Stray Cats tuli sitten nähtyä näillä näkymin viimeistä kertaa, kun trio heitti European Farewell Tourinsa Suomen keikan eilen Helsingin jäähallissa. Konsertti oli luonnollisesti loppuunmyyty.
Hyvän setin äijät heittivät. Jotakuinkin kaikki oleelliset kappaleet bändin 30-vuotisen taipaleen ajalta kuultiin, painopisteen kuitenkin ollessa ehkä lievästi vuoden 1980 albumissa. Esiintymisessä ei ehkä ollut aivan sitä samaa raivoa kuin joskus aikaisemmin, pikemminkin ote oli rennon letkeä. Toki mitä pitemmälle konsertti jatkui, sitä enemmän nähtiin pienimuotoista show-meininkiä. Brian kikkaili kitaralla, Slim-Jim hakkasi rumpujaan lähes apinan raivolla ja Lee Rocker näytti miten kevyttä tavaraa läski-basso koostaa huolimatta voi olla.
Tupa oli siis täynnä ja tunnelma oli selkeästi tiiviimpi kuin neljä vuotta sitten, kun katukissat edellisen kerran esiintyivät samassa paikassa. Konsertissa olikin alusta lähtien hyvä meno päällä. Yleisö tosin tuntui kuuntelevan biisejä erityisen tarkasti, sillä hyvin vähän esiintyi varsinaista joraamista esitysten aikana. Johtui ehkä sitten siitä, että tätä herkkua ei sitten ainakaan Euroopan kamaralla enää tämän tourin jälkeen kuulla. Aplodit olivat kyllä huikeat liki jokaiselle biisille.
Kaiken kaikkiaan erittäin hyvä konsertti, jonka kruunasi bändin korviahuumaavilla huuto-taputuksilla kutsutut peräti kahdet encoret. Jos jotain, niin ehkä olisin kaivannut enemmän välispiikkejä ja tarinaa bändin vaiheista vuosien varrella. Toki Brian muisti jälleen kertoa, että Stray Cats sai ensimmäisen kultalevynsä Suomesta. Vaan eihän nämä kaverit mitään höpöttäjiä ole, he antavat musiikin puhua puolestaan.
Bändin ja yleisön välillä oli lopussa aistittavissa molemminpuolista haikeutta. Tavallaan tässä konsertissa, ainakin henkilökohtaisesti kokien, tämä trio kohosi legendaaristen kokoonpanojen sarjaan.
Saa nähdä, oliko tämä nyt sitten tosiaan tässä. Never say never. Stray Cats on ennenkin ollut hetkittäin hyllytettynä tehdäkseen sitten kuitenkin paluun kuuntelijoittensa riemuksi. Äijät olivat sen verran hyväkuntoisen näköisiä, että ei se nyt mikään mahdoton ihme olisi, jos vaikka kymmenen vuoden kuluttua bändi pistäisi jälleen rivit kuntoon. Toivottavasti. Ja kyllähän Setzer varmaan keikkaa heittää jatkossakin, mutta ei se ole sama asia kuin Stray Cats.