2016-2017 - askel eteenpäin oli kauden teema. Kokonaiskuvaa katsoessa tämä kyllä toteutui, vaikka urheilullisena tavoitteena olikin pelata pleijareita kun maaliskuun aurinko paistaa. Siihen ei päästy, syitä näihin voi miettiä kuka mitenkin. Heikko jakso joulun alla vei tämän ja siksi lopussa pelattiinkin suorasta jatkopaikasta kaudelle 2017-2018. Miksi jakso oli sitten niin synkkä? Mielestäni koko joukkue alisuoritti tuolla jaksolla ja olin varma ettei tästä suosta nousta ja karsintamörkö odottaa. Tamminen uinahti liigassa käynnin jälkeen ja se näkyi kovasti kun joukkueen materiaali oli liian kapea. Hirvonen ei keksinyt syöksyyn lääkkeitä ja reagointi oli Petterimäisen vaisua vaikka kipsi paistoi Espoon hallista napapiirille asti. Ainoat tasollaan pysyneet oli veskarit jotka antoi omalla varmalla tekemisellä mahdollisuuden voittaa mutta kentällä sitten mikään muu ei toiminutkaan.
Joulun jälkeen alkoikin sitten ihan uusi jakso jossa otettiin hurjalla tahdilla pisteitä. Pelitapaa kerrankin Hirvosen aikana muutettiin, se toimi ja pisteitä tuli ovista ja ikkunoista. Tällä jaksolla pohjustettiin Juujärven aika kun Hirvonen päätti sitten nostaa kytkintä kauden tärkeimmän jakson alussa. Tätä touhua kyllä ihmettelen vieläkin, osa kertoo palkkarästeistä, osa siitä että oli vetänyt purut kun ensi kauden sopimusta ei ollut vielä tarjottu ja osa että pelaajien kanssa välit olivat sulaneet. Tiedäppä sitten totuutta mutta melkoisen rintamakarkurin kuvan jätti Hirvonen tänne Rovaniemelle. Kuukausi olisi ollut pestiä ja mahdolliset karsinnat niin reppu selkään ja kotiin vinkumaan. Todella hyvän pelillisen jakson jälkeen kun Petteri lähti niin jopa minulla tuli aluksi häntä vähän ikävä mutta vain vähän. Toivoinhan eroa jo joulun alla moneen otteeseen mutta nyt aika oli todella vaarallinen ja väärä. Minun korviin vielä tämä eroilmoitus oli tullut melkoisen raukkamaisella tavalla ilman keskusteluja mutta tiedä sitten onko sekään totta. Onneksi seurajohto oli tämän suhteen välittömästi hereillä ja paikkaajaksi hankittiin kokenut ja menestystäkin saavuttanut valmentaja. Tuohon tilanteeseen ei ollut varmasti parempaa tarjolla kun ottaa huomioon joukkueen sijoituksen, budjetin ja aikataulun. Ensimmäiset pelit kyllä kylmäsi että mitä tästä tulee kun pelitapaa lähdettiin viilaamaan. Hyökkäyspelaaminen oli melkoista puuroa kun ajoitukset ja pelaajien sijoittumiset ei onnistunut oikein mitenkään. Muutaman pelin jälkeen homma kuitenkin alkoi selkiytymään ja loppu tulemana oli loistava 10. sija eikä karsintoja joka oli varmasti seuran ja Juujärven tavoite viimeisille kierroksille. Harmittavaa tässä on se että Juha ei aio jatkaa valmennus hommissa ainakaan Mestiksessä koska tästä olisi ollut hyvä jatkumo tarjota parin vuoden pahvi ja viedä hommaa eteenpäin.
Pelaajistossa vanhat tutut ottivat roolia kauden aikana. Onnistujia löytyi laajemmin kuin viime vuonna ja onhan kaikki pelaajat menneet taas roimasti eteenpäin. Suurimmat onnistujat hyökkääjistä olivat kaksi ensimmäistä ketjua jotka vastasivatkin suurimmalta osalta joukkueen tehoista. Olli-Matti otti maalintekijän roolia ja olikin paras maalintekijä yhdessä Komulaisen kanssa tehden 19 maalia. Tamin kesätreeni oli ollut erillä tasolla kuin viime kaudella ja mies pelasi hienon kauden. Ensi kaudeksi liigaan kokeilemaan ja toivottavasti käyrä jatkuu samana, tosin vielä kovemman kesän se vaatii jotta on heti syksyllä valmis. Harjula, Pietilä OA ja Jussi Pelto-Arvo olivat seuraavaksi kovimmat hyökkäystehot iskeneet. Pelto-Arvo on kyllä ollut yksi tärkeimmistä hyökkääjistä koko Rokin Mestiksessä pelaamisen aikana, todella hyvä kahden suunnan hyökkääjä sekä alivoimien erikoisosaaja. Taustalla on myös muita tälläisiä pelaajia jotka hoitaa tonttinsa kovalla asenteella vaikkei keiku pörssien keulalla. Siliämaa, Korpela, Väne, Järvelä A pelasivat kolmos-nelosvitjoissa hyvän kauden ja ovat menneet omassa tekemisessä muiden ohella eteenpäin. Odotusarvoihin nähden suurin epäonnistuja oli Harri Pälve, en tiedä mihin viime kauden hyvät otteet olivat kadonneet mutta tuskainen oli kausi Harrille. Mies kyllä yritti ja asenne oli kunnossa mutta mikään ei onnistunut. Ulkomaalaisista Vose oli paras, kevään pelasi paremmalla ilmeellä ja otti vähän hämmentäjän roolia. Välillä kiehui itellä yli ja taisi olla rangaistuksissa Rokin kärjessä. Puklu ei pystynyt lunastamaan paikkaa tulosketjuihin ja haalarikenttiin oli liian taitelija. Miehellä oli kyllä silmää ja taitoa mutta aivan ihmeellisiä ratkaisuja monesit kiekon kanssa, paras oli ehkä Hermes pelin 2vs1 hyökkäys jossa poika vei kiekon kulmaan jalkakynällä ja sössi hyvän maalipaikan. Huhtasalo pelasi aivan hyvän tulokaskauden, ratkaisut vielä kestää liian kauan mutta kehityskelpoinen Mestikseen ja mikä ettei pidemmällekin. Pietilä Janne väläyttele ajoittain todella hyvää pelaamista mutta tasaisuun puuttuu. Miehellä on kyllä kokoa kasvaa kelpo peluriksi mutta tasaisuutta suoritukseen sekä nopeutta ratkaisuihin.
