Rolling Stones – yksi parhaista

[nummenkallio]

Ei soittajien merkitys bändille määräydy sen mukaan miten pitkään he ovat mukana olleet vaan sen mukaan mitä he bändissä ollessaan saavat aikaan ja mikä oli heidän kokonaismerkityksensä bändille. Enkä nyt varsinaisesti löydä mitään syitä miksi bändin pitkä ura automaattisesti olisi mikään arvo sinänsä. The Beatles lopetti vuonna 1970 kun ura oli kestänyt 10 vuotta. Onko bändiä unohdettu? Jimi Hendrix? The Doors? Led Zeppelin?

No voitko vielä vääntää rautalangasta, mikä se Jonesin merkitys Rolling Stonesille oli, jos et tuota minun näkemystäni osta? Siis sitä, että vaikutusta oli etenkin siihen, miltä 60-luvun Stones kuulosti. Siitähän on monenlaista näkemystä, miten paljon tai vähän Jones sävellystyöhön osallistui. Itse kuitenkin rajaisin Jonesin vaikutuksen aika lailla siihen aikaan, jolloin mies oli vielä bändissä ja ylipäänsä elossa. Haudan takaa Jones ei tiettävästi yhtään biisiä säveltänyt, enkä näe 70-luvun alun Stonesin soundiakaan mitenkään Jonesin luomuksena, sen jälkeisistä ajoista puhumattakaan. Eli aika suureen osaan Stonesin tuotannosta Jones ei ole vaikuttanut. Se on sitten aivan eri asia, millaisen painoarvon tuolle Jonesin ajalle itse kukin antaa. Itse annan aika suuren, koska kyllähän Stones oli tehnyt parhaat juttunsa jo 70-luvun puoliväliin mennessä. Ja sitä en missään vaiheessa väittänytkään, että pitkä ura olisi bändille itseisarvo.

Monimutkaisia asioitahan nämä ovat. Moni oli ainakin aikoinaan sitä mieltä, että Alice In Chainsin kuuluisa venyttelevä laulusoundi oli Layne Staleyn ansiota, eikä se mitenkään onnistuisi ilman Laynea. No, sitten tuli paluulevy uuden laulajan kanssa, ja sieltähän se soundi taas kajahti. Oli päässyt unohtumaan, että bändissä aika suuri lauluvastuu on myös aina ollut kitaristi Jerry Cantrellilla, ja lopulta koko homma taisi ollakin Cantrellista kiinni. Ja korostetaan nyt, että Staley on mielestäni erinomainen laulaja.

 

[Panther Claw]

No voitko vielä vääntää rautalangasta, mikä se Jonesin merkitys Rolling Stonesille oli, jos et tuota minun näkemystäni osta? Siis sitä, että vaikutusta oli etenkin siihen, miltä 60-luvun Stones kuulosti. Siitähän on monenlaista näkemystä, miten paljon tai vähän Jones sävellystyöhön osallistui. Itse kuitenkin rajaisin Jonesin vaikutuksen aika lailla siihen aikaan, jolloin mies oli vielä bändissä ja ylipäänsä elossa. Haudan takaa Jones ei tiettävästi yhtään biisiä säveltänyt, enkä näe 70-luvun alun Stonesin soundiakaan mitenkään Jonesin luomuksena, sen jälkeisistä ajoista puhumattakaan. Eli aika suureen osaan Stonesin tuotannosta Jones ei ole vaikuttanut. Se on sitten aivan eri asia, millaisen painoarvon tuolle Jonesin ajalle itse kukin antaa. Itse annan aika suuren, koska kyllähän Stones oli tehnyt parhaat juttunsa jo 70-luvun puoliväliin mennessä. Ja sitä en missään vaiheessa väittänytkään, että pitkä ura olisi bändille itseisarvo.

Monimutkaisia asioitahan nämä ovat. Moni oli ainakin aikoinaan sitä mieltä, että Alice In Chainsin kuuluisa venyttelevä laulusoundi oli Layne Staleyn ansiota, eikä se mitenkään onnistuisi ilman Laynea. No, sitten tuli paluulevy uuden laulajan kanssa, ja sieltähän se soundi taas kajahti. Oli päässyt unohtumaan, että bändissä aika suuri lauluvastuu on myös aina ollut kitaristi Jerry Cantrellilla, ja lopulta koko homma taisi ollakin Cantrellista kiinni. Ja korostetaan nyt, että Staley on mielestäni erinomainen laulaja.

