Palautetaan ketju takaisin oikeille raiteilleen, eli kunnioitamme täällä poismenneitä.
Suren edelleen edesmennyttä kani Kapitalistia. Rauha muistolleen, siinä oli jänöllä sydän paikallaan. Ihmisiäkin sieti joten kuten, vaikka otus ei ihmiskosketuksen perään juuri haikaillut. Toisin olivat asioiden laidat toisen edesmenneen kanin, eli Salasosialistin kanssa, jonka ikävä piirre oli alttius rojauttaa kuset rapsuttajansa syliin. Kapitalisti taas oli tunnettu aivan hirmuisesta loikkavoimastaan, jossa se pesi Salasosialistin mennen tullen. Jänö saattoi loikata paikaltaan ponnistaen liki parin metrin matkan sohvalta toiselle. Vieläkin hirmuisempaan loikkaan olisi otus yltänyt, jos loikka olisi otettu hengenhädässä. Kapitalistin loikkamatka oli kääpiökanin kroppaan suhteutettuna sangen vaikuttava, vaikka metsäjänisten ja rusakoiden loikkakarnevaaleilla moisilla mitoilla ei tietenkään edettäisi alkueriä pidemmälle.
On tuolla parin koiran seurana vielä yksi kani jäljellä, nimittäin kani Kvartaalikapitalisti (kooltaan vähän pienempi kuin em. Kapitalisti, joka edusti samaa kääpiökanirotua). Tosin muu perhe kutsuu otusta Silviaksi, Ruotsin kuningattaren mukaan, koska papereiden mukaan jänöllä on ruotsalaiset sukujuuret. Tosin Silviaksi nimittelyn alkaessa lapset eivät tulleet ajatelleeksi, että Kustaan Silvia on saksalaista syntyperää, joten ei ihan täysosuma tuokaan nimi. Mutta jatketaan Silviasta eli Kvartaalikapitalistista tässä ketjussa sitten, kun hän siirtyy nakertamaan porkkanaa altapäin.
Rauhaisat levot!
