Roolipelaaminen – vieläkö nopat pyörii?

  • 13 882
  • 57

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Aloitin vähän aika sitten uudestaan pienellä porukalla nuoruuden ajan rakkaan harrastuksen, roolipelaamisen. Ja en, en pyöri metsissä hakkaamassa muita nörttejä muovimiekoin. Kokoonnumme jonkun meistä pelaajan luona pelaamaan Praedor-nimistä suomalaista roolipeliä. Niille jotka eivät tunne roolipelaamista tai luulevat sen olevan tuota muovimiekoilla toisia hakkaamista, niin tässä tulee pieni tietopaketti. Roolipeli on vuorovaikutteista tarinankerrontaa jota johtaa roolimestari joka johdattelee seikkailua tai tarinaa, miten asian haluaa ilmaista. Roolimestari myös ohjaa ei-pelaaja-hahmoja ja näiden tekemisiä. Pelaajat ohjaavat ja eläytyvät omiin hahmoihinsa jotka luodaan yleensä noppia heittämällä. Taistelut, sattumukset ja muut tapahtumat yleensä ratkotaan myös noppaa heittämällä. Erilaisia roolipelejä on lukuisia ja uusia tulee aina lisää. Toki suosituin on legendaarinen D&D joka sijoittuu fantasia-maailmaan miekkojan ja taikuuden keskelle mutta on niitä muun tyyppisiä roolipelejä kuin D&D tai muut vastaavat fantasia-roolipelit. On scifi-aiheisia (Cyperpunk 2020 - Cyberpunk 2020 – Wikipedia ) pelejä kuin myös kolmanteen maailman sotaan sijoittuvia pelejä (Twilight 2000 - Twilight 2000 - Wikipedia, the free encyclopedia) eli käytännössä jokaiselle jotakin.

Mutta onko Jatkoajassa muita roolipelaamista harrastavia kiekkoniiloja? Mitä pelaatte jos vielä pelaatte? Vai onko pelaaminen jäänyt nuoruusvuosille? Itse aikuisiällä pelaamisen uudestaan aloittaneena voin sanoa että aikuisena pelaaminen on paljon antoisempaa kuin nuoruuden hack&slash-seikkailut. Eli tapa luolan örkkilauma ja pelasta isotissinen blondi joka oli ilkeän örkkilauman vankina. Sitähän ne seikkailut olivat junnuna? Tai ainakin meidän porukan. Nykyään voi luoda jo pelaajien kesken pieniä ristiriitoja. Tai antaa muitakin tapoja selvittää seikkailu kuin se tavallinen miekka käteen ja menoksi systeemi.


Linkki Praedor-roolipeliin jota pelaamme tällä hetkellä: Praedor -roolipeli Jaconian seikkailijoista

Loppuun kummelin legendaarinen roolipeli-sketsi.
http://www.youtube.com/watch?v=4wqrKuS1zMA

- Tinke-80
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tulihan noita pöytäroolipelejä (eli oikeita roolipelejä) aikoinaan pelailtua suht ahkerastikin. Pääasiassa fantasiatyyppisiä, kuten Keski-Maa, Runequest jne. mitä näitä nyt oli. Myös omia kehitelmiä paljon.

Kieltämättä ne oli aika sellaisia suoraviivaisia "tapa ja löydä aarre" tyyppisiä virityksiä alkuun, kunnes juoni ja koukerot alkoi saada lisää tilaa ja sitä kautta juonellista syvyyttä löytyi enemmän ja myös jaksoi panostaa taustoihin ja historiaan.

Nyt ei ole kyllä moneen vuoteen tullut koskettua aiheeseen, kun ei ole ollut oikeastaan peliporukkaa. Muuten teoriassa voisi vaikka kiinnostaakin.

Hyvässä porukassa voi olla ihan tavattoman suurta hupia ja kun mahdollisuuksia on vaikka mihin, missään muissa peleissä ei kyllä ole niin avoin maailma ja mahdollisuuksien kirjo kuin pöytäroolipeleissä.
 

Andy

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Praedoria on tullut pelattua useampikin kampanja, sekä intropeli Stalkerista viime kesänä. Lisäksi D&D 3.5 ja Pathfinder ovat tulleet tutuiksi viime vuosina. Nyt on tosin ollut hiljaista tuon touhun kanssa, ei ole ollut oikein innostusta, vaikka pelimahdollisuuksia varmaan löytyisikin. En ole oikein löytänyt sellaista toimivaa kombinaatiota fantasiasysteemistä, jossa magia, pelattavuus ja riittävä realismi yhdistyisivät itselleni mielekkäästi.

Eli nopat eivät juuri pyöri, mutta ehkä joskus taas.
 

tiikeri

Jäsen
Eipä enää nykyään, mutta HeroQuest -lautapeliä tuli hakattua porukalla joskus nuorena. Oli kieltämättä silloin aikanaan todella koukuttava peli, huikeat tarinat, jotka kuitenkin tuli kahlattua läpi valitettavan nopeasti. Mahtava fiilishän tuota pelatessa kuitenkin oli, etenkin kun pistettiin vielä kämppä hämäräksi ja kynttilöitä palamaan tunnelman kohottamiseksi. Joitain lisäosiakin tuohon oli saatavilla. Olisihan tuota periaatteessa ihan hauska joskus koittaa vielä uudestaan, vaikka samalta se ei tietenkään enää tunnu kuin silloin penskana. Taitaapa ko. tekele vielä jossain hyllynperukoilla olla pölyttymässä.

Lisätietoa pelistä mm. Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/HeroQuest_%28lautapeli%29
 

PataJaska

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät, sympatiat HPK ja Kiekko-Espoo
Eipä enää nykyään, mutta HeroQuest -lautapeliä tuli hakattua porukalla joskus nuorena. Oli kieltämättä silloin aikanaan todella koukuttava peli, huikeat tarinat, jotka kuitenkin tuli kahlattua läpi valitettavan nopeasti.

Sama täällä.. luulen että muksuna innostuin Hero Questista siksi, että se tuntui jotenkin "konkreettisemmalta" kuin kynä ja paperi roolipelit (joita niitäkin pelailin). Allekirjoittanut teki peliin aikanaan myös omia yksittäisseikkailuja, sehän kävi helposti ihan ruutupaperille, ohjeet olivat mukana jo peruspelissä. Tein niitä valehtelematta useita kymmeniä, niin innoissani olin. Itse tehtyjä seikkailuja kun pelailtiin niin muistan että halusin aina olla Morcar, pidin sankarihahmoja pidemmän päälle jotenkin "tylsinä"

Joitain lisäosiakin tuohon oli saatavilla.

Molemmat löytyivät. Noitaherran Paluu oli sen paremman lisäosan nimi, ja se toinen oli.. oli.. noh, joku toinen nyt joka tapauksessa oli :D
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
En ole koskaan kyseisiä pelejä pelanut vaikka kiinnostusta on ollut. Ongelmana on ollut pelaajien kerääminen kun ei kaveripiirissä koskaan ole sitä oikeaa tahtotilaa syntynyt.

Nyt aikuisena asia on alkanut kiinnostamaan jälleen. Erittäin hyvä ketjunavaus thän hetkeen. Pitää alkaa syventymään vaikkapa tuohon Praedoriin.
 

L. Paraske

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Suomi, Arttu Hyry, Hagaby Golf 2
Molemmat löytyivät. Noitaherran Paluu oli sen paremman lisäosan nimi, ja se toinen oli.. oli.. noh, joku toinen nyt joka tapauksessa oli :D

Olisiko ollut Kellarin linnake? Punakantinen se oli joka tapauksessa ja tuo Noitaherran paluu oli vihreäkantinen...muistaisin pitäneeni enemmän siitä punakantisesta. Mahtaisikohan tuota peliä lisäosineen vielä vanhempien luota löytyä, pitääkin seuraavalla visiitillä tarkistaa.