Kuten edellä mainitsin, niin Exilen jälkeisen Stonesin voi jakaa kolmeen ryhmään: valtavirtaa/muotivirtauksia, tylsää tai roskaa. Onhan joku Status Quo tehnyt hirvittävän nipun levyjä ja kiertueita, mutta kaikki vähänkään merkittävä ja oikeasti laadukas kama on tehty vuosikymmeniä sitten. Ero on siinä, että koska se ei ole The Stones, niin sitä on uskallettu myös reilusti kritisoida.

Niin erikoista kun se onkin, niin joillekin (jopa ihmeellisen monille) The Rolling Stonesin tarina alkaa korkeintaan jostain 70-luvun alkupuolelta ja tarkoittaa elämäkertoja, stadionkonsertteja ja isoja juttuja mediassa. Siis mainitusta painoarvostahan tässä on kysymys.

 

[oiler99]

No joo tuli ehkä oltua turhan karu Brian Jonesin suhteen. Lahjakas muusikko toki, mutta ei mikään huikea säveltäjä. Keef on kuitenkin Jumala ja kuolematon. Stones on suhteellisen vähän kuunneltu yhtye minulle (en ole kuunnellut kaikkia kappaleita). Elämänkerroista käy kuitenkin ilmi yleinen näkemys siitä että Jones ei ollut mitenkään olennainen jäsen alkua lukuunottamatta.

Tai oikeastaan aika olematon säveltäjä. Mick ja Keith ovat haastatteluissa kertoneet, että Brian kyllä yritti säveltää mutta ei siitä mitään tullut. Enemmän Brianin panos kuului sovituspuolella. Paint It Blackia olisi vaikeaa kuvitella ilman Brianin soittamaa sitaria. Multi-instrumentalistina ei 60-luvulta kovin montaa häntä parempaa löydy. Brianin viimeinen äänityssessio oli muuten The Beatlesin You Know My Name (Look Up The Number)-kappaleella, jolla hän soitti saksofonia. Tämä tapahtui 8.6.1969. Paul McCartney on jälkikäteen sanonut, että Brian oli melko huono saksofonisti, mutta osuus jonka hän biisille soitti oli juuri sellainen minkä Beatlesit olivat halunneet.

 

[Panther Claw]

Kyllä Brian Jones säveltää osasi. Sävelsi yksittäisiä kappaleita ja mm. musiikin elokuvaan. The Rolling Stones vain oli työympäristönä sellainen, että Jaggerin ja Richardsin hallitessa Jonesille jäi sävellysten suhteen todella vähän tilaa ja ainakaan se ei näkynyt kappaleiden tekijätiedoissa.

 

[Jokeriarska]

Kuinkas herra nimeltä Mick Taylor? Sattuiko soittamaan vain Rollareiden huippusuosion ja luomisjakson terävimpään aikaan, vai oliko hänellä paljonkin osuutta sävellystyössä? Esiintyjänähän Taylor oli bändissä selkeästi etäisempi muihin verrattuna.

 

[heavy]

Kuinkas herra nimeltä Mick Taylor?

Tämä on kysymys jota kavereiden kanssa on pohdittu tuopin äärellä, voiko olla sattumaa että kultakausi oli juurikin Taylorin ollessa remmissä. Oma mielipiteeni on että ei ole sattumaa.

Mtv:n Mick Taylor haastattelu muutaman vuoden takaa: Mick Taylor: Rolling Stones oli parhaimmillaan 1973 - Kulttuuri - Uutiset - MTV.fi

 

[Panther Claw]

Kuinkas herra nimeltä Mick Taylor? Sattuiko soittamaan vain Rollareiden huippusuosion ja luomisjakson terävimpään aikaan, vai oliko hänellä paljonkin osuutta sävellystyössä? Esiintyjänähän Taylor oli bändissä selkeästi etäisempi muihin verrattuna.

Sekä että. Kova kitaristi, mutta ei kai M. Taylor koskaan ajatellut vetävänsä Rollareissa eläkevuosiin asti? Sillä voidaan tietysti aina spekuloida kuinka paljon eroa sitten joudutti se, että ansaittua nimeä ei näkynyt biisien tekijätiedoissa ja muutenkin taisi tuntea olonsa koko ajan hieman ulkopuoliseksi. R'N'R-nautintoaineetkin olivat jo tulleet hyvin tutuiksi.

 

[Panther Claw]

Tulipahan tarkastettua pitkästä aikaa dokumenttielokuva nimeltä Gimme Shelter (1970). Mitä rollarien kultakauden dokumenttielokuviin tulee, niin Charlie is My Darling (1965) on mielestäni erinomainen kun taas Cocksucker Blues (1972) on kaikesta kohusta huolimatta kliseinen ja tylsä. Gimme Shelter menee ensinmainitun kanssa samaan sarjaan. Elokuvahan kertoo The Rolling Stonesin amerikan-turneesta joka vietiin läpi loppuvuodesta 1969. Päähuomio on Altamontin moottoriradalla 6. joulukuuta järjestetyssä surullisenkuuluisassa ilmaiskonsertissa, joka päätettiin (kiertueesta irrallisena osana) järjestää hyvän tahdon eleenä ja vastauksena kritiikkiin huippukalliista lipunhinnoista. Altamont tosin valikoitui paikaksi vasta sen jälkeen kun kunnolliset keikkapaikat osoittautuivat eri syistä mahdottomiksi ja keikka haluttiin kaikesta huolimatta järjestää.

Jos Rock N' Rollissa tai rock-konserteissa/festivaaleissa ei enää pitkään aikaan ole ollut vaarasta ja täysin arvaamattomasta yllätyksellisyydestä tietoakaan, niin Altamontissa sitä taisi olla tarjolla enemmän kuin koskaan koko rockin historiassa. Vai miltä kuulostaa kolmen A:n yhdistelmä Angels - Acid - Amphetamine - unohtamatta perinteisiä alkoholia ja ruohoa sekä Altamontin olosuhteita jotka olivat Rock-konsertin ollessa kyseessä lievästi ilmaistuna mahdollisimman haastavat ja järjestelyt joista kiire vei kaiken toimivuuden.

Jos Monterey Pop (1967) ja Woodstock (1969) olivat hieman sekavia juhlia kuitenkin hyvässä sex, drugs and Rock N' Roll tai peace & love hengessä niin Altamontissa mentiin violence, drugs and Rock N' Roll meiningillä. Sen sai bändeistä kokea erityisesti Jefferson Airplane, joka muuten oli ainoana paikalla kaikissa kolmessa (Monterey, Woodstock ja Altamont) hippikauden päätapahtumassa. Bändin toinen laulaja Marty Balin yritti keikan aikana hillitä motoristien kovia otteita kuumana käyvän yleisön suuntaan, josta seurauksena oli väkivalta Balinia kohtaan joka sai enkelien toimesta turpaansa. Kun Grateful Dead saapui paikalle ja jonka oli tarkoitus soittaa keikka, kuulivat konsertin meiningistä ja artistin pahoinpitelystä kääntyivät kantapäillään ja lensivät nopeasti paikalta.

The Rolling Stones oli saapunut paikalle hyvissä ajoin ja Jagger oli ihmispaljoudessa saanut maistaa satunnaisen konserttivieraan nyrkistä lähes samantien astuttuaan kopterista ulos. Itseoikeutettu pääesiintyjä antoi pimeän laskeutua ja senkin jälkeen hyvän aikaa lisäjännityksen kehittyä. Yleisö kävi kuumana ja kiehuu. Kun keikka lopulta aloitettiin olivat tappelut jatkuvia. Väitetään että Jagger olisi halunnut odottaa vieläkin kauemmin, mutta Enkelit lukivat tilanteen uhan ja ns. painostivat/potkivat brittivieraat lavalle. Biisejä jouduttiin keskeyttämään ja aloittamaan alusta useaan otteeseen. Enkelit olivat parkkeeranneet moottoripyöränsä lavan eteen laitteiden suojaksi ja päihtymyksen myötä juhliva nuoriso kävi pyöriin käsiksi ja kaatoi niitä. Tästä vastineena enkelit tarjosivat juhlivalle nuorisolle mm. nyrkkiä ja biljardimailaa raskaalla kädellä. Kun Rolling Stones soitti kappaletta "Under my thumb" hyökkäsi Meredith Hunter niminen nuori lavan eteen ja kaivoi aseen esiin. Kuka tai ketkä olivat kohteena tai oliko selvää kohdetta? Sitä on mahdotonta esittää varmaksi sillä Alan Passaro niminen enkeli keskeytti Hunterin rynnäkön puukoniskuilla ja pahoinpitelyllä johon yhtyi myös monia muita motoristeja. Puukotuksen ja muun pahoinpitelyn seurauksena Hunter menehtyi sairaalassa. Rollarit ymmärsivät ilmeisen hyvin jo samantien tilanteen vakavuuden ja halusivat lopettaa keikan. Enkelit joutuivat ilm. jälleen painostustoimiin keikan jatkamiseksi koska täysi sota yleisön joukossa olisi ollut tosiasia pääesiintyjän lopettaessa lyhyeen. Keikka soitettiin ja soitossa voi kuulla sen että tosi on kyseessä. Kun musiikki vaikeni kaikki mahdolliset bändiä lähellä olevat tahot halusivat samaan kopteriin joka vei tähdet turvaan. Raskas ylikuorma oli tosiasia, mutta ilmaan noustiin ja perille perille päästiin. Yksi luku Rolling Stonesin historiaa oli paketissa.

 

[heavy]

Kivet eivät vieläkään aio sammaloitua vaan vierivät syksyllä 13 keikalle ympäri Eurooppaa. Suomeen asti kiertue ei ylety, lähin paikka olisi Tukholmassa.

 

[arvee]

Teemalta tuli mainio ohjelmapari, jota ei ole vielä taidettu noteerata tässä ketjussa, Areenasta löytyy:
The Rolling Stones: Olé, Olé, Olé! | TV | Areena | yle.fi
The Rolling Stones: Havana Moon | TV | Areena | yle.fi

 

[keppana]

Kivet eivät vieläkään aio sammaloitua vaan vierivät syksyllä 13 keikalle ympäri Eurooppaa. Suomeen asti kiertue ei ylety, lähin paikka olisi Tukholmassa.

Liput ostettavissa nyt Rolling Stones APPn kautta ja huomenna "yleisessä myynnissä". Pitihän ne hommata, kun tuskin enää montaa kiertuetta kiertävät.

 

[pernaveikko]

Liput ostettavissa nyt Rolling Stones APPn kautta ja huomenna "yleisessä myynnissä". Pitihän ne hommata, kun tuskin enää montaa kiertuetta kiertävät.

Ei ole tullut koskaan nähtyä eikä juuri edes kiinnosta, mutta olisihan tämä sellainen rasti ruutuun juttu. Ja jos Angie tulisi, niin itkisin tosin viikon. München olisi noista sopiva, mutta itse asiassa juuri noihin aikoihin on yksi toinenkin suunnitelma.

Eli meneekö nämä täyteen vai saako paria viikkoa ennen lippuja vielä virallista kautta.

 

[heavy]

Yksi hyvä esimerkki Mick Taylorin aikakaudesta on Brussels Affair bootleg vuodelta 1973. Fyysisenä levynä tuota ei saa mistään järkevään hintaan mutta piraattiversioita löytyy. Harmi sinänsä, yksi parhaista livelevyistä kautta aikain on kyseessä.

 

[nummenkallio]

Ilmeisesti vanhat haavat ovat alkaneet Mick Taylorilla hiljalleen parantua, kun mies suostuu nykyään puhumaan Rolling Stonesista. Haastattelin nimittäin Tayloria toistakymmentä vuotta sitten, ja Stones-kysymykset olivat kiellettyjä. Kun hieman yritin johdatella keskustelua siihen suuntaan, niin äijä meinasi hermostua. Kiinnostavampi puheenaihe oli esimerkiksi se, kuinka mukavaa oli veivata bluesia sateessa Pieksämäellä.

Ja onhan Taylor nähty muutaman kerran Stonesien kanssa lavallakin. Rahaa ei ole ilmeisesti sieltä suunnasta silti paljon tullut, kun brittien iltapäivälehdet ovat hekumoineet Taylorin varattomuudella. Kaipa Taylor on alkanut kokeilla Stonesien suuntaan ystävällisempää suhtautumistapaa siksi, että toivoo saavansa sieltä edes jotain almuja.

Kun Rolling Stones soitti kappaletta "Under my thumb" hyökkäsi Meredith Hunter niminen nuori lavan eteen ja kaivoi aseen esiin.

Tuo Altamontissa vedetty Under My Thumb on kyllä paras veto tuosta biisistä ikinä. Tuollainen hidas, raskas ja vähän laiska - toimii täydellisesti.

 

[Panther Claw]

Ilmeisesti vanhat haavat ovat alkaneet Mick Taylorilla hiljalleen parantua, kun mies suostuu nykyään puhumaan Rolling Stonesista. Haastattelin nimittäin Tayloria toistakymmentä vuotta sitten, ja Stones-kysymykset olivat kiellettyjä. Kun hieman yritin johdatella keskustelua siihen suuntaan, niin äijä meinasi hermostua. Kiinnostavampi puheenaihe oli esimerkiksi se, kuinka mukavaa oli veivata bluesia sateessa Pieksämäellä.

Ja onhan Taylor nähty muutaman kerran Stonesien kanssa lavallakin. Rahaa ei ole ilmeisesti sieltä suunnasta silti paljon tullut, kun brittien iltapäivälehdet ovat hekumoineet Taylorin varattomuudella. Kaipa Taylor on alkanut kokeilla Stonesien suuntaan ystävällisempää suhtautumistapaa siksi, että toivoo saavansa sieltä edes jotain almuja.



Tuo Altamontissa vedetty Under My Thumb on kyllä paras veto tuosta biisistä ikinä. Tuollainen hidas, raskas ja vähän laiska - toimii täydellisesti.

Kun vielä saisivat tuon Rollarien toiseksi parhaan kokoonpanon Jagger - Richards - Taylor - Watts - Wyman kiertueelle, edes pienimuotoiselle niin olisihan se jotakin erinomaisen hienoa. Mieluiten pois areenoilta ja pienempiin paikkoihin, osa keikasta bluestyyliin tuolit lavalla istualta soittaen. Toimisi takuuvarmasti ja Jagger joutuisi jälleen oikeasti keskittymään vain laulamiseen eikä shown pitämiseen.

Onhan tuo Altamontin versio todella kova. Se on toki sanottava, että levyversio on mahtava ja mukavasti tuo svengaa livenä prinssi/kuningas Jonesin aikakaudellakin (ainakin Pariisi 1967 liveversio kulkee todella hienosti), mutta tuo Altamontin veto on erilainen ja tilanteeseen täydellisesti sopiva.

 

[Kampitus]

Kivet eivät vieläkään aio sammaloitua vaan vierivät syksyllä 13 keikalle ympäri Eurooppaa. Suomeen asti kiertue ei ylety, lähin paikka olisi Tukholmassa.

Mahtaako olla palstalla menijöitä? Itse heräsin huomioon viikko sitten että tosiaan Rollarit tulossa Euroopan rundille ja Ranskaa olenkin vähän miettinyt. Bändi on ollut jo jonkin aikaa to do listalla, mutta aina on jotain esteitä ollut ja kynnys lähteä merta edemmäs kalaan on tietysti aina suurempi.

 

[Pavlikovsky]

Mahtaako olla palstalla menijöitä? Itse heräsin huomioon viikko sitten että tosiaan Rollarit tulossa Euroopan rundille ja Ranskaa olenkin vähän miettinyt. Bändi on ollut jo jonkin aikaa to do listalla, mutta aina on jotain esteitä ollut ja kynnys lähteä merta edemmäs kalaan on tietysti aina suurempi.

Onkohan tämä Stokiksen keikka jo täysin sold out? Eivät nuo kaukana metelöisi.

 

[vetti]

@Kampitus jos vaan saat lippuja, suosittelen pari kertaa on nähty. Jos ovat edes suurin piirtein vedossa, niin odotettavissa on helvetin hyvä keikka.

 

[Kampitus]

Onkohan tämä Stokiksen keikka jo täysin sold out? Eivät nuo kaukana metelöisi.

@Kampitus jos vaan saat lippuja, suosittelen pari kertaa on nähty. Jos ovat edes suurin piirtein vedossa, niin odotettavissa on helvetin hyvä keikka.

Stokis olisi tietysti yksi vaihtoehto, mutta ajattelin jos yhdistäisi loman ja keikan ja menisi kauemmas. No aika näyttää, mutta täytyy alkaa tosissaan katselemaan mikä olisi hyvä paikka.

 

[Panther Claw]

Mick Jagger täytti eilen 74 vuotta, joten parhaimmat onnittelut ovat enemmän kuin paikallaan.

Fyysiseltä kunnoltaan MJ taitaa kyllä olla jossain n. 45-50 väliltä ja se jos mikä on kunnioitettavaa. Sex and Rock N' Roll on aina terveellisempi yhdistelmä kuin duo jossa Drugs korvaa ensimmäisen.

...ja onhan hän maailman paras solisti The Rolling Stonesiin ;)

 

[hil]

Palstalla on kovin vähän juttua meneillään olevasta STONES - NO FILTER Euroopan kiertueesta. Illallahan nuo ovat Tukholmassa ja viikon päästä alkaviin Pariisin keikkoihin loppuu koko kiertue. Seuraavassa satunnaisia kokemuksia, huomioita ja muita havaintoja Barcelonan konsertista kahden viikon takaa.

The Rolling Stones
No Smoke Barcelona Estadi Olímpic Lluís Companys keskiviikko 27.9.2017

NoSmoke -paikkakuntien tultua julki alkoi harkinta että mihin. Itävallan ja Italian, karsi huono logistiikka. Saksalaiset paikkakunnat, etenkin München, olivat pitkään listoilla, mutta kun muistaa ko. laulu- ja soitinyhtyeen jäsenten iät ja elämäntavat, niin päädyimme ottamaan varman päälle. Barcelonassa voi vaikka viettää kesälomaa jos keikka sattuu peruuntumaan. Keikkaan kun oli kuitenkin reilut kolme kuukautta lippujenostohetkestä. Barcelonaa puolsi myös se, että siellä ei ole tullut käytyä aiemmin. Jälkeenpäin ajatellen valinta ei mennyt ihan huonosti: Hampurissa oli ollut varsinainen kaatosade ennen keikkaa ja Zurichissa taas oli lämpötila keikan aikana +7 °C. Barcelonassa oli keikan päättyessäkin yli 20 °C, ja päivälämpötila oli koko viikon 22–26 °C. Suuremmat mielenosoituksetkin alkoivat vasta torstaina, perjantaina ne vaikuttivat jo liikkumiseen mutta eivät mainittavasti häirinneet.

Suomalaisten ticketmastereiden ja lippupisteiden käyttökokemusten perusteella yritin ottaa lippujen oston varman päälle: kaksi eri konetta, eri verkoissa, eri win-versioilla ja niissä yhteensä kuusi selainta auki. Sekunnin tarkkuudella tasan kello 100 alkoi jonotus kaikilla selaimilla. Espanjan Ticketmasteri on yleisesti ottaen fiksumpi kuin suomalainen kollegansa, se mm. antoi odotettavissa olevan jonotusajan joka aika vielä eteni suhteellisen loogisesti. Puolen tunnin kuluttua myynnin alkamisesta win7 koneen Operalla pääsi sitten ostamaan lippuja. Paikkojen valinta meni hyvin, maksuvaiheessa vain kieli vaihtui katalaaniksi, ja sen kun vaihtoi englanniksi, niin ikkuna heitti pyyhkeen kehään. Paikat olivat olleet hyvät ja pikkuisen alkoi huolestuttaa. No, onneksi seitsemän minuutin kuluttua saman koneen Chrome pääsi maaliin. Tämän seitsemän minuuttia olin käyttänyt hyödyllisesti: Operassa oli kääntäjä katalaani-englanti auki. Paikan valinta onnistui samoin kuin aiemmin, piti vain ottaa kaksi sektoria keskemmälle. Ja maksu onnistui katalaaniksi. Paikat olivat keskimmäisestä hintakategoriasta, 181€ kpl. Kotiin toimitettuna ne sai 40€ lisämaksusta, kun noita on tullut keräiltyä niin piti nämäkin sitten ottaa. 29h kuluttua enterin painalluksesta soitti herra UPS ovikelloa ja kuittautti pahvisen kirjekuoren. Vertailun vuoksi, 2014 Lissabonin keikan lippujen tulo kesti 45h. Paikallisen median mukaan neljässä tunnissa myytiin 34000 lippua.

Viikkoa ennen tilaisuutta Ticketmaster lähetti sähköpostiin illan aikataulun, käyttäytymisohjeet ja kartan. Kartta kannatti opiskella: vaikka Puerta 1 oli ikään kuin etukulmassa, sinne päästäkseen piti kiertää koko stadion. Käyttäytymisohjeissa korostettiin, että lipussa oleva nimi on syytä pystyä passilla (vast) todistamaan, sekä useamman lipun ostaneen koko seurueen on syytä saapua yhdessä ryhmässä, koska lipuissa on maksajan nimi. Joka tultaisiin kaksinkertaisesti tarkastamaan. Käsilaukun maksimikoko, leveys 15cm ja korkeus 11cm, herätti matkakumppanissa hämmästystä - etten sanoisi epäuskoa.

Lämmittelybändin piti aloittaa 19:30 jonka myös otimme tavoiteajaksi saapua stadionille. Metromatka Plaça d’Espanyalle vei siihen budjetoidun vartin, mutta kävely sieltä stadionille sujuikin ennakoidun 3-4 vartin sijasta puolessa tunnissa - vaikka siellä oli useampi muukin liikenteessä. Luvatusti passia tarvittiin ensimmäisellä tarkastuspisteellä. Lippuja piti sen jälkeen näyttää vielä neljä (4) kertaa, kaiken kaikkiaan sisäänpääsy meni hyvin. Lämppäriä odotellessa olo oli vähän niin Liigaottelussa: olut näkyi maksavan seitsemän euroa ja sikäläisen Restelin työntekijät olivat yhtä pihalla hommissaan kuin suomalaiset kollegansa.

Los Zigarros oli ihan ok lämppärinä. Ei mikään AC/DC (Oberhausen 2003) tai ZZ Top (Helsinki 2003), mutta ei myöskään kuulu siihen yleisimpään lämppäribändikategoriaan Ynnä Muut. Bändi aloitti 19:40 ja veti antaumuksella vajaan tunnin setin. Saivat käyttää osaa screeneistäkin. Loppupuolella yleisö innostui laulamaan mukana. Poikien poistuttua odottelumusiikki oli aika paljon AC/DC -pitoista - kuten Rollareilla monesti on. Yhdeksän jälkeen tulleessa Highway to Hellissä yleisö lauloi ja varsin reippaasti mukana.

21:17 Vähän aikaa pimeyttä. Synkän punaisia kuvioita screeneillä. Ja sitten se helvetti alkoi.

Setlist (biiseistä on Youtubelinkki biisistä konsertissa, pääosin eri lataajilta):

Sympathy For The Devil
It's Only Rock'n Roll
Tumbling Dice
Just Your Fool
Ride 'Em On Down
Under My Thumb
Rocks Off
You Can't Always Get What You Want
Paint It Black
Honky Tonk Women
Happy (Keith)
Slipping Away (Keith)
Miss You
Midnight Rambler
Street Fighting Man
Start Me Up
Brown Sugar
Jumping Jack Flash
Gimme Shelter
(I Can't Get No) Satisfaction

Kun Sympathy For The Devil alkoi, niin ensivaikutelma oli järkytys - noin positiivisessa mielessä. Vaikka näitä on nähty ja iorr:sta seurattu kiertueen etenemistä, ja suurta ja mahtavaa osasi odottaa, niin pelkästään visuaalisessa mielessä, screenit, valot ja savut, konsertti oli jotain sanoin kuvaamatonta. Ja kun kitarat astuivat kunnolla peliin mukaan, niin taas sai yllättyä positiivisesti. Molempien kitaroiden ääni oli todella paksu ja terävä, ei sillä että muussakaan äänessä mitään vikaa olisi ollut, mutta kitaroiden soundi oli varmaan parasta mitä Stones -konserteissa muistan kuulleeni.

Kukkulan kuningas Mick Jagger oli tutun energinen ja edelleen - melkeinpä ihmeellisen - kovassa kunnossa. Enää ei ole sadan metrin lavoja mutta 74-vuotiaaksi liikkuu kyllä hyvin ja paljon. Keith Richards oli kunnossa - tähänkin voi todeta että ainakin ikäisekseen (73) - aina ei näin ole ollut. Aloitti välillä kesken Jaggerin puheiden, vähän jäi vaikutelmaa että Jagger ei siitä kovin pitänyt, poltteli välillä tupakkaa Jaggerin puhuessa espanjaa, mutta kitara oli hallussa. Ronnie Wood (70) soitti tavallista enemmän kitaraosia, ja teki sen loistavasti. Porukan nestori Charlie Watts (76) ei luonnollisesti näkynyt muuta kuin screeneillä ja Satisfactionin jälkeen kumartelemassa ja kiittelemässä yleisöä.

Oma suosikkini, Gimme Shelter, oli encoren jälkeen ensimmäinen. Kappale vaatii ympäristökseen pimeyttä - kesäkuinen Helsinki ei ole sille luontainen ympäristö - jotta sen sanoma tulee täysin julki. Siinä on jotain uhkaa ja vaaran tuntua. Ei jää epäselväksi että synkkyys tulee ja pahuus ja on. Pimeällä Barcelonan Olympiastadionilla kappaleen sanoma tuli esiin. Sasha Allen tulkitsee kappaleen tunnelmaa paremmin kuin aiempi Lisa Fischer, tämän ääni oli ehkä liian kiltti tai jotain. Matkakumppani piti tällä kertaa eniten Midnight Ramblerin 12 minuutin versiosta.

Paikallisen El Periódicon kulttuurisivujen taustoitusta kappaleista ja arvio konsertista . Itse voin tiivistää keikan jonkun tuntemattoman ajattelijan sanoin:

The Rolling Stones. Paras. Ikinä. Missään.

Lopuksi. Ennen keikkaa juttelin erään portugalilaisen kanssa joka kertoi myös tulleensa pitemmän matkan päästä varta vasten, hän kun epäili että kyseessä saattaa olla bändin viimeinen isompi kiertue. Epäilin samaa. Mutta jatkoin, että olen käynyt samansisältöisiä keskusteluita muistaakseni jo joskus Voodoo Lounge -kiertueen ajoista alkaen.

 

[heavy]

The Rolling Stones
No Smoke Barcelona Estadi Olímpic Lluís Companys keskiviikko 27.9.2017

Kun ei ole palstalla sitä peukku toimintoa, jolla voisi sympata upeita kirjoituksia niin keksitään edes jotain kommenttia. Oli itselläkin vakavasti hetken harkinnassa että josko nämä herrat olisi vielä kerran käynyt katsomassa, Lucca olisi ollut aika hieno mesta. Mutta nyt tuli tehtyä toisenlaisia valintoja elämässä, mutta siistiä lukea näin hienoja kokemuksia. Kiitos.

 

[Kampitus]

No nyt se on nähty. Huhhuh, ei voi muuta todeta. Rollarit on ollut pitkään to do listalla, mutta kaikki ei vain ole natsannut. Nyt mahdollisuuden tultua suuntasin Tukholmaan. Paikkana minusta tuo Friends Arena toimi todella hyvin. Porukkaa oli kuin pipoa, mutta silti matka keskustasta stadionin portaille reilu puoli tuntia lähijunalla ja kävellen. Turvatarkastuksen jonossa vartti ja sen jälkeen ei enää jonotuksia, itse areenalle sai kävellä suoraan. Järjestelyistä siis plussaa.

Lämppärin virkaa hoiti The Hellacopters joka siis rundaa nykyisin Sami Yaffalla höystettynä. Itse jonkin verran Monroen keikkoja nähneenä oli hienoa nähdä Dregen ja Yaffa samalla lavalla pitkästä aikaa. Porukkaa oli kertynyt lämppäriäkin todistamaan varmasti noin 70% täydestä. Aikataulusta taidettiin olla myöhässä 20 min.

Hieman ennen Rollareita taisi olla areena melko täynnä, paikallislehden mukaan noin 85% paikoista oli myyty. Valot sammuu ja tuttu riffi avaa pelin. Sympathy sopii kuin nenä päähän tuohon alkuun. Kyllä sitä itsensä pikkupojaksi taas tunsi. Olen aina ollut haltioissani Woodin ja Keithin yhteistyöstä ja en voinut nytkään nautinnolta välttyä. On se aivan uskomatonta riffeillä flirttailua.

Rollarien kansss on selvää että aina pelko hiipii kaverien viimeisestä rundista. Tottakai tuossa äiässä kaikki on mahdollista, mutta minulle sanottiin tälläkin palstalla että jos mahkuja mennä niin mene, enkä todella kadu! Mielestäni Rollarien livekunto oli perkeleellinen! Tämä jos joku bändi on vanhennut tyylikkäästi. Monesti monien artistien keikkojen taso laskee vanhetessa mutta mielestäni oli laadullisesti todella hyvä veto. Mikäli siis tämä jää minun muistikuvaksi tästä bändistä, voin olla tyytyväinen.

Encoressa tuli se itselle tärkein eli Gimme Shelter. Encoren alkuun tuo sopiikin täydellisesti. Illan kruunasi Satisfaction. Myös poistuminen sujui ongelmitta, mutta pääsin etuovesta aika lailla massan kärkeen ja ensimmäiseen junaan, en tiedä miten takana. Ihmetystä aiheutti poliisien määrä, näkyvästi ainakaan heitä ei juuri ollut ollenkaan. Areenalla en nähnyt kuin pari, välimatkalla en yhtään, asemalla sisäänkäynnissä usea. Olisin odottanut jotenkin suurempia ja näkyvämpiä toimia. En silti väitä että oloni olisi ollut turvaton.

Oma neitsyys siis kesti pitkään mutta tapaa jolla sen menetin en kadu. Kiitos Rollarit, kiitos Ruotsi.

Lopussa settilista jossa ei itselleni mitään toivomisen varaa. Editointi myöhemmin.

Edit.

Sympathy

It's only rock and roll

Tunmbling dice

Just your fool

Ride em on down

Under my thumb

Sweet Virginia

Can't always get

Paint it black

Honky tonk woman

Happy

Slippin away

Miss you

Midnight rambler

Street fighting man

Start me up

Brown sugar

JJ Flash

-------

Gimme shelter

Satisfaction

 

[heavy]

Eihän näitä tänäkään vuonna tännt Suomeen saatu...

The band will be playing shows in London, Manchester, Edinburgh and Cardiff, plus making their return to Dublin throughout May/June 2018. They’re also heading to Berlin, Marseille, Stuttgart, Prague and Warsaw June/July 2018.

Lontoossa olen jopa samana päivänä mutta aivan eri areenalla...

 

[pernaveikko]

Kiertue päättyy tänään illalla Varsovassa. Minulla olisi ollut mahdollisuus mennä, mutta en ole paikalla. Mahtaakohan siinä menettää jotain.

Ilmeisesti on jo sukupolven verran arvailtu olisiko tämä se ihan todella viimeinen keikka koskaan, mutta tässä on kai taas entistä paremmat saumat siihenkin.