Minä tietysti fanina näen vaim sen, mitä peleissä jäällä tapahtuu ja sen, miltä sarjataulukko näyttää. Koko jengin suoritus, kuten tiedetään, on vahvasti alle odotetun. Minusta joukkueessa on paljon sekä hyviä varttuneempia että erittäin lahjakkaita junnuja, mukaan lukien Roni Hirvonen. Koska tästä touhusta ei oikein tunnu valmista tulevan, vaan koko porukka alisuorittaa sekä kollektiivina että yksilöinä, olen tullut siihen tulokseen, että vika on lähinnä valmennuksessa. Kaikki tämä päättely ilman minkäänlaista pätevyyttä jääkiekon valmennuksesta, ainoastaan kiekkodiggarin horjumattomalla itseluottamuksella sanottuna. Tämän parempaan en nyt pysty.
Tästä osittain samaa mieltä. Valmennuksen tehtävä on keittää sellaiset keitot ja kiisselit, että joukkue pystyy niitä ohjeita toteuttamaan ja suorittamaan kentällä parhaalla mahdollisella tavalla.
Sitten on se toinenkin puoli, mikä itseäni ihmetyttää ehkä eniten, eli miten voi pelaajien perustekeminen olla aivan liian usein niin kovin onnettomalla tasolla? Onko kyse väsymyksestä? Treenataanko liikaa? Treenataanko asioita, jotka ovat liian vaikeita joukkueelle ja niiden sisäistäminen kuluttaa niin paljon aivokapasiteettia, että lopputulos on se, että kukaan ei oikein näytä osaavaan mitään? Onko harjoitellut asiat pitkällä tähtäimellä pelaajien omaksi parhaaksi, mutta niiden sisäistämisessä menee niin pitkään, että niistä ei ole mitään hyötyä tässä ja nyt? Ja kun tulosta ei tule nyt, pelaajat turhautuvat ja itseluottamus tippuu liikaa, jolloin mailasta puristetaan ja kaikkihan sen tietää, miten siinä käy. Onko joukkueessa pelaajia, joiden fokus on jossain muualla kuin tämän hetken HIFK:ssa? Tämän kysymyksen voisi esittää erityisesti Roni Hirvoselle. Onko hänellä itsellään liian isot paineet suorittaa sillä tasolla, että tulosta on
pakko tulla kentällä ja kun sitä ei tule, hän turhautuu ja menee lukkoon ja tuloksena on niitä tyhmiä jäähyjä? Olisiko Hirvonen itse mieluummin jo jossain muualla? Voisi kuvitella, että Hirvosella on kuitenkin kaikki tarvittava tuki, mitä pelaaja voi vain toivoa, kun Toronto on kuitenkin kuviossa mukana säännöllisesti.
Valmennuksella on ehdottomasti suuri vastuu. Mutta silti mua ihmetyttää, että me kaikki olemme kuitenkin tälläkin kaudella nähneet HIFK:n pelaavan hyvää lätkää ihan kärkiseuroja vastaan. Siis ihan oikeasti hyvää lätkää, ei mitään posisiiven toiveunia. Tätä vain on tapahtunut liian harvoin. Aina voi todeta, että kyllä se sokea kanakin jyvän löytää, mutta se ei mielestäni ole lainkaan sopiva vertaus tähän asiaan. Miten on mahdollista, että pelaajat osaavat joskus pelata aivan erinomaisesti, mutta usein taas eivät osaa? Tämä on mulle jossain määrin joko-tai-asia: joko valmennus osaa kertoa pelaajille, miten tulee pelata tai sitten se ei osaa. Pelaajien vastuulla taas on olla valmiina pelaamaan korkealla tasolla jokaisessa pelissä. Mun mielestäni pitäisi katsoa sitä, mistä se johtuu tai minkä seurausta se on, kun joukkue pelaa huonosti. Ja mun mielestäni lähes aina kysymys on siitä, että tilanteita pelataan yksinkertaisesti väärin, syötöt ovat huonoja, jne. HIFK:n ongelma on myös tehottomuus, jonka takia paska kertautuu ja virheistä tulee liian kalliita. Tämä on kuin ikiliikkuja, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen. HIFK:n pitää löytää pelaamiseensa enemmän rentoutta ja sitä taas tulee voittamalla. Ei tarvitsisi edes pelata kauhean hyvin, kunhan niitä pisteitä tulisi enemmän ja pää pysyisi helpommin pinnalla. Mutta ei se niinkään voi mennä, että joinain päivinä pelaajat
osaavat tehdä sovitut asiat kentällä ja joinain toisina päivinä eivät
osaa.
Eivät pelaajat ole mitään muovailuvahaa, jotka valmennus muotoilee ennen peliä tiettyyn asentoon ja ne sitten suorittaa, kuten valmennus on käskenyt. Jokainen pelaaja pelaa jokaisen tilanteen kentällä itse ja tekee järjettömän määrän erilaisia ratkaisuja. Henkilökohtaisesti koen, että HIFK:n yksi suurimmista ongelmista joukkuepelaamisessa on pelaajien tekemisen laadun vaihtelu. Kun olen omin silmin todistanut satoja surkeita syöttöjä ja vääriä valintoja kentällä, jotka eivät edes joka kerta ole samankaltaisissa tilanteissa samoja, jolloin kyse ei voi olla puhtaasti pelitavallisista asioista, mä en pysty kaikkea paskaa kaatamaan kuitenkaan valmennuksen syyksi. Ei tarvita kuin yksi pelaaja, jonka fokus ei ole oikeassa paikassa tai pelaa jonkun tilanteen löysästi, koko kentän peli näyttää surkealta.
Mitä nuoremmasta pelaajasta on kyse, sitä suurempi merkitys valmennuksella on. Tai näin mä sen koen. Mitä kokeneempia pelaajia, sitä vähemmän valmennuksella pitäisi olla merkitystä, koska kilsoja, suorittamista, eri valmentajia ja pelitaktiikoita on niin paljon, että sen kokemuksen kautta pitäisi tietää, miten tulee eri tilanteissa pelata. Mä en esim. koe, että Peltonen on mikään varsinainen pelikirjavalmentaja, vaan pelaajat saavat itse päättää aika paljon, miten pelaavat. Ehkä se on se suurin ongelma? Mutta se on myös nykyaikaa. Jos katsotaan vaikka Melartin pelaamista, taso vaihtelee todella paljon. Välillä huikeaa suorittamista, välillä hän on ihan paska ja se johtuu siitä, että perustekeminen on onnettomalla tasolla.
Olisi myös ihan tosi paljon helpompaa toteuttaa pelitapaa, jos syötöt menisivät kohteeseen. Miten voi pelata mitään ennaltasuunniteltuja juttuja, jos et saa kiekkoa ketjukaverille? Olisi tosi paljon helpompaa voittaa pelejä, jos paikoista tehtäisiin maaleja. Olisi tosi paljon helpompaa yrittää nousta voittoon tai tasoihin, jos joku ei ottaisi vikalla femmalla jotain tyhmää ja täysin turhaa jäähyä. Toisaalta, pelaajiakin olisi saattanut jeesata, ettei jokaiseen peliin aina olisi muutettu kokoonpanoja. Siitä ollaan nyt onneksi vähän jo päästy ja hyvänä puolena on se, että nyt on moni pelaaja pelannut varmaan kaikkien kanssa yhdessä. Mutta ei ideaalitilanne kuitenkaan.
Nämä ovat oikeasti vaikeita asioita, koska ei ole olemassa vain yhtä ja oikeaa vastausta tai vaihtoehtoa. Mun mielestäni kaikki ovat vastuullisia: Salmelainen, Peltonen + muu valmennus ja pelaajat.
Joten eipä tässä kai auta oikein muu kuin todeta, että KAIKILLE KENKÄÄ!
