RIP-ketju

[kovalev]

("Se on kauheeta!")

Ehkä tähän kohtaan ei kuitenkaan pitäisi siteerata Huuliveikot -imitaatiota. Joten RIP Enska ja turvallista matkaa.

Olen kaipaillut kovasti dvd:lle Huuliveikkoja, mutta tv-uusinnatkin taitavat olla turha toive.

Ripit Enskalle. Vuosien mittaan miestä haastateltiin monissa eri yhteyksissä, ja niitten turinoitten perusteella vaikutti todella huumorintajuiselta kaverilta. Asia, joka ei ehkä tullut niissä liikenneohjelmissa aina niin hyvin esille.

 

[TF-79]

Olen kaipaillut kovasti dvd:lle Huuliveikkoja, mutta tv-uusinnatkin taitavat olla turha toive.

Onhan Huuliveikkoja dvd:nä julkaistu, olisikohan julkaisuvuodet olleet 2007 ja 2008. Ainakin kokoelma dvd näyttäisi löytyvän Juha Laitilan sivuilta.
Kevyet mullat Enskalle, aina hyväntuulisen oloiselle liikenne neuvojalle.

 

[Wolves]

R.I.P ja kevyet mullat Vaalean Punainen Pantteri elokuvien ohjaajalle Blake Edwardsille

 

[tant gredulin]

Pink Panther -elokuvien ohjaaja Blake Edwards on kuollut. R.I.P.

 

[Ted Raikas]

Rauhaisat levot B. Edwards. Vaaleanpunaiset pantterit on kyllä varsinkin ensimmäisten osien osalta ihan huippukomedioita kautta aikain. Rakennettu loistavasti ja mahtavaa tilannekomediaa. Sellers oli myös valtava nero ja sytytti hengen elokuviin, mutta yhteistyö Edwardsin kanssa toimi loistavasti, ainakin valkokankaalla.

Kylläpäs nyt viedään hienoja henkilöitä mullan alle oikein hirmutahtia. Toki osa jo iäkkäitä, mutta silti. Kyllä se aina jotenkin raapaisee sisimmästä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Captain Beefheart on kuollut. Kopio-taimennaamiot pois päästä.

Nimellä Captain Beefheart paremmin tunnettu Don Van Vliet oli erikoinen ja erakkomainen muusikko sekä kuvataiteilija. Julkisuudesta vetäytymiseen osaltaan kai vaikutti MS-tauti, jota Beefheart poti pitkään.

Beefheartin musiikki oli eriskummallinen sekasotku (tai hienosti sanottuna kollaasi) bluesia, happorockia, avantgardea ja atonaalisia melodioita. Sanoitukset olivat sekavimmillaan psykeedelista avantgardea, mutta kiehtovimmillaan huumoripitoista surrealismia. Ehkä tunnetuin ja arvostusta saanein Captain Beefheartin työ on Frank Zappan Straight -levymerkillä ilmestynyt Trout Mask Replica (1969), joka sanoitusten puolesta edustaa ensin mainittua suuntausta. Henkilökohtaisesti pidän TMR:a yliarvostettuna, sillä puutaheinäähän se on, varsinainen oodi sekoilulle. Toisaalta Trout Mask Replica veti avantgarden niin överiksi, ettei monellakaan hippiheikillä kestänyt enää kantti yrittää mitään älyttömämpää ja tekotaiteellisempaa.

Captain Beefheart teki vielä 1970-luvulla muutaman maukkaan levyn, ja varsinkin nuo vuosikymmenen alkupuolen tekeleet ovat nasevaa kamaa. Ehkä helpoimmin lähestyttävää Beefheartia saattaa olla ensilevy Safe As Milk, jonka tyylilajista voisi käyttää nimitystä psykeblues tai bluespunk. Näin siis jo vuonna 1967. Lisäksi on syytä mainita nuoruudenkaverinsa Frank Zappan kanssa tehdyt levytykset, eli yhteistuotantona julkaistu Bongo Fury (live, 1975) ja Zappan huippuhieno Hot Rats (1969), jonka kappaleen Willie The Pimp lauluosuuksista vastasi Beefheart.

Don Van Vliet keskittyi maalaustaiteeseen, kun hän lopetti levyjen tekemisen ja esiintymiset 1980-luvun alkupuolella. Näin amatöörin silmin katsoen miehen visuaalisessa taiteessa on paljon samoja elementtejä kuin musiikissaan. Sen verran kysyttyä Beefheartin taide oli jo miehen eläessä, että maalauksista on joutunut maksamaan vähäsen enemmän kuin Juhani Palmun töistä.

 

[palle fontän]

Kepeät mullat Räikkösen Matille. Jotenkin tuntuvat ikäviltä nämä uutiset, kun tietää, että millä tavalla tällainen vaikuttaa joulun viettoon.

 

[ruoska]

Kyllä on järkyttävä uutinen Matti Räikkösen kuolema. Osanottoni omaisille ja läheisille. En edes pysty kuvittelemaan miten vaikeaa Joulua Räikkösten perheessä tällaisen uutisen jälkeen vietetään. Jaksamista heille kaikille.

 

[Eino_Mies]

Tuottajalegenda TT Oksala on kuollut, uutisoi Yle.

Yläkerran orkesteriin on jo siirtynyt monia aikamme taitajia. Niin esiintymislavalta, kuin kulisseistakin.

 

[DaHolla]

Näyttelijä Pete Postlethwaite kuoli eilen 63 vuoden iässä (ainakin imdb:n mukaan). Näin juuri pari päivää sitten "The Town" elokuvan jossa Postlethwaite teki jälleen kerran hyvän roolisuorituksen.

 

[Mustaine]

Skottilainen lauluntekijä Gerry Rafferty kuoli 4.1.11.

Nimeltään monelle tuntematon, mutta sarjassamme "biisi, jonka jokainen on joskus kuullut" eli Baker Streetin tekijä/esittäjä.

Kyseisen biisin sisältävä albumi "City to city" on aivan loistava albumi, edustaa näitä erinomaisesti tuotettuja 70-luvun levyjä, joissa loistavