskui puolin ja toisin, kyllä ammattimiehet osaavat asettaa nämä asiat oikeisiin mittasuhteisiin.