Roolipelaaminen – vieläkö nopat pyörii?

[avatar]

D&D, AD&D, Runequest, MERP, Rolemaster, Cyberpunk, Twilight 2000, 2300 AD ja jotain tuosta vielä jäi uupumaan, mutta AD&D ja Rolemaster ne ovat aina olleet ylitse muiden. Myös Twilight on loistava pelisysteemi, joskin melko haastava ainakin nuoremmille. Viimeinen AD&D kosketus on ehkä noin kuuden vuoden takaa ja joskus tulee kyllä ikävä niitä aikoja. Tuolloinkin oltiin jo nuoria aikuisia ja lopulta pelit loppuivat, kun alkoi puskea sinappikonetta yhdelle jos toiselle. Vaikka itsellä ei lapsia ole, työ ja muut harrastukset syövät aikaa niin paljon, että aika uskomattoman paljon vaatisi eforttia, että edes vaikkapa joka kolmas sunnuntai tai jotain vastaavaa, pelattaisiin. Mutta kivaahan se olisi. Ehkä sitten joskus eläkkeellä :D Aika saatanan mukavaa touhua, kun on hyvä pelinjohtaja ja hyvä asenne ja muutakin kuin pelkkää mättämistä. Mitä sitä muuta toteamaan...

 

[Jj]

Tuon Praedorin muistan vain sarjiksena. Aika huolella on jäänyt ropettaminen 90-luvun alkuun. Peleinä toimivat lähinnä Cyberpunk 2020 ja Star Wars. Ensimmäiseen jäi pari seikkailua ikävästi pelaamatta, aihiot lienevät jossain mapissa vielä. Pelattiin "Suomessa" ja lähialueilla, esim. rocker team kävi kokemassa kovia (luoteja) Tukholmassa. Myös Aliens-konversio jäi harmittavaisesti testaamatta. Siinä rinnalla sitten oli lautapelejä kuten Bloodbowl ja Battletech.

 

[Musta Nuoli]

Tuolloinkin oltiin jo nuoria aikuisia ja lopulta pelit loppuivat, kun alkoi puskea sinappikonetta yhdelle jos toiselle. Vaikka itsellä ei lapsia ole, työ ja muut harrastukset syövät aikaa niin paljon, että aika uskomattoman paljon vaatisi eforttia, että edes vaikkapa joka kolmas sunnuntai tai jotain vastaavaa, pelattaisiin.

Sinänsä mitkään jälkikasvut eivät estä pelaamista, vaikka pelikerrat harvenisivatkin. Eikä toisten puolisoista tai lapsista niin väliä edes ole, jos eivät muuten häiritse nopanheittoa. Eräälläkin peliporukan jäsenellä on sekä puoliso että kaksi lasta, sama nainen ollut mukana kuvioissa ainakin viisi vuotta. Vaikka pelejä on pelattu tämän henkilön luona, niin enpä vieläkään tiedä tämän puolison nimeä, enkä jälkimmäisen lapsen nimeä. Eipä ole nainen koskaan tullut esittäytymään eikä ole ikinä pelitouhuissa mukana tai yleensä edes paikalla, joten enpä ole nimeä myöskään kysynyt. Pelaamaanhan sitä on tultu, eikä löpisemään joutavia yksityiselämän asioista sun muista kuulumisista. Mainittakoon, että olen tuntenut tämän pelaajan yli 21 vuotta.

Samaten selvisi kerran vasta sanomalehden jutusta, että yksi jonkin aikaa poissa ollut pelaaja oli ollut jossain rauhanturvajoukoissa tai ties missä nopean toiminnan joukoissa ulkomailla noin vuoden pestin. Havitteli sitten takaisin ulkomaille asepuvussa. Eipä ihmekään, ettei sälliä näkynyt pelaamassa vähään aikaan, mutta kerrankin oli kirjaimellisesti aito tosielämän "soturi" peliporukassa.