Mainittakoon vielä, että tuo peli jäi käytännössä viimeiseksi kosketuksekseni näihin örkkien ym. fantasioiden maailmaan...sinällään mielenkiintoista, koska niin innostunut tuosta pelistä olin silloin ala-asteen viimeisinä vuosina. Joskus myöhemmin kavereiden kanssa yritin jotain ruutupaperi- ja noppapeliä (varmaankin tuo RuneQuest oli kyseessä) mutta menetin mielenkiintoni erittäin nopeasti.
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Nopat pyörisivät hyvin mieluusti vieläkin, jos olisi peliseuraa. D&D on se joka itseen on parhaiten iskenyt, ja Forgotten Realmsin maailma ehkä se omin. Nämä fantasia-settingit ovat tulleet hyvin tutuksi kirjallisuuden, videopelien, sarjakuvien ym. kautta ja mieli kyllä tekisi palata pelipöytään heittelemään noppaa, mutta omasta kaveripiiristä tuskin enää innokkaita löytyy ja täysin tuntemattomien kanssa pelaaminenkin tuntuu vähän vieraalta ajatukselta. Noh, ehkä joskus vielä.
 

Vanha Len

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Boners
Pitäiskö yrittää porukalla järkätä jotain pelisettiä...? Tinke-80...onnistuisiko tuo Praedor?

Jokainen lukisi manuaalit hyvin ennakkoon ja sitten voitaisiin tavata palaverin/tutustumisen/harkkamatsin parissa. Vuodenvaihteen jälkeen järkättäisiin jokin kunnon sessio.

Kannanottoja.
 

Ilmari

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Itse joskus 80-luvun puolessa välissä pelailin D&D vai oliko ehkä Advanced D&D. Positiiviset mielikuvat noista sessiosta on jäänyt ja mielellään kokeilisi asiaa uudestaan, miten homma toimii nykyään.

Jos täältä löytyy muita innokkaita harrastajia/kokeilijoita, niin ilomielin liityn mukaan.
 

AnaMasa

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lahko
80-luvun loppu oli noppahomoilun kulta-aikaa. Turussa oli tuolloin jopa kaksi roolipelikauppaa, toinen taisi olla Fantasia Rauhankadulla, toinen muistaakseni Linnankadulla.

Homma alkoi D&D:n kanssa jatkuen vähemmän sujuvasti AD&D:hen. Jälkimmäiseen ei tainnut olla kuin englanninkielisiä opuksia, joten rapiat 10-kesäisellä vähän tökki, mutta siinähän sitä oppi. Myöhemmin pelattiin Runequestia (ei lautapeliä) ja Cyberpunkkia. Vähän ajallisesti limittäin astui kuvaan tietsikat, Ultimat ja Pool of Radiance, joiden myötä roolipelaaminen jäi.

Mielikuvitus ja kielitaito tuossa kehittyi helvetisti, kuten myös yhteistyötaidot. Pelinjohtaja piti hyvin yllä pelin tasapainoa. Meidän vakioporukan pelit olivat järjestään kiihkeitä selviytymistaisteluja, joissa jaettiin vain niukkuutta. Pelinjohtaja osasi myös pitää mielenkiinnon tarinassa, eikä statseissa ja nopissa. Jossain toisessa porukassa homma meni slack&hack-teurastukseksi ja kaikilla oli turhan nopeasti parhaat taikakamat. Jälkimmäisessä poppoossa on sekin nähty, että kaveri alkoi itkemään hahmon kuoltua :)

Ihan hauskaa oli aikansa, mutta ei kiinnosta enää tuossa muodossa. Vaikka kiinnostaisi, niin ei yksinkertaisesti ole aikaa. Tietokone ajaa nykyään saman asian, kun käynnistää jonkun seikkailupelin, mmorpg:n, nethackin tai mudin ja onhan joku manageripelikin roolipelaamista.
 

grace

Jäsen
Suosikkijoukkue
CBJ
Aikanaan tuli tahkottua AD&D- ja D&D-kampanjoita sekä Cyberpunk 2020:ta todella ankarasti. Parhaat muistot jäivät kuitenki MERPistä, koska pelinjohtaja oli oikeasti jaksanut miettiä seikailuita pitkälle. Nopat eivät pyöri enää, mutta kaikki ovat tallessa noppapussissa odottamassa käyttöä.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Pitäiskö yrittää porukalla järkätä jotain pelisettiä...? Tinke-80...onnistuisiko tuo Praedor?

Jokainen lukisi manuaalit hyvin ennakkoon ja sitten voitaisiin tavata palaverin/tutustumisen/harkkamatsin parissa. Vuodenvaihteen jälkeen järkättäisiin jokin kunnon sessio.

