Mielenkiintoisia aikoja, todellakin. Mutta kuka sitten hyötyy? Ensinnäkin Kerhon pakisto on aika kapea. Heinosta ja Sicakista ei todellakaan olisi varaa luopua, ellei sitten kiikarissa ole joku todellinen pakkivahvistus. Tämä siis puoltaisi tuota Laukkasen Kerho-pestiä!
Toisekseen, Kerho ei mielestäni tarvitsisi molempia, Topoa ja Mäkkäriä. Toinen riittäisi ja itse näkisin mielelläni ritaripaidassa ennemmin vanhan tutun, josta saatettaisiin tutuissa ympyröissä saada se paras osaaminen uudelleen esiin. Topo on suuri mysteeri, pelaaja, jonka kyvyt tiedetään, mutta josta harva valmentaja saa parasta ulos. Jalosella riittää ainakin haasteita, mikäli mies matkaa tänne. Mikäli vain Mäkiaho tulisi, ei ulkomaalaispaikkoja tarvitsisi (ainakaan vielä) sotkea. Sicak on kuitenkin mies paikallaan, vaikka alamaissa onkin ollut, kuten suurin osa muustakin joukkueesta.
Mielestäni ideaali tilanne toteutuisi, kun Toivonen lähetettäisiin saman tien kotiin, Laukkanen (mikäli paikat kestää) saataisiin sainattua ja Mäkkäri vahvistaisi laitaa. Näin ei tarvitsisi luopua PALJON otteitaan petranneesta Heinosta, eikä Sicakista, joka tosin sitä tasoaan vielä hakee. Se kuitenkin löytyy, ennen pitkää!
Siirtorajan lähestyessä loppuaan voitaisiin sitten puntaroida tilanne uudestaan ja nimenomaan sentteri- ja pakkirintamalla. Mikäli Laukkasen paikat eivät kestä eivätkä Kuha ja Burre ala saada onnistumisia, olisi aika katsastaa keskelle ja alakertaan uutta miestä. Mielellään kotimaista, mutta markkinat aika kuivat. Kauppila tulisi tällöin kyseeseen, mutta Pelicans ei Kakesta luovu.
Vain tällöin (Kuha ja Burre=ei tehoja) kannattaisi sotkea ulkomaalaispakkaa. Kauppatavarana olisivat Sicak ja Burre, joiden tilalle hankittaisiin uudet ulkomaalaiset ukot.
Yhteenvetona todettakoon, että kunhan Kuha ja Burre löytävät pistekätkönsä, pelikuntoinen Laukkanen saadaan sainattua ja Mäkiaho vahvistamaan laidalle, niin porukka kasassa.
Sekava ajatusskenaario, mutta toivottavasti edes joku löysi tästä tavoittelemani punaisen langan.