Kun kerran tuli Order Of The Stickiä täällä kehuttua, niin mainitsenpa myös toisen roolipeliaiheisen nettisarjakuvan/sarjan eli Darths & Droidsin. Tämän sarjan konseptina on vaihtoehtoinen todellisuus, jossa Star Warsia ei tunneta ollenkaan, ja jossa Star Wars -henkiset seikkailut ovat ainoastaan roolipeliporukan seikkailuja? Eli kuvitteellinen roolipeliporukka kokoontuu yhteen, ja heidän pelaamisestaan (tai pikemminkin päin mäntyä pelaamisestaan) muodostuu kovin tutun oloisia tarinoita.

Darths & Droidsissa käydään kunnianhimoisesti läpi kaikki kuusi elokuvaa, ja juuri nyt on päästy vaiheeseen, jossa kolme uutta esiosaa on saatu loppuun ja ensi vuoden alussa alkaa nelosepisodin (eli sen ainoan oikean Tähtien Sodan) tarinan pelaaminen. Eli juuri nyt on hyvä sauma lukea vanhat seikkailut ja päästä sitten tuoreeltaan kunnon tarinaan kiinni.

Star Warsin uudet muoviset esiosathan ovat elokuvina enemmän tai vähemmän epäonnistuneita, steriilin mauttomia ja hajuttomia tarinoita, mutta Darths & Droidsin fiktionaalinen peliporukka ja heidän välisensä dialogi sekä suhteet ovat paikoin niin hupaisia, että SW-esiosiin on saatu uutta puhtia. Itse asiassa Darths & Droids -tarinat ovat paljon hauskempia ja loogisempia kuin Lucasin rahastusleffojen kömpelyydet. Suosittelen!

 

[Tinke-80]

Praedor-porukka on kasassa mutta pelaamaan ei vielä ikävä kyllä ole päästy. Mutta innolla odotan tätä pelisessiota. Seikkailu on hiomista vaille valmis ja odotan oikeasti että pääsisi kokeilemaan tätä peliä hieman erilaisessa porukassa. #Praedor-kanavalla irkissä on tullut seurattua Praedorin tekijän uusia suunnitelmia. Ihan mielenkiintoisia juttuja tulossa jos tuo hyväksytään kaanoniin.

-Tinke-80

 

[Musta Nuoli]

Praedor-porukka on kasassa mutta pelaamaan ei vielä ikävä kyllä ole päästy. Mutta innolla odotan tätä pelisessiota. Seikkailu on hiomista vaille valmis ja odotan oikeasti että pääsisi kokeilemaan tätä peliä hieman erilaisessa porukassa. #Praedor-kanavalla irkissä on tullut seurattua Praedorin tekijän uusia suunnitelmia. Ihan mielenkiintoisia juttuja tulossa jos tuo hyväksytään kaanoniin.

-Tinke-80

Raporttia sitten vain Praedor-sessioista, kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Itse olen Praedor-sarjakuvaa aikoinaan lukenut, konseptina Praedorin maailma on mukavan synkeä. Tosin täytyy tässä yhteydessä myöntää, että Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvien kuvitus oli vähän turhan jäykkää ja kankeaa. Hiltunen on muuten hieno kuvittaja, mutta tietynlainen dynaamisuus ja lennokkuus puuttuu hänen kynänjäljestään. Lisäksi lapsi- ja naishahmot ovat jotenkin liian kulmikkaita. No, asiat voisivat olla huonomminkin - esimerkiksi aikoinaan kovassa huudossa olleen sarjakuvapiirtäjä John Byrnen lapsihahmot muistuttivat aina jänteviä kääpiöitä, joilla oli iso, karvaton mutta selvästi aikuisen pää.

 

[Ted Raikas]

Tosin täytyy tässä yhteydessä myöntää, että Petri Hiltusen Praedor-sarjakuvien kuvitus oli vähän turhan jäykkää ja kankeaa. Hiltunen on muuten hieno kuvittaja, mutta tietynlainen dynaamisuus ja lennokkuus puuttuu hänen kynänjäljestään. Lisäksi lapsi- ja naishahmot ovat jotenkin liian kulmikkaita.

Kas, joku muukin samaa mieltä. Usein en ole tätä mielipidettä uskaltanut tuoda esiin, koska monelle Hiltunen on fantasiasarjakuvan jumalia. Toki siis on, kuten sanoit, todella ansiokas kuvittaja ja en millään muotoa väitä olevani parempi piirtäjä, niin sarjakuvien suhteen kuin muutenkaan. Sarjakuviaan vaan tosiaan leimaa tietty elottomuus ja "poseeraus." Ne on pitkälti erillisiä kuvitusruutuja, mutta sarjakuvan lennokkuus puuttuu lähes kokonaan. Tai ainakin sellainen lennokkuus, jota itse sarjakuvissa haluan nähdä, että se tarina kunnolla vie mukanaan.

Eli lyhykäisesti sanottuna, hiukan tylsä piirrostyyli. Joku kaverini tosin aikoinaan vertasi minun piirrostyyliäni juuri Petri Hiltuseen, liekö sitten oma tyylijälkeni myös tylsä? ;) Mene ja tiedä!

Kieltämättä hyvä huomio myös Byrnen suhteen. Vaikka kyseinen herra onkin eräs suosikkipiirtäjiäni ja esikuvia. Lapsihahmot on kieltämättä ongelmallisia monesti.

***

Ja juu, mielellään jotain kommenttia miten pelit on sujuneet kun niiden aika koittaa!

 

[Musta Nuoli]

Tätä suosittelen minäkin, Burlew on aivan käsittämättömän taitava kirjoittaja ja niin nokkelaa dialogia kuin OotSissa ei tule kovin usein vastaan. Tarina tosiaan alkoi aika pitkälti vitsi-per-sarjis -formaatilla, mutta pikkuhiljaa juoni on tiivistynyt ja nykyisellään sarja on löytänyt täydellisen tasapainon huumorin ja vakavasti otettavan fantasian välillä. Itse aloin sarjista aktiivisesti seuraamaan jotakuinkin 5 vuotta sitten ja siitä lähtien onkin sitten uusinta päivitystä odotettu aina kieli pitkällä. Nyt noita päivityksiä on jo päälle 800, joten uudelle lukijalle riittää ainakin muutamaksi illaksi ahmittavaa.

Pähkinänkuoressa, jos olet fantasian/D&D:n/huumorin/hyvän tarinankerronnan ystävä, hus lukemaan siitä.

Sattuiko kukaan muu osallistumaan Rich Burlewin OOTS-Kickstarteriin? Minun piti siitä tännekin viestiä yms. kirjoitella, mutta unohdin asian. Ja ehkä OOTS-asiat sopisivat muutenkin paremmin johonkin muuhun ketjuun, esim. sarjakuva/nettisarjakuvaketjuun jos sellaisia on.

Rich Burlew lähti reilu kuukausi takaperin kokoamaan Kickstarterissa pottia tavoitteenaan tuoda eräs hänen loppuunmyydyistä OOTS-kokoelmakirjoistaan taas takaisin myyntiin. Burlewhan on tehnyt OOTS-stripeistä neljä paksua kokoelmakirjaa ja näiden lisäksi kolme kirjaa tarinoista, joita ei ole netissä julkaistu. Ongelma on tietysti se, että yhden miehen yrittäjänä Burlewilla ei ole varoja eikä tilaa pitää jatkuvasti teoksiaan tuhatmäärin saatavilla, joten kun painokset ovat loppuneet ne ovat loppuneet.

Kickstarterin periaatehan on se, että ihmiset sitoutuvat ostamaan tuotteen ja/tai tukemaan tuotteen rahoitusta vapaavalintaisella summalla, jos tavoiteltu määräraha vain tulee yhteensä täyteen. Yleensä tavoiteltu summa on se summa, jolla tekijä saa kustannettua tuotteensa ja pistettyä sen jakeluun. Jos tavoitemääräraha ei tule täyteen, niin kukaan ei joudu maksamaan mitään mutta tuote ei myöskään tule saataville.

Joka tapauksessa Burlew lähti tavoittelemaan 57 000 dollarin summaa. Tällä summalla olisi saanut yhdestä OOTS-kirjasta uuden painoksen. Burlew laittoi tarjolle erilaisia vaihtoehtoja eri summille ja niihin bonustäkyjä. Esimerkiksi jokainen 10 dollarilla tukenut saisi PDF-muodossa yhden bonustarinan, mutta ei vielä varsinaista kirjaa. Kirjan taas olisi saanut noin 35-40 dollarilla. Jos maksoi X dollaria, sai eriasteisia palkintoja ja bonuksia summan suuruuden mukaan aina siihen, että saisi oman hahmonsa OOTS-sarjakuviin vilahtamaan ja vanhoja jo loppuunmyytyjä kirjoja nimmareilla jne.

Tässähän kävi sitten niin, että Kickstarter pamahti käsistä ja kun pölypilvi oli laskeutunut ja määräaika ummessa, niin kasassa ei ollut 50 000 dollaria vaan 1,25 miljoonaa dollaria. Samalla Burlewin rahoitushankkeesta tuli Kickstarterin yksi kaikkien aikojen suurimmista.

Mikä hienointa, sitä mukaa kun rahaa luvattiin niin sitä mukaa Burlew päivitti palkintojaan, ilmaistavaraansa ja kaikkea mahdollista sälää maan ja taivaan välillä. Lopputuloksena joka ainoa OOTS-kirja saa uuden painoksen, erilaisia PDF-palkintotarinoita tuli puolen tusinaa, tarjolle tuli (ja moneen pakettiin ilmaiseksi) iso, iso määrä OOTS-roinaa. Jopa taannoinen OOTS-korttipelikin sai lisäpakan. Burlewin periaate ei ollut se, että kaikki ekstraraha päätyy miehen omalle tilille lojumaan vaan se, että mitä enemmän rahaa kertyy sitä enemmän lukijoille tarjotaan ja annetaan.

Pistin itsekin aluksi vaatimattoman 60 dollarin pledgen sisään saadakseni tämän OOTS-kirjan itselleni bonuskilkkeiden kera. Nälkä kasvoi syödessä, samoin tukemisen halu ja lopulta nakkasin 150 euron edestä rahaa Burlewille. Tästä hyvästä saan itselleni neljä puuttuvaa OOTS-kirjaa, edellämainitut PDF-bonustarinat, ties mitä magneettia, värityskirjaa, muistivihkoa, kangasmerkkiä ja kaikkea muuta sälää. Kirjat tietysti olivat syy hankintaan, mutta en toki kieltäydy ylimääräisestä aineistostakaan.

Päättyneeseen, mukavasti 2171% alkuperäisestä rahoitustarpeestaan saaneeseen hankkeeseen ja sen vaiheisiin voi tutustua Kickstarterin sivuilla. Kannattaa aloittaa updatesta #1 ja lukea siitä miten vaatimaton hanke paukahti stratosfääriin.

Henkilökohtaisesti tämä hanke vakuutti minut lopullisesti Kickstarterin kaltaisten virtuaalisten rahoitushankkeiden toimivuudesta ja siitä, että jos jollain asialla (oli se nettisarjakuva, bändi tms. mikä tahansa) on tarpeeksi yhteisöllistä ja virtuaalista kannatusta ja ihmisille tarjotaan mahdollisuus osallistua rahoitukseen niin tämä metodi päihittää valtaosan nykyisistä "artisti maksaa"-kustannussopimuksista. Miksi suotta myydä sielunsa megakorporaatiolle, joka kohtelee perusartistejaan kuin paskaa kengänpohjassa ja vie taiteeseen oikeudet jos voi itse kontrolloida tuotettaan ja sen oikeuksia ja tarjota aineistoa suoraan kuluttajalle ilman välikäsiä.

 

[#76]

Aikanaan tuli pelattua ahkerastikin, mutta sitten muu elämä alkoi haittaamaan harrastamista. Peliporukka levisi kirjaimellisesti osan muuttaessa kotimaassa ja osan ulkomaille. Sitten alkoi tulla muksuja kuvioon, joten iltä/yö-pelaaminen vaatisi jonkinlaista venymistä. Ehkä vielä joskus tulee palattua rolen pariin, koska monia loistohetkiä koettiin eri seikkailujen tiimoilta. Onpa niitä joskus kerrattua 10-20 vuotta myöhemmin, vähän niinkuin inttimuistoja.

 

[Tinke-80]

Praedor-porukka jonka kanssa pelaan säännöllisen epäsäännöllisesti on nyt päässyt hyvin Praedorin sääntöihin sisälle ja roolipelauksenkin juuri meidän porukassa aloittanut kaverini alkaa vähitellen pelaamaan hahmoa. Ei tarvitse kokoajan opastaa tai neuvoa että näinkin voi tässä tilanteessa tehdä. Mites muut Jatkoajan roolipelaajat, vieläkö jaksatte noppia heitellä?

-Tinke

 

[Tinke-80]

Praedorista ja siitä pelaavasta pienestä seurueesta voisi kirjoittaa pari riviä tähän ketjuun. Kun aloitimme Praedorin peluun niin meidän peliporukassa oli vain minä (nuorena pelannut jonkin verran D&D ja muita pelejä), toinen nuorena ropeja pelannut kaverini sekä yksi täysin ensikertalainen roolipelien maailmassa. Minusta tehtiin pelijohtaja ensimmäisen kerran peliurallani ja otin haasteen vastaan innokkaana. Aika nopeasti tuli huomattua että nuoruuden pelisessiot olivat täysin erilaisia mitä aikuisena. Tai ainakin tämä porukka päätti että roolipelaaminen on viihdettä jonka yhteydessä otetaan olutta ja pidetään hauskaa. Tämän ansiosta tai johdosta, ihan miten haluatte, pelisessiot ovat olleet ratkiriemukkaita ja pelaajien päätökset ovat välillä olleet tyhmistä aina idiotistisen hauskoihin. Mutta ennenkaikkea olemme viihtyneet todella hyvin Praedorin maailmassa ja varsinkin sääntöjen selkeys on ainakin minusta ollut todella hienoa. Alussa toki joutui paljonkin istumaan kesken pelisession nenä kirjassa ja lukemaan miten hemmetissä tämä nyt menee mutta nykyään harvemmin tarvitsee kirjaan tarttua kesken pelisession. Ellei sitten käytä kirjaa apuna esim aarre-heitoissa.

Seuraavaan rope kertaan on tulossa jo viides jäsen meidän pieneen porukkaan. Tämäkin tuleva jäsen on täysin ummikko joten innolla odotan miten hän innostuu roolipelaamisesta. Ja ennenkaikkea mitä uutta hän pystyy tuomaan peliin.

-Tinke

 

[Naavaparta]

Vampire, D&D 3.5 sekä Shadowrun pyörivät enempi vähempi aktiivisesti.

 

[Jj]

Oma suosikkini Cyberpunk 2020 on kääntymässä tietokonepeliksi aikaisintaan parin vuoden päästä nimellä Cyberpunk 2077. Tekijät vakuuttelevat uskollisuutta vanhalle rpg:lle mutta niinhän ne aina. Teaser traileri on julkaistu tuubissa. Fiilis vaikuttaa hyvältä.

 

[Tinke-80]

Praedor 1.1. - Roolipeli Jaconian seikkailijoista (PDF)

Praedor on myynnissä PDF-versiona Payhip-palvelussa 12€ hintaan. Hopi hopi ostamaan ja tukemaan suomalaista ropetuotantoa.

Linkkiä Burger Gamesin blogiin: Summer 2014

-Tinke

 

[Tinke-80]

IRONSPINE-VERKKOKAUPPA — Heimot - roolipeli (Ladattava PDF)

Bliaron – ilmaiseksi - Northern Realms

Pari suomalaista roolipeliä olisi tarjolla ilmaiseksi. Tosin vain PDF-muodossa.

-Tinke

 

[Tinke-80]

Kautta aikain suosituin suomalainen roolipeli, Praedor sai vihdoin ensimmäisen virallisen lisäosan, Salaisuuksien kirjan. Salaisuuksien kirja julkistettiin 2016 Ropeconissa ja oli Ropeconin myydyin roolipelituote. Itse tilasin tämän lisäosan heti Ropeconin jälkeisenä maanantaina Puolen kuun peleistä, 25 euron hintaan + postikulut. Salaisuuksien kirja on 76 sivuinen lisäosa Praedoriin joka lisää uskonnollisia riittejä, Noituutta ja demoneja sekä mestarien salaisuuksia. Mestarien salaisuudet ovat erilaisia lisätaitoja korkean taitotason ja ominaisuusarvon omistaville hahmoille. Nämä mestarien salaisuudet ovat harvinaisia ja vaikea saavuttaa mutta tuovat paljon monimuotoisuutta hahmoille. Koska tarkoituksena on kokeilla tämän lisäosan mahdollisuuksia niin päätin peluuttaa Praedoria uusilla hahmoilla niin että hahmojen taitotasot olisivat tarpeeksi korkeat jotta pelaajat pääsisivät kokeilemaan uusia mestarien salaisuuksia. Taitoarvot annoin nostaa normaalia korkeammaksi sekä ohitin "+10/2 pistettä" säännön taitoarvoja nostaessa. Näin pelaajat saivat paremman ja taitavemman hahmon heti pelattavaksi. Myös lisäosassa mainittu poikkeus että Mestarien salaisuuksia voi ottaa hahmoa luonnissa etuina pelinjohtajan niin halutessaan tuli käyttöön.

Hhahmon luonneissa meni noin tunti - kaksi tuntia. Tämä lähinnä sen takia että mestarien salaisuudet innostivat pelaajia hiomaan uutta hahmoaan hyvinkin pitkään. Pelaajien vastaanotto lisäosaan vaihteli lievän innostuneesta aina "tätä Praedor on aina kaivannut!". Itse pelisessiota varten kirjoitin pienen seikkailun joka osoittautui aivan liian helpoksi näille jo heti alkuun kovemman tason hahmoille. Kaiken kaikkiaan lisäosa osoittautui erittäin antoisaksi lisäksi itse Praedor-peliin ja mestarien salaisuudet olivat sopivan tehokkaita lisäkykyjä tuomaan monipuolisuutta pelaamiseen. Uskonnolliset riitit jäivät vielä kokeilematta tästä lisäosasta mutta eiköhän niidenkin aika jossain vaiheessa tule.

Suosittelen varauksetta Praedorin pelaajille.

-Tinke

 

[Musta Nuoli]

Greg Staffordin odottamattomasta kuolemasta tuli mieleen tämä ketju. Vieläkö nopat pyörivät jatkoaikalaisten parissa?

@Tinke-80 ainakin vielä pari vuotta sitten oli saanut hyvän Praedor-porukan kasaan.

Mites muuten @Vanha Len ? Lähditkö koskaan kokeilemaan Tinke-80:n kanssa roolipelaamista? Muutama vuosi sitten olit aiheesta kiinnostunut ja keskustelitte peleistä tässäkin ketjussa, mutta paljon on sen jälkeen likaista vettä virrannut Aurajoessa.

Minun täytyy myöntää, että en ole ainakaan 7-8 vuoteen pelannut roolipelejä ja noppapussi on ollut ihmiskäsien koskematta. Oma pelaamiseni hiipui viimeistään 2011 silloisen peliporukan pelaamistahdin ja peli-innon hiipuessa (tai ainakin minun intoni hiipuessa erinäisten pelisessiokäyttäytymistä koskevien erimielisyyksien puhjetessa). Tietokoneroolipeleistä olen viimeiseksi jaksanut läpi tahkota aikoinaan Elder Scrolls: Oblivionin ja Legend Of Grimrockin, muuten on ollut aika hiljaista silläkin rintamalla. Joskus parin vuoden välein saatan pelata jonkun vanhan tietokonepeliklassikon kuten Baldur's Gate -sarjan läpi tai sitten aloitan (mutten lopeta) jotain toista vastaavaa peliä. Ei oikein riitä aika eikä tarmo syventymään kymmeniä tai satoja pelitunteja vaativaan eepokseen.

 

[Vanha Len]

Mites muuten @Vanha Len ? Lähditkö koskaan kokeilemaan Tinke-80:n kanssa roolipelaamista? Muutama vuosi sitten olit aiheesta kiinnostunut ja keskustelitte peleistä tässäkin ketjussa, mutta paljon on sen jälkeen likaista vettä virrannut Aurajoessa.

Enpä lähtenyt tähän, mutta...
Kiinnostusta on edeleen, mutta pitäisi tämä taas herättää henkiin. Meikäläisen kotona kyllä onnistuu hyvin jos jengi vielä haluaa pelata. Tosin nyt on kovia, uusiakin pelejä tullut eli juu...co-op tahi muuten niin onnistuu. Turku huom, ja ympäristö. Herätetäänkö jotain henkiin?

 

[Tinke-80]

@Musta Nuoli Meidän Praedor-porukka on siirtynyt, ainakin välilaikaisesti, D&D 5E:n pariin ja tällä hetkellä meillä on kaksi kampanjaa menossa, toista näistä pidän minä. Kohtuu erilainen peli D&D 5E on ja tuntuu että sääntöjä aivan järkyttävästi per hahmoluokka. Toki joillekin D&D on SE roolipeli ja osa pelaajista on tykästynyt tietokoneroolipelien kautta tästä D&Dn pelimekaniikasta. Itse toki vielä pidän Praedorista ja varsinkin nuo lisärit ovat tuoneet kivasti uutta sisältöä tähän suomiklassikkoon. Muutin kaksi vuotta sitten naisen perässä toiselle paikkakunnalle ja tämä on haitannut vähän sessioiden järjestämistä, mutta onneksi ollaan päästy noin kerran kuussa pelaamaan näitä kampanjoita.

 

[Undrafted]

Ei pyöri, kun peliporukka ikääntyi ja hajosi kirjaimellisesti maailmalle. Sikäli sääli, kun roolipelit on erittäin kivoja ja historiasta sekä fantasiasta innostuvalle mahdollisuus oppiakin. Larppaus ei koskaan puhutellut, mutta pöydän ääressä noppien kanssa touhuaminen sytyttää.

 

[Naavaparta]

Kyllä nuo nopat edelleen pyörii. Nyt on D&D 3.5 sekä 5.0 edikat pyörimässä. Samaten Shadowrun pyörii. Vampire on harmikseni jäänyt nyt pois. Siitähän on tulossa uutta painosta, se kyllä kiinnostaa, ainakin lukea.

 

[BlackWolf]

Ai juma pitäähän sitä tänne jotain kirjoitella.
Roolipelit alkoivat aikanaan ala-asteella sopivalla jätkäporukalla lähinnä RuneQuestin parissa. Teininä sitten mentiin vahvasti Cyberpunkin voimalla, kirjakin taitaa olla vielä jossain laatikossa tallessa. Toki rinnalla pysyi aina jotain fantasiaa, niin keskimaata, AD&D:tä, kuin runemasteria on tullut jossain välissä pelattua. Paranoia on kyllä yksi sellainen mitä täällä ei ole mainittu, mutta pähkähulluudessaan ja hulvattomuudessaan aivan täyttä timanttia.

Täysi ikäisenä sitten veti vahvasti Call of Culthu todella hyvällä porukalla ja loistavalla vätäjällä mukaansa. Voi sanoa että se oli pimeässä huoneessa, kynttilänvaoineen, ääninauhoineen yms. niin lähellä sitä mielipuolista maailmaa mitä nyt vain voi Lovecraftia tuntevana siltä touhulta olettaa. Hyvin pääsi kiinni siihen sen maailman hulluuteen ja välillä pelotti ihan oikeastikin. No ikä sitten kuljetti muualle ja pelit on jääneet nyt jo melkein 20 vuodeksi.

Saas nähä tuleeko enää koskaan palattua noiden pariin, tavallaan tekisi mieli, mutta toisaalta vaatisi hyvän porukan jne. että siitä saisi kaiken mahdollisen irti. Helposti nyky ADHD maailmassa menee vaan kotiin koneelle ja pelaa jotain millä saa aivot narikkaan ennemmin.

 

[Lähemäen Dynamo]

Roolipelit söivät sieluni (enkä laittanut hanttiin) 90 - luvulla. RuneQuest, Ankh ja D & D. Paikkaan nykyisin sieluni vääristymiä mättämällä konsolien matskuja.

Amigan Phantasie III ja Hack johdattivat konepelaamisen äärelle.

 

[Musta Nuoli]

Tampereen Vapriikki-museon pelimuseossa on 6.1.2019 asti erikoisnäyttely Astuit ansaan! - roolipelaaminen Suomessa, joka oli mielenkiintoinen ja mukava katsaus suomalaiseen roolipelaamiseen. Paljon infoa sekä noviiseille että paljon pelanneille veteraaneille, esillä valtaosa suomeksi käännetyistä peleistä "kultakaudelta" (D&D, RuneQuest, Keski-Maa yms) ja mahdollisuus jopa pelata halutessaan.

Näyttelyssä tajusi, kuinka lyhytaikainen tuo suomalaisen roolipelaamisen kultakausi oikeasti oli: vuosina 1988-1993 julkaistiin käännettynä kaikki olennaiset pelit (D&D, Rune, Keski-Maa, Rolemaster ynnä muut) ja niihin valtava määrä lisäosia joka vuosi. Sitten yhtäkkiä kaikki oli ohi, ja seurasi todella pitkä kuiva kausi. Mutta noina vuosina tuli jatkuvasti uutta tavaraa kauppoihin ja erityisesti Fantasiapeleihin, ja pelaajilla oli aina jotain uutta ostoslistalla. Tavaraa tuli ehkä vähän liikaakin ja liian tiheästi, tasaisempi julkaisutahti olisi voinut taata kestävämmät markkinat. Fantasiapelitkin muuttui sitten vähitellen roolipelikaupasta enemmän figuuri- ja korttipelikaupaksi.

Kelpo näyttely, joten suosittelen pistäytymistä. Vapriikissa on aina muutenkin paljon nähtävää, se ei ole syyttä suotta valittu Suomen vuosisadan museoksi. Pelimuseo on itsessään jo kokemus, siellä voi pelata vanhoja pelisali- ja konsolipelejäkin museovisiitin lomassa.

Erityinen suositus: @Tinke-80 , @BlackWolf , @Lähemäen Dynamo , @Ted Raikas, @avatar

 

[Tinke-80]

Löytyisikö Jatkoajasta kiinnostusta kokeilemaan Praedor-roolipelin pelaamista Jatkoaika-porukalla? Kokemusta roolipeleistä ei tarvitse olla taustalla eikä mitään tarvitse hankkia ellei nyt omat nopat halua ostaa. Praedor käyttää kuusisivuisia perus noppia joten niihin ei paljoa saa edes kulumaan. Laittakaa vastausta tähän ketjuun tai privana minulle. Pelipaikka valitaan pelaajien sijainnin mukaan. Pelaamisen ajankohta sovitaan pelaajien kesken.

 

[Vintsukka]

Noita "oikeita" roolipelejä en ole koskaan pelannut, mutta nyt on muutama kerta pelattu parin kaverin kanssa Gloomhavenia. Gloomhaven on kymmenen kilon laatikossa tuleva peli, jossa skenaariot rakennetaan kartan palasista ja joka hahmolla on oma uniikki pieni korttipakkansa, jolla taistellaan ja liikutaan. Eiköhän tuohonkin jokusen sata tuntia saa upotettua.

Video pelin perusteista: Gloomhaven - Gaming Rules! - How to Play Video

Niin ja Pathfinder-korttipelit on kaikki tullut tahkottua läpi, roolipelin kevytversio tuokin. Off The Shelf Board Game Reviews Presents - How to Play The Pathfinder Card Game