Kannanottoja.

Tottakai olisin kiinnostunut isommasta pelisessiosta jos vain saadaan innostuneita pelaajia mukaan. Praedor sopisi mielestäni varsin hyvin tähän tarkoitukseen sillä taistelusysteemi on kohtuu yksinkertainen (mutta kuitenkin realistinen). Tärkein asia mitä pelaajien pitäisi tehdä olisi tutustua Petri Hiltusen Praedor-sarjakuviin joihin koko peli perustuu. Mutta kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen idea ja tottakai olen heti mukana jos tälläinen pelisessio saadaan järjestettyä.

Linkkiä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Praedor_(sarjakuva)

-Tinke-80
 

Lexaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Juventus
Kymmenisen vuotta tulee täyteen tuossa pikapuoliin kun näitä hommia pelaillut. Tietenkin muutto tänne pk-seudulle on ajanut siihen, että skypen välityksellä enää tulee pelailtua. Kerran viikossa ollaan aina porukalla pelailtu ja edelleen siis näin toimitaan, mutta olisin mahdollisesti kiinnostunut jos etelässä olisi halukkuutta kokeilla tälläistä.

Pelailtua on tullut erityisemmin AD&D, D&D, Cyberpunk, Gamma World ja joku peli jossa aika paljon pelailtiin Psyykkereillä ja paras kaikista eli Star Wars. Ehdottomasti tuo Star Wars on aivan loistava peli ja sitä suosittelen monellekkin, niin hemmetin eri variaatioita saa kasailtua, että erittäin hyvät pelit räätälöityä.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Tuo Star Wars tuli omistettua aikoinaan ja sitä jonkin verran yritettiin pelata, mutta luovutin sen suhteen vähän sikälikin, että ei oikein tuntunut saavuttavan ihan oikeata "SW-tunnelmaa", sama oli kyllä oikeastaan Keski-Maan kohdallakin.

Tietty tuo SW RPG oli englanniksi ja siihen aikaan (yläaste) kielitaito oli vähän heikompi kuin nykyään, mutta ei sekään nyt varsinaisesti ollut se este. Nyt tuo voisi ehkä toimia paremmin, kun lähdemateriaalia saisi vaikka netistä runsain mitoin enemmän. Siihen aikaan oli vaan parin peruskirjan varassa ja loput joutui keksimään itse.

Muistaakseni itse pelisysteemi oli varsin mukava, mutta tosiaan ei saatu ihan sellaista kunnon fiilistä aikaan.
 

Lexaa

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa, Juventus
Tuo Star Wars tuli omistettua aikoinaan ja sitä jonkin verran yritettiin pelata, mutta luovutin sen suhteen vähän sikälikin, että ei oikein tuntunut saavuttavan ihan oikeata "SW-tunnelmaa", sama oli kyllä oikeastaan Keski-Maan kohdallakin.

Tietty tuo SW RPG oli englanniksi ja siihen aikaan (yläaste) kielitaito oli vähän heikompi kuin nykyään, mutta ei sekään nyt varsinaisesti ollut se este. Nyt tuo voisi ehkä toimia paremmin, kun lähdemateriaalia saisi vaikka netistä runsain mitoin enemmän. Siihen aikaan oli vaan parin peruskirjan varassa ja loput joutui keksimään itse.

Muistaakseni itse pelisysteemi oli varsin mukava, mutta tosiaan ei saatu ihan sellaista kunnon fiilistä aikaan.
Suosittelen kyllä kokeilemaan, ja varsinkin tuo pelisysteemi on todella helppo mielestäni ja se on hyvä juttu. Ja se piti vielä näistä roolipeleistä sanoa, että tällästen kautta sitä itekki oppi pikku nassikkana hyvin englantia puhumaan ja ymmärtämään. Nykynuoriso kun ei tälläsiä taida enää pahemmin harrastella..
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Noh, tuskinpa tuota SW RPG:ta enää tulee hankittua, varsinkaan kun ei ole peliporukkaa. Jos olisi, niin tuota voisi olla ehkä pelaajan ominaisuudessa olla mukava kokeilla. Veikkaan, että mielenkiintoisin vaihe voisi olla Kloonisodat, kun jedejäkin vielä löytyi. Muussa tapauksessa Voiman käyttöä tulisi rajata, ettei se esittäisi kovinkaan suurta roolia. Alkuperäisen trilogian aikaan kun sen käyttäjiä (tunnetusti) ei ollut kovinkaan monia. Toki näitä sivustooreja on vaikka mitä, mutta silti. Ne aikaisemmat vaiheet universumissa voisi olla ehkä hiukan rikkaampia.

