NHL-lakko mutkistaa pelaajahankinnat kaikkien muiden, paitsi jatkoajan todellisuudesta otteensa irrottaneiden virtuaalicoachien ja managereiden, silmissä. Veikkanpa, että siirtomarkkinat käyvät todella kuumina ensi kauden tammikuussa/loppuvuodesta, jos ja kun NHL-kausi saadaan vihdoin pyörähtämään käyntiin myöhässä ja NHL-pelurit tyhjenevät rostereista. Vaikka tarjontaa olisi enempäänkin, niin itse ottaisin tästä syystä maksimissaan 2 NHL-vahvistusta kokoonpanoon. Peliaika olisi silloin pois 'junnuilta' ja osin neloskentältä, mutta minkäs teet...
Sorry, jos tämä on multa mennyt ohi, mutta onko tässä ketjussa paljon spekuloitu Söderholmin menetys ainoastaan spekulaatiota, vai onko näillä epäilyksillä jonkinlaista, konkreettisempaa, todellisuuspohjaa? Nimittäin, mulle kelpaisi päättyneen kauden pakisto lähes sellaisenaan.
Jos pakisto säilyisi entisellään, niin itse koen välttämättömäksi (varsinaiseen, ei nhl-apuja sisältävään kokoonpanoon) ainoastaan kaksi uutta hankintaa. Sentterin ja laiturin. Jopa Stathos, joka päätti sitten realisoida kauden aikana esittämät pelkoni, voisi kuitenkin saada synninpäästön. Mielestäni Stathos on edelleen kehityskelpoinen, koska ongelmat löytyvät pääasiassa väärästä torjuntatekniikasta, jossain määrin toki myös ailahtelusta. Eri asia tietenkin on, onko meidän jäätävästä maalivahtivalmennuksestamme korjaamaan tuollaisia asioita? Jos ei ole, niin suojatyöpaikkojen putsaus pitäisi ehkä aloittaa sieltä päästä...
Edelleen olen tosin sitä mieltä, että neloskenttä ei ole junnujen paikka pelata ja kehittyä, vaan sinne pitäisi löytyä sen alan erikoismiehet. Kolmoskenttä olkoon junnujen sisäänajopaikka, ja peliaika vaihdelkoon sen mukaan, miten peli ja luistin kulkee. Junnujen kanssa jaksottaista vaihtelua tulee väistämättä. Sitä paitsi kolmen 'junnun' sisäänajo hyökkäyspäässä, yhden tai kahden nuoren pakin sisäänajo pitäisi olla maksimi IFK:n(kin) kaltaisessa seurassa. Tämä ei vain valitettavasti ole näyttänyt olevan IFK:n ja Aravirran linja.