Kovin karvas maku jäi lopulta Dufvan päävalmentajakaudesta, erityisesti sen päätöksestä. Grande Finale olikin täydellinen mahalasku, eikä tuota lopputulosta saa oikein mitenkään käännettyä positiiviseen suuntaan. Avaan alla omia ajatuksiani Dufvan päävalmentajakaudesta.
Diktaattori Dufva
Dufvan ajan kiistattomin muutos on tapahtunut kaukalon ulkopuolella. Raumalla tarvittiin valmentaja opettamaan kädestä pitäen toimistolla johtajille, mitä tarkoittaa strategia, identiteetti ja pitkäjänteisyys. Dufva otti käytännössä kaiken jääkiekollisen tekemisen omalle vastuulleen jättäen korkeintaan sponsorien hankkimisen Rajalan vastuulle. Ongelmana tässä on vain se, että kun yksi mies tekee kaiken itse, muuttuu hän usein omille tekemisilleen sokeaksi. Ja lopulta ego tulee vastaan virheen myöntämisessä myös muille. Tästä seurauksena ollaankin nähty monia erikoisia esimerkiksi peluutuksiin liittyviä kuvioita. Median edessä sitten mieluummin väännellään sanaleikkejä kun vastataan asiallisesti aiheellisiin kysymyksiin. Ja unohdetaan kuka sen palkan maksaa.
Jääkiekko on viihdettä
Jääkiekossa palkan maksaa katsoja. Katsoja on kuitenkin unohdettu Dufvan kiekossa lähes täysin. Ylimieliset lausunnot medialle vielä sulattaisi, jos joukkue pelaisi hienoa yleisöön menevää kiekkoa, mutta tuo on turha toivo. Dufvan kiekossa kaikki tunne on tapettu, ja pelaajat koittavat miettiä missä ratkaisussa nyt olisi varmasti suurimmat onnistumisprosentit. Tuloksena päätykiekkoja, roiskimista, laukauksia ilman maskia suoraan logoon. Ei tappeluita. Ei kiehahduksia. Tilintarkastustoimiston maanantaipalaverissa on enemmän tunnelmaa kuin Lukon pelissä. Tämänkin vielä ymmärtäisi, jos joukkue surffaisi voitosta voittoon tai pelaisi oikeasti mestaruudesta joka vuosi. Ei muuten pelaa, eikä mikään viittaa siihen, että pelityylin avulla oltaisiin koskaan voitukaan pelata.
Mikä pelitapa?
Yltiönihilistinen peltopyykiekko ei ole toiminut oikeastaan millään tavalla. Ei Lukon puolustuspeli ole missään vaiheessa näyttänyt raudanlujalta, päin vastoin omista pois pääseminen on välillä osoittautunut niin mahdottomaksi, että Lukon peli näyttää jatkuvalta puolustustaistelulta. Lukko on edistyneissä tilastoissa korkeintaan puolivälin paikkeilla tai alle. Mikä sekin on toki hyvin joukkueelta, joka luovuttaa niin helposti kiekon hallinnan vastustajalle. Kaikkein erikoisinta pelityylissä on kuitenkin se, että sitä ei ole pelaamassa puukätinen nousijajoukkue, vaan Liigan tasolla melkoinen tähtisikermä. Miksi hankitaan kiekollisia pelaajia jos heiltä viedään ensimmäisenä lähes kaikki työkalut pakista kun pelityyli perustuu rännikiekkoihin ja vastahyökkäyksiin?
Lisää outoa peluutusta
Kakkossentteri viltitetään ennen ensimmäistä vaihtoa. Nelosketju hakemassa tasoitusta kuudella kenttäpelaajalla. Paisuntapakki sentterinä ennemmin kuin kehityskelpoinen junnu. Try-out joka vakinaistetaan ennen ensimmäistä harjoituspeliä. Käsittämätöntä toimintaa, joka ei aukea kenellekään muulle kuin Dufvalle. Mikä ihme oli Ville Niemisen hankinnan taustalla?
"Saunakaverit"
En itse ole pitänyt lainkaan pahana, että Dufva toi mukanaan alakenttien roolipelaajia. Mielestäni esim Filip Riska ja Sipiläinen olivat erittäin hyviä hankintoja omaan rooliinsa. Ymmärrän Jaatisen hankinnan paikkaamaan satunnaisesti loukkaantumisia. Mutta en ymmärrä sitä, että koko kauden alisuorittaneet Riska, Sipiläinen ja pistetykki Lähde ovat viimeisenä kentällä hakemassa tasoitusta kuudella pelaajalla. En ymmärrä millä perusteella Jaatinen on parempi kuin Tommila. Petri Koskinen. Kimmo Koskenkorva (ei muuten varmasti ollut halpa). Mikä pahinta, niin näiden pelaajien peliaika ei vastannut koskaan peliesityksiä. Siinä missä Henrik Koivisto, Eetu Koski, Eero Elo ja Aleksi Saarela laitettiin vilttiin ennen ensimmäistä virhettään, saivat Koskenkorva, Koskinen ja Lähde painaa nollat taulussa illasta toiseen. Miksi, en ymmärrä. Mitään kukaan heistä ei koskaan Lukon peliin tuonut.
Mikkeli
Jälkikäteen ajateltuna Lukon olisi tullut antaa Dufvan lähteä Mikkeliin jo vuosi sitten. Vielä siinä vaiheessa kun Mikkeli oli yleistä tietoa lehtien sivuilla, olisi voitu saada pukukoppi rauhoitettua. Mutta sillä hetkellä kun Dufva esiintyi julkisesti Jukureiden sponsoritilaisuudessa, olisi Lukon tullut purkaa (huom, siis ei irtisanoa) Dufvan työsuhde. Ei ole miltään kantilta katsottuna hyväksyttävää pelata kahteen pussiin. On ihan turha puhua pelaajille sitoutumisesta, jos itse ei sitoudu. Ei mitään uskottavuutta. Koppi menetettiin täysin tuon jälkeen. Miettikää sitä, että loppukauden ajan on ollut ihan aiheellista pohtia, miksi tietyt Dufvan mukana Mikkeliin lähtevät pelaajat saavat niin paljon peliaikaa, kun taas muualle menevät eivät?
Mitä siellä toimistolla nyt sitten opittiin?
Kovasti pelkään, että ei yhtään mitään. Rajalan viesti siitä, että Dufva on ollut yksityishenkilönä vapaa-ajallaan Mikkelissä kertoo ikävä kyllä karua kieltään vaatimustasosta Lukossa. Ensi kaudeksi ilmeisesti ainakin Asplundin sopimus puretaan, Dufvan pyynnöstä. Muutenkin vaihtuvuus tulee olemaan suurta. Muutoksia toimintatavassa tehtiin, mutta tehtiinkö niitä vai pakosti Dufvan sapluunaan sopimisen vuoksi vai kehitettiinkö toimintaa oikeasti?
Siinäpä se. Enempää outouksia en juuri nyt saa päähäni, mutta kyllä ainakin mulle jää tästä ajasta enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.