Jälkiviisastelua
Jälkiviisastelua.
Keväällä nousuhuumassa meikäläisen odotuksetkin olivat korkealla. Nyt saatiin Mestispaikka ja siitä ei luovuta, otti se niin kauan ja koville. Luvassa oli seuralle toimitusjohtaja, jota ilman muuta mestisjoukkue tarvitsee, koska touhu on jo osittain ammattilaisten hommaa. Valmentajasta olin varma, että Kokkonen jatkaa. Pelaajien osalta uskoin, että suurin osa nousun hankkineista pelaajista jatkaa myös mestistasolla. Maalivahtiosastolle jäin odottelemaan todella kovaa panostusta. Nousuhuuman jälkeisen medianäkyvyyden osalta olin varma, että nyt tulee koko kesä tuutin täydeltä RoKia.
Kevät kului ja medianäkyvyys ei kyllä vastannut minun odotuksia, mutta sehän voi olla strategia, että pidetään fanit jännityksen vallassa pitkään. Täytyy myöntää, että tämä strategia onnistui, jos se oli tarkoitus. Täyttyy myöntää, että maalivahdin (Mika Norja) sopimuksen julkaiseminen sai minut hieman hämilleen. Toivoin kuitenkin, että hän on se meidän kakkosvahti ja jäin odottelemaan ykkösvahtia rauhallisin mielin, olihan aikaa yllin kyllin syksyyn. Toimitusjohtajan puuttuminen ja valinnan pitkittyminen kyllä otti nutturaan, mutta tällainen on niin iso asia, että ei varmaan kannattanut edes hätäillä. Tulihan se viimein toimitusjohtajakin RoKiin, Kalle Kaihua. Lapista ja entinen RoKin pelaaja oli mielestäni keskiverto veto. Kallella riittäisi varmaan sinistä sydäntä ja suht koht nuoruuden intoa alkaa laittaa RoKi kuosiin tulevaa kautta varten. Sydämessä vähän läpätti, että Kallelta puuttui kokemusta hyvin tuulisesta paikasta ja sen tuomasta julkisuudesta. Joskushan sitä kokemusta on hankittava jäin odottelemaan, että mihin suuntaa tässä aletaan menemää.
Kesä kului vähän odottavissa tunnelmissa. Mitään ei oikein kuulunut eikä näkynyt. Toisaalta ihan ymmärrettävää, kun on uusi sarjataso edessä ja kokemusta puuttui taustajoukoilta, että kuinka tulevaan kauteen pitäisi valmistautua. Toimitusjohtajakin pysyi vähän näkymättömissä, joka vähän kiristeli nutturaa, mutta toivo eli, että kunhan tässä päästään lähemmäksi sarjan alkua, niin kyllä sieltä jotakin tulee. Vahvistusten hankkiminen tuntui jäävän viime tinkaan, mutta parempi katsoa, kuin katua. Ei kannata hätäillä, vaan odottaa todella muutamaa kovan luokan pelimiestä. Sitten alkoi rivien välistä valjeta, että tämä nyt on suunnilleen tässä tämä joukkue. Pikkaisen pelotti suoraan sanoen.
Sarjan alkaessa kyllä oli epävarma olo, että mitenkähän meidän käy. Ensimmäinen kotipeli oli kuitenkin rohkaiseva. Emme me nyt ihan jalkoihin jääneet. Minulle ainakin oli yllätys kuinka hyvin RoKi taisteli koko pelin. Tunnelma hallissa oli erittäin hyvä. Kaikki kaverini olivat tyytyväisiä tunnelmaan ja kun siellä oli paljon muitakin, niin kaikki näytti olevan kunnossa. Rumpuryhmä loi tunnelmaa omalla meluamisellaan, kiitos siitä heille. Kotiin palattuani mietin, että näinköhän me pärjätään tuollakin joukkueella tässä sarjassa ja oliko Kokkonen noin ammattilainen, että tiesi mitä teki. Kuitenkin mielessäni pyöri, että kyllä meidän on saatava pari vahvistusta tuonne alakertaan ja huippuluokan sentteri sitten myöhemmin, kun siihen löytyy kauden aikana varoja.
Syksyn aikana voittoja tuli sieltä täältä, mutta ei ihan riittävästi, vaikka ei se nyt niin kaukana ollut joissakin peleissä voittokaan. Voittoputket tosin jäivät puuttumaan ja se oli huolestuttavaa, koska tappioputkia niinkin riitti. Itse laskeskelin, että jos saataisiin reilu piste per peli, niin kaikki olisi hyvin. Vahvistusten tarpeellisuus alkoi näkyä. Huolestuttavaa asiassa oli, että RoKin johtoportaalla, mukaan lukien Kokkonen ei näkynyt eikä kuulunut huolestumisen merkkejä, vaikka tavoitteen asetteluun verrattuna pistepussi ei karttunutkaan odotusten mukaan. Päässä alkoi pyöriä ajatus, että meillä ei ole rahaa hankkia vahvistuksia, mutta sitä ei vaan tuoda esille. Tällainen on kyllä ihan ymmärrettävää jos rahaa ei ole, niin ei silloin myöskään pidä sitä lähteä jakelemaan. Yleisöä kuitenkin kulki kotipeleissä hurjasti, joten olisi luullut rahaa olevan ainakin yhteen vahvistukseen, joka tulisi johtajaksi joukkueeseen. Nuttura päässä alkoi olla jo siinä vaiheessa niin kireällä, että silmät alkoivat menemään vinoon.
Kirjoituksistani huolimatta uskoin johtoportaan tekevän työtä vahvistusten hankkimiseksi, mutta ei se ”pieni” hiillostamien haitaksikaan ole. Kävihän syksyn aikana vahvistuksia näytillä, mutta epäuskoiset minä mukaan lukien olin aika lailla tyrmistyneitä heidän lähtötasonsa huomioon ottaen. Voihan sitä näytillä käydä, mutta pientä rajaa pitäisi olla määrässä ja laadussa. Marras- joulukuun vaihteeseen mennessä ei ollut saatu vahvistuksia ja karsintaraja oli jo niin kaukana OTTEISIIN NÄHDEN, että alkoi näyttää todella pahalta karsintojen välttäminen. Kokkonenkin alkoi huudella vahvistusten perään ja se oli merkki, että nyt alkaa usko loppua omaan tekemiseen. Silloin kyllä ihmettelin, että miksi vasta nyt, kun huutelua olisi voinut mielestäni suorittaa keväästä lähtien. Arvostan Kokkosta suuresti valmentajana, mutta ei saisi olla niin varma itsestään, että Suomi-sarja joukkueella pärjää Mestiksessä.
Tulihan sieltä ennen joulua sitten vahvistus, joka ainakin sai median heräämään. Kanadalaiset saavat usein kohtuuttomankin kovan kohun aikaiseksi. Ensimmäinen kotipeli kanukilla oli haparoiva, mutta toiveita herättävä. Aloitusvoitot olivat loistavia. Vähän peli oli varovaista ja surfailua, mutta ei se nyt ihme ole jos peli ei ihan heti kuljekaan. Kanukki ei kuitenkaan sopinut Kokkosen ”pelikirjaan”. Monta mahdollisuutta ei kyllä hänelle tarjottukaan. Sitten tapahtui Kokkosella täydellinen luovuttaminen. Hän meni arvostelemaan julkisesti kanukin hankkimista, jossa hän ei varmaankaan ollut mukana. Se on yleensä itsemurha, jos lähtee toimitusjohtajaa julkisuudessa mollaamaan pelaajahankinnoissa. No ehkäpä Kokkonen oli jo aikaisemmin ajautunut törmäyskurssille Kallioniemen kanssa, tai sitten se oli vain turhautuneen valmentajan purkaus. Eipä siinä sitten muuta, kuin uutta valmentajaa kehiin, koska ei se oikein hyvin toimi, jos ko. herrat eivät ole samoilla linjoilla. Paineita oli varmaan molemmilla ja ne oli jotenkin saatava purkautumaan. Henkilökohtaisesti kieltämättä ajattelin, että nyt korjataan keväällä kylvettyä satoa, johon Kallioniemellä ei ollut mahdollisuutta vaikuttaa. Kallioniemellä olisi kyllä ollut tarpeeksi aikaa kylvää uusi oras syksyn mittaan, mutta se jäi tekemättä, joten joulukuinen ratkaisu oli oikeastaan syöksykierteessä väistämätön. Pisteitä ei kyllä kummallekaan mielessäni minulta paljon herunut.
Kun oli ajauduttu tilanteeseen, että RoKi sai uuden valmentajan Surenkinin, odotettavissa oli ainakin hetken piristyminen joukkueen palaamisessa. Alku näyttikin lupaavalta, mutta mahdottoman edessä ei auta vaikka penkin takana olisi minkälainen velho tahansa. Lisäksi Surenkin sotki RoKin vahvuuden, neljän ketjun pelaamisen. Ymmärrettävää, että jotakin pitää tehdä, mutta materiaali ei vain ole sopiva radikaaleihin muutoksiin. Tulokset ovat olleet odotettuakin huonompia. Sitten hankittiin riskitön Koivisto uuden valmentajan ja pelaajakoordinaattorin toimesta. Tässä varmaankin onnistuttiin, että riskitön, mutta ei hänestä ainakaan vielä ole mitään apuakaan ollut. Toivottavasti katsotaan kuitenkin kauemmin, kuin kanukkia ja odotellaan ihmettä. Vielä olisi aikaa hankkia vahvistuksia vaikka riskillä, mutta kiire on kuin tulipalossa.
Karsintoja kohti mennään. Olemme sarjassa viimeisenä ja sinne me kyllä kuulutaankin. Ei joukkue ole huonosti pelannut tai pettänyt. Tuolla joukkueella ollaan juuri sillä sijalla mihin taso riittää. Minun mielestäni, jos haluttaisiin olla ylempänä, niin syyllisiä kannattaisi etsiä johtoportaasta, mutta emepä me syyllisiä kaipaa, vaan mestispaikkaa ensi kaudelle. Jos nyt sattuisi, että Suomi-sarjaan tulee lähtö, niin sielläkin me olemme oikeassa sarjassa. Meidän fanien mielestä RoKi kuuluu Mestikseen, mutta eipä me voitane asialle tämän enempää tehdä, kuin kulkea peleissä ja kannustaa. Ensi syksynä ainakin minä menen taas Lappi Areenalle, olipa sarjataso mikä tahansa. Tietysti toivon, että saataisiin vielä apuja karsintoihin, jos ei saada, niin vähän pelottaa, mutta koetetaan kannustaa vielä muutama peli täysillä.
Tapahtuihan kauden aikana paljon muutakin (osakejuttu, toimitusjohtajajuttu, valmentajajuttu, puheenjohtajajuttu jne.), mutta ne ovat sivujuonteita ja kuuluvat toisiin ketjuihin. Tiivistäisin kuitenkin asian niin, että sitä saa mitä tilaa. Otettaan tietoinen riski = ”Teen parhaani, katsotaan mihin se riittää”, sanoi 25:ksi sijoittunut urheilija ennen kilpailua.
