En tiedä oletko ollut kännissä vai ovatko KALLONKUTISTAJA -viestisi provoa, mutta sanonpa vaan että huh huh.
Suomessa ollaan muutenkin jotenkin rajoittuneita siinä, että kun mainitaan sanat "henkinen" ja "valmennus" edes peräkkäisissä lauseissa, alkavat mielikuvat lentää psykologisointiin ja hypnoosiin saakka.
Ehkä pitää laajentaa ja todeta valmennuksen olevan aina ennen muuta henkistä työtä, jossa oleellisinta on tilanteen tasalla oleminen. Tilanteen tasalla voi tietysti olla monella tapaa ja niinpä pelaajiakin voi motivoida melkein millä keinoilla vain. Aina ei tarvitse niin kovasti puhua: Erkka Westerlund on varmaan Suomen kiekkohistorian värittömin persoona ja surkein pelaajien psyykkaaja, jonka saavutukset Maajoukkueen päävalmentajana olivat kuitenkin kiistattomat, koska pelin teoreettinen ymmärrys oli parempaa kuin kenelläkään muulla.
Mielestäni valmentamiseen pätee sama kuin pelaamiseen, valmentajalla on oltava ainakin yksi selkeä vahvuus jonka varassa hän tekee töitä. Minulle ei ole vielä kirkastunut mikä Pekka Rautakallion vahvuus on vai onko hänellä sitä lainkaan. Viime kauden perusteella vaikutti, että tämä vahvuus voisi olla pelaajien kehittäminen yksilöinä, mutta tästä ei ole vielä riittävästi pidemmän aikavälin näyttöä.
Joka tapauksessa odotan Ässien valmennuksen olevan tällä kaudella potenssissa kaksi suhteessa viime kauteen. Vielä näin ei ole ollut, mutta liian aikaista on huudella mitään "Jortikkaa" apuun.
Syntymähumalassa kirjoitin eikä ollut tarkoitus pelkästään provosoida.
Välillä kypsyttää kun kaikki joukkueeseen valitut pelaajat eivät halua ottaa laisinkaan vastuuta työstään, josta kuitenkin nostavat palkkaa. Päävalmentajan pitäisi pitää koko ajan kädestä ja maanitella aikuisia ammattimiehiä tekemään sitä mitä varten heidät on palkattu.
Kallonkutistajalla tarkoitan oikeasti psykologia, joka auttaisi em. asenteen korjaamisessa ja tukisi päävalmentajaa. Olen samaa mieltä siinä, että Suomessa pitäisi kaiken kaikkiaan käyttää paljon enemmän psykologiaa valmennuksessa. Voisimme ottaa tässä mallia Ruotsista.
En missään nimessä halua Ässien päävalmentajaa vaihdettavaksi. Minusta vain tuntuu, että Rautakallio pyrkii liikaa olemaan herrasmies. Arvailu siitä, että Rautakallio olisi henkisesti vähän etäinen pelaajille voi pitää paikkansa, mutta minusta hän saa olla juuri sellainen kuin on. Psykologi voisi olla tukena siinä, että myös päävalmentaja uskaltaisi jatkossa ilmaista tunteitaan enemmän joukkueelle ja yksittäisille pelaajille esim. heikon peliesityksen jälkeen. Nyt voi olla niin, että osa pelaajista uskoo tosissaan pystyvänsä nostamaan palkkaa ilman sen suurempaa yrittämistä.
Esitit heiton Rautakallion mahdollisesta vahvuuksien puutteesta. Minusta hänellä on monia vahvuuksia, joista tässä muutamia ensiksi mieleeni tulevia:
- ESIMERKIN VOIMA - hän on ollut itse LOISTAVA MAAILMANTASON pelaaja,
- entisenä huippupelaajana ymmärtää pelin luonteen hyvin ja
- tietää mitä menestykseen vaaditaan YKSILÖTASOLLA.
Em. vahvuudet voivat toisesta näkökulmasta tarkasteltuna olla heikkouksia, koska Rautakallio ei välttämättä tiedä keinoja (muita kuin penkittämisen tyyliin Mave viime kaudella), joilla pystyisi korjaamaan jonkun pelaajan motivaatiotasoa. Hänelle itselleenhän ei ollut todennäköisesti kovin ongelmallista motivoitua harjoitteluun tai esim. joukkueelle pelaamiseen. Juuri näille ehkä Rautakallion osaamisen katvealueille voisi psykologin määräaikainen palkkaaminen tuoda apua. Psykologi voisi auttaa nyt kauden alkaessa sekä Rautakalliota että niitä pelaajia, joilla on jotakin häikkää motivaatiossa. Esim. Kuparista, Niemeä ja muutamaa nuorta pelaajaa, jotka ovat jo muutaman vuoden tahkonneet ilman läpimurtoa.
Apu tarjottaisiin vapaaehtoisuuteen perustuen aivan luontevasti ja pelaajan kehittämiseen liittyvänä eikä tyyliin "tarvitset kallonkutistajaa koska olet niin paska".
Kaikille joukkueessa ei yksilötason henkistä valmennusta varmaan ole tarpeen edes tarjota ja heille (esim. Uusitalolle, Huhtalalle, Kudrocille, Kilpeläiselle, Järvenpäälle, Määtälle, Savinaiselle, Santavuorelle, Saloselle, Mutaselle, Millerille, Rendulicille, Virkkuselle jne.) voisi järjestää oman hyvinvoinnin lujittamiseksi ja joukkueen ilmapiirin keventämiseksi esim. nauruterapiaa tai oikeastaan Huhtala voisi antaa sitä muille. Olen itse kerran osallistunut ko. terapiaan työkavereideni kanssa Terveys ja Hyvinvointi -messuilla noin puolen tunnin ajan ja se oli ikimuistoinen kokemus.
Mainitsin Jortikan esimerkkinä toisenlaisesta valmentajan tyylistä. Tykkään itse asiassa paljon Jortikan tapaisesta huutovalmentajasta aikuisten miesten ammattilaistasolla, mutta en usko tuon tyylin olevan ainoa, jolla menestytään.
Eikä Jortikkakaan ole sillä tyylillä aina onnistunut.
Westerlundiin viittaaminen on siinä mielessä vähän ontuva, että kyllähän Suomen maajoukkueessa pelaajilla on keskimäärin suurempi motivaatio kuin Ässien pelaajilla. Maajoukkueessa ei ehkä tarvita samanlaista otetta kuin SM-liigatason valmentamisessa vaan aivan hissuttelutyylilläkin voi pärjätä, kunhan lajituntemus on kunnossa.