Pakisto oli melko riekaleinen taas tämänkin kauden. Zorecin lähtö, JE:n sairastelut, Salmelan ja Männistön loukkaantumiset sotki pakki pareja koko kauden ja se näkyi pelaamisessa. Poissaoloihin nähden pakisto suoriutui tehtävistään hyvin jopa omiin odotuksiin nähden. Aina minun parjaama Springare pelasi loppukaudesta ykkösparissa kapteenin kanssa ja pelasikin todella hyvin. Sprinkku taisi olla koko joukkueen +/- tilaston ykkönen! Suoritukset vielä vaativat tasaisuutta mutta kauden loppu antaa odottaa parempaa ensi kautta. JE oli tuki ja turva kun sai sairaudet selätettyä, kiekollisesti ylivoimaisesti paras ja taistelee ilasta toiseen niinkuin kapteenin kuuluu. Todella positiivinen kuva jäi myös kesken kauden Hermeksestä tulleesta Huhtasesta, pelasi hyvin molempin suuntiin ja toi kiekollisuutta meidän pakistoon. Syyskaudella paras pari oli Salmela-Männistö mutta surkea marras-joulukuu vei heidätkin mennessään, sen jälkeen pakistossa kävi mylly kun pareja etsittiin. Molemmat sitten loukkaantuivat loppu kaudesta mutta pidän Salmela kyllä onnistujien joukossa. Männistön ongelma on hitaus, jalkanopeutta tulisi löytää lisää mikäli mielee Mestiksessä pakitella. Klytseroff paransi viime kaudesta mutta hiukan jäi vielä piippuun. Taso ailahtelee liikaa, näitä hyviä ja huonoja suorituksia nähdää pelin sisälläkin, tasaisuutta lisää. Samaa ongelmaa myös Samulla, joskin odotusarvo ei ole Samun kohdalla samalla tasolla. Nuori ja aika kokematon pakisto veti kelpo kauden, materiaalin kapeus toi ongelmia mutta silti tulos oli yllättävän hyvä.
Veskareista Paavo oli koko kauden selkeä ykkönen eikä syyttä, todella hieno kausi ja tuntuu ettei Paavon kehittymiselle näy loppua. Todella paha kausi veskalle kun pelaamisen taso vaihteli todella paljon mutta silti Hölsä pelasi älyttömän kauden. Paavo pelasi todella paljon ja silti prosentti oli todella kova 91,82 ja koko Mestiksen TOP 5 maalivahti. Loppu kaudesta Hölsä loukkaantui ja Eskelinen joutui kyllä vaikeaan saumaan kun pelattiin viimeiset kierrokset. Eskelinen hoiti Paavon jättämän aukon komeasti, ei mitn ongelmia tai lipsahduksia. Veskari kaksikkoon ei kaaduttu missään vaiheessa ja onhan maalivahti yksittäisistä pelaajista se tärkein.
Iso käsi menee seurajohdolle tästä kaudesta. Todella haastava kausi kaikkinensa mutta on ollut hienoa seurata kun Kankaanranta on tarttunut toimeen ja laittanut asioita kuntoon. Tämä näkyy kaikessa toiminnassa, alkaen mainostamisesta ja päättyen ottelutapahtumaan, koukaten somen kautta katukuvaan. Työsarkaa on älyttömästi vielä edessä ja pitää kehittyä muun maailman mukana mutta kyllähän tällä kaudella alkoi sellainen ryhtiliike joka tarvittiin. Yleisökin löysi peleihin, vaikka loppukaudesta pelattiin viimeisessä kolmenneksessa niin silti yleisöä riitti kohtuullisesti eli yli tuhat henkeä joka pelissä. Hienoa toimintaa koko konttoriväeltä ja jatkakaa samaan malliin. Kiitokset kaikille kaudesta 2016-2017, nyt makoillaan ja ootellaan ensimmäistä tiedottamista. Tämä monologi päättyy tältä osin.