Sama oikeastaan pätee Keski-Maahan. Sitäkin voisi olla kiehtovaa vielä pelata, kunhan sääntöjä hiukan rukkaisi. Se oli tehty liian magiapainotteiseksi verraten siihen miten esim. Taru Sormusten Herrasta aihepiirin esitti. Siinä ei magiankäyttäjiä ollut kovinkaan monia. Eli ne maagit, animistit ja sen sellaiset tulisi rajata pois, tai sitten lieventää niitä magiakykyjä. Jos homman pitäisi enemmän meleehommissa ja ehkä määrättyjen erikoiskykyjen (esim. jonkinlainen selvännäkö, parantaminen, "kuudes aisti") varassa, niin tolkienmaisen tunnelman voisi saavuttaa paremmin.
 

Tpip

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, L'equip blaugrana, La Albiceleste, Raiders
AD&D:tä Dragonlancen maailmassa tuli useampi vuosi pelattua teini-iässä. Pääasiassa tehtävät olivat muotoa "seikkaile, hakkaa ja lopulta päihitä pääpahis" erilaisilla twisteillä. Hauskinta oli melkein hahmojen luonti ja eniten vitutti kaverin paladiini, jonka luonne piti olla kaikki huomioon ottava superhyvis. Kuitenkin kaveri pelaili sillä itsekeskeisen ilkeästi ja oli vielä pelinjohtajan lellikki. Hahmon elinikä taisi olla useamman vuoden reaaliajassa, joten peliporukan keskuudessa kerkesi syntyä pientä kyräilyä asiasta. Hauskaa puuhaa, mutta "ei varmaan enää ikinä". Sen verran paljon vei aikaa.

Ei roolipeleihin niin liittyvää, mutta viime aikoina on tullut pelailtua Dominion -korttipeliä melko paljon. Tämä taas on sytyttänyt pienen poltteen vanhassa MtG -pelaajassa. Kaikki Magic -kortit on onneksi myyty, muuten saattaisi taas lähteä lapasesta.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
eniten vitutti kaverin paladiini, jonka luonne piti olla kaikki huomioon ottava superhyvis. Kuitenkin kaveri pelaili sillä itsekeskeisen ilkeästi ja oli vielä pelinjohtajan lellikki.

Pelinjohtajan lellikkejä ei kyllä saisi olla, se syö peliporukan tunnelmaa ja sitoutumista sekä tekee pelaamisesta pakkopullaa, jonka jälkeen peli-into jo hiipuukin.

Mitä paladiineihin tulee, niin siinä mielessä tämä kaverisi hahmo oli oikeilla jäljillä, että AD&D-maailman "lawful good"-ryhmittymä ei sinänsä tarkoita, että hahmon pitäisi olla samasta muotista veistetty ylihyvis, vaan saman ryhmittymän alle mahtuu hyvinkin erilaisia tulkintoja. Toki LG-hahmo ei saisi olla itsekeskeisen ilkeä silkan ilkeyden takia, mutta kuten kaikki tosielämän "hyvyyden esitaistelijoihin" kuten ristiretkiläisiin ja inkvisitioon perehtyneet ovat huomanneet, niin lain ja "hyvän" puolesta taistelevat ihmiset ovat usein kovan linjan fanaatikkoja, joiden tulkinta hyvyydestä/oikeudesta on erittäin ahdasmielinen.

Paladiinia voi siis mielestäni ihan luvalla pelata fanaattisena puritaanina, joka silmät kiiluen jyrää "hyvyyden" tieltä kaikki ne, jotka eivät olekaan niin "hyviä". Eli teot voivat olla teknisesti "hyviä" ja lain kirjaimen mukaisia, mutta toteutus ja asenne ovatkin sitten eri asia. Erittäin hyvänä esimerkkinä teknisesti "lawful good"-hahmosta, jonka käytös on juuri kuvaamasi itsekkään ilkeää on Order Of The Stick -nettisarjakuvan paladiinihahmo Miko, jonka kaltaista väkivaltaista moralisoivan ylimielistä hurskastelijaa ei haluaisi koskaan kohdata, vaikka hän kuinka olisi olevinaan oikealla asialla.

Suosittelen muuten varauksetta Order Of The Stickiä kaikille, jotka ikinä ovat roolipelejä pelanneet. Erityisesti ne, joille AD&D/D&D on tuttu joko tietokonepeleistä tai roolipeleistä, saavat siitä varmasti paljon irti. Sarjakuvan luoja Rich Burlew on vanha D&D-kampanjakirjojen kirjoittaja, joka nykyisin elättää itsensä sarjakuvalla. OoTS parodioi alussa mainiosti roolipelien lainalaisuuksia ja sääntökliseitä, mutta myöhemmin pelkän parodioinnin tilalle tulee yllättävän vetävä juoni ja hahmoista kasvaa tarinan edetessä moniulotteisempia kuin mitä tikkuhahmoista (stick) voisi kuvitella. Suosiota on ollut vuosien aikana sen verran, että tarinakokonaisuuksista on koottu useita albumeita, joita itsekin olen jenkeistä tilaillut. Sarja on jatkunut reilusti yli kahdeksan vuotta, ja tuohon jää pahasti, pahasti koukkuun.

Niin kuin tämän ketjun kirjoittajat varmaan edelläolevasta jo päättelivätkin, niin minäkin olen roolipelaajia, pitkän linjan sellaisia. Noppiin tuli koskettua ensimmäisen kerran yli 20 vuotta sitten. Pelattua tulee välillä edelleen, tosin melkoisen harvakseltaan. Välillä ollut parin kolmen vuoden paussejakin, ja tänäkin vuonna pelikertoja on ollut vain muutama. Osittain samoja pelaajia on mukana mitä 20 vuotta sitten, mutta sattuneesta syystä ihmiset ovat päätyneet eri ammatteihin, osin eri kaupunkeihin ja eri elämäntilanteisiin. Pelikertoja ei sen takia ole niin usein, ja tahti on harventunut.

Ja täytyy myöntää itsekin, että iän ja laiskuuden kasvaessa sitä ei niin usein edes jaksaisi. Pelikerta kun vie yleensä koko (viikonloppu)päivän aamusta iltaan, ja joka viikonloppu ei pelaamiseen into riittäisi. Nuorempana teini-iässä sitä tuli joskus väännettyä päiväkausia, pari kertaa jopa koko yön yli, mutta ei sitä vanha enää jaksa. Periaatteessa kerran kuussa voisi pelailla, mutta kun sitä pitäisi kaikkea muutakin ehtiä tekemään, niin paljoa enempää ei pystyisi. Mutta ainahan voi roolipeleistä sentään keskustella vaikka Jatkiksen foorumilla!
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Pistetäänpä vähän ylös, mitä on tullut pelattua ja missä määrin. Johdin takavuosina pitkään RuneQuest-peliä, josta minulla on kymmenittäin lisäosia ja joka on edelleen minusta parhaimpia pelisysteemejä (puhumattakaan Gloranthan ainutlaatuisesta maailmasta). Roolipelit aloitin suomalaisella ANKHilla, joka oli b-luokan kopio varhaisesta D&D:stä. D&D:tä (sitä originaalia ja muinaista) on tullut pelattua, samoin AD&D:tä ja kerran pari myös D&D:n uutta kolmosversiota. Kokeiltu on myös Cthulhua, sen suomalaista b-luokan pastissia (mikä nyt olikaan nimeltään), Palladiumia, Twilight 2000:a, paria scifiroolipeliä joiden nimiä en nyt muista sekä varmaan kertaluontoisesti paria muutakin peliä vielä. Sitten tietysti on klassinen Warhammer FRPG (ei siis se figuuripeli), jota itse johdin muutaman vuotta ja jonka synkän eurooppalaisesta maailmasta viehätyin kovasti.

