Eilen oli simmottis ja tänää oli tämmöttis.
Joku kipsi tuossa kotipelaamisessa on. Energinen, vauhdikas, juonikas pari erää. Sitten 3. erän alkuun hupsista! ja SaiPa maalin päähän, sitten Rinne imee yhden, paniikki, SaiPa-pakin kardinaalimokan ja Elon Jumalmoodin kautta 3-2, hyvä meno taas, ja sitten RInne lyö viimesen naulan arkkuun koomailemalla kiekon Mankisen lapaan.
Paljon hyvää. Silti, miksi peli menee 3. erässä kattelemiseksi ja puristamiseksi? Tiedossa kuitenkin että tappiolla oleva joukkue iskee kaiken likoon, ei sillon voi täysin passivoitua ja seisoskella. Vai: oliko tää suhteellisen hyvä matsi, eteenpäin on menty, mutta Rinteeelle nyt vaan sattu sysimusta ilta huonoon rakoon.
Jatketaan samaan malliin ja samalla ilmeellä. Ongelma tietenkin on, jos johtoasema, erityisesti kotipeleissä, menee pään sisään, näinkö tässä taas käy -mentaliteetti pistää puristaan mailaa, voiko maalivahtiin luottaa? ja niin edelleen.
Vähän kyllä vituttaa, sais alkaa pisteitä ropista laariin kun potentiaali ja vire siihen on. Toisaalta, ollaan tasasessa keskikastissa mukana eikä pelillisessä ilmeessä oleva vikaa. Huomenna voitto Turusta ja näyttää taas vähän kivemmalta.
Ykkösketju hyvä, loppua kohti energiataso vähän laski. Ryan oli pirteä ja yritteliäs, Huhtanen-Heino ja erityisesti Ojamäki pelipäällä. Meillä on hyvä pakisto kuhan vaan maalivahti antaa sille mahollisuuden loistaa.