Pelaajana olen pelannut eniten sääntö- ja taulukkohelvetti Rolemasteria , jota on tullut pelattua viime vuosina lähes yksinomaan. Itse olen ihan pelaajan roolissa. Pelimaailma sijoittuu joko Keski-Maahan (lisäosia on 20 vuoden takaa runsaasti) tai Shadow Worldiin, Rolemasterin omaan maailmaan. Täytyy myöntää, että sitä voisi kokeilla joko muuta peliä tai muuntyyppistä pelinjohtamista, sillä pelinjohtajan linja on paitsi erittäin armoton, myös erittäin sääntö/taulukkokeskeinen. Yhä tympeämmältä tuntuvaan hahmonluontiin menee helposti yli kolme tuntia, taisteluissa kestää tuntikausia kun joka detalji on tarkistettava ja heitettävä omasta taulukosta (esim. loitsunheitto voi vaatia 4-6 eri heittoa) ja hahmot tuppaavat kuolemaan alhaisilla tasoilla, koska armoa ei anneta ja koko ajan jonkun nurkan takaa vyöryy kykyjen ylärajoilla oleva monsteri ystävineen.

Pelaaminen on erittäin taistelupainotteista muutenkin. Eikä siinä mitään, sillä iän karttuessa olen tullut siihen tulokseen, että joutava hahmojen psykolätinä ja jaarittelu kuuluu dramatiikkaa elämäänsä kaipaaville teineille tai humanistipoitsuille, jotka jaksavat jotain teatteridraamaa vääntää ja pohtia hahmojensa kanssa elämän tarkoitusta. Kun aikaa on vähän ja pelikertoja harvoin, niin ennemmin vain action-painotteista menoa kunnon seikkailuelokuvan tyyliin. On tullut selväksi, ettei asioista selvitä puhumalla!

Ylläoleva on myös johtanut siihen, että minä, heiveröisten magiankäyttäjien ja muiden lähitaistelukyvyttömien reppanoiden takavuosien erikoismies olen ajan myötä löytänyt sisäisen Conanini. Nykyisin käytännössä joka hahmoni on karski soturi, jonka vahvuudet ovat vain ja ainoastaan ihmisten hakkaamisessa palasiksi ja iskujen ottamisessa vastaan. Tämä johtuu osittain siitä, että pelinjohtaja heittää jatkuvasti iholle vastustajia. Hentoja sormiaan voimattomasti heilutteleva astmainen loitsumies saa joka tapauksessa jonkun kylkeensä hakkaamaan itseään sapelilla. On siis parempi pelata hahmoa joka osaa antaa myös takaisin. Mutta kyllä se johtuu siitäkin, että suoraviivaisempi mätke tuo nykyisin enemmän sisäistä tyydytystä kuin monimutkainen loitsutaulukoiden tutkiskelu, muuttujien laskeskelu ja pohdiskelu, jonka lopputuloksena on heikkotehoinen surkea pihaus.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Pistetäänpä vähän ylös, mitä on tullut pelattua ja missä määrin. Johdin takavuosina pitkään RuneQuest-peliä, josta minulla on kymmenittäin lisäosia ja joka on edelleen minusta parhaimpia pelisysteemejä (puhumattakaan Gloranthan ainutlaatuisesta maailmasta).
Kiistämättä Glorantha on yksi parhaiten suunniteltuja fantasiamaailmoja ja monella tapaa hyvin omintakainen. Esim. fantasiasta tutut haltiat ja kääpiöt ei ole ihan niitä tavanomaisimpia luonteeltaan, motiiveiltaan tai välttämättä ulkoisestikaan. Puhumattakaan monista muista varsin hämäristä roduista ja lajeista. Peikotkin on vähän jotain muuta kuin tyhmiä möhkäleitä ja niillä on ihan oma kulttuurinsa tapoineen.

Hiukan harmittaa nyt se, että RuneQuestista lisäosineen kaikkineen tuli luovuttua, mutta ilmeisesti silloin piti saada jotain muuta ja tuota peliä ei vaan tullut oikein pelailtua. Itse pelisysteemi ja säännöt RQ:ssa on loistavat ja varsin jouhevat, myös se oli hyvä, että leveleillä ei leveillä. Olen ehkä kokenut ne monesti hiukan ongelmallisiksi roolipeleissä, kun tuntuu, että niiden kasvattaminen helposti korostuu päämääräksi.

Glorantha on kyllä yksi niitä pelimaailmoja missä ihan mielellään seikkailisi. Tuolla ei se magian voimakas läsnäolokaan häiritse. Vaikka olikin aika kattavasti Glorantha-aiheisia lisäosia ja itse peruspaketti, niin seikkailut siellä jäi aika pitkälti tekemättä ja oikeastaan siinä vaiheessa kun olisi ollut saumaa, niin olin jo luopunut noista.
 

Tinke-80

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Haukat
Olisiko kellään jatkoaikalaisella innostusta ja aikaa lähteä mukaan Praedor-peliin? Tällä hetkellä porukassa on vasta minä sekä Vanha Len ja peliin tarvitsisi vielä pari pelaajaa lisää. Alkuun toki voisi tavata jossain ihan tutustumisen merkeissä jossa tutustuttaisiin itse peliin ja myös tutustuisimme toisiimme. Jos on kiinnostusta lähteä pelaamaan Praedoria niin ilmoittele joko minulle yv:llä tai vastaamalla tähän ketjuun.

-Tinke-80
 

Silkkeri

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Suosittelen muuten varauksetta Order Of The Stickiä kaikille, jotka ikinä ovat roolipelejä pelanneet. Erityisesti ne, joille AD&D/D&D on tuttu joko tietokonepeleistä tai roolipeleistä, saavat siitä varmasti paljon irti. Sarjakuvan luoja Rich Burlew on vanha D&D-kampanjakirjojen kirjoittaja, joka nykyisin elättää itsensä sarjakuvalla. OoTS parodioi alussa mainiosti roolipelien lainalaisuuksia ja sääntökliseitä, mutta myöhemmin pelkän parodioinnin tilalle tulee yllättävän vetävä juoni ja hahmoista kasvaa tarinan edetessä moniulotteisempia kuin mitä tikkuhahmoista (stick) voisi kuvitella. Suosiota on ollut vuosien aikana sen verran, että tarinakokonaisuuksista on koottu useita albumeita, joita itsekin olen jenkeistä tilaillut. Sarja on jatkunut reilusti yli kahdeksan vuotta, ja tuohon jää pahasti, pahasti koukkuun.
Tätä suosittelen minäkin, Burlew on aivan käsittämättömän taitava kirjoittaja ja niin nokkelaa dialogia kuin OotSissa ei tule kovin usein vastaan. Tarina tosiaan alkoi aika pitkälti vitsi-per-sarjis -formaatilla, mutta pikkuhiljaa juoni on tiivistynyt ja nykyisellään sarja on löytänyt täydellisen tasapainon huumorin ja vakavasti otettavan fantasian välillä. Itse aloin sarjista aktiivisesti seuraamaan jotakuinkin 5 vuotta sitten ja siitä lähtien onkin sitten uusinta päivitystä odotettu aina kieli pitkällä. Nyt noita päivityksiä on jo päälle 800, joten uudelle lukijalle riittää ainakin muutamaksi illaksi ahmittavaa.

Pähkinänkuoressa, jos olet fantasian/D&D:n/huumorin/hyvän tarinankerronnan ystävä, hus lukemaan siitä.
 

pancor

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, New Orleans Saints, Україна
Olisiko kellään jatkoaikalaisella innostusta ja aikaa lähteä mukaan Praedor-peliin?
-Tinke-80

Saattaisipa hyvinkin kiinnostaa kyseinen eventti. Jos vain mahdollista niin mukaan olisin tulossa. Peli on täysin uusi tuttavuus joten opetteluun menee varmasti oma aikansa.

Nopparopeista en ole pelannut aiemmin, kuin D&D 4e mitä on tullut muutaman kerran hakattua kavereitten kanssa ihan kasvokkain sekä netin yli OpenRPG:tä käyttäen. Forgotten Realmsin kirjoja tuli yläaste ja amis aikoina luettua useampia ja muutenkin tuo "high fantasy" uppoaa.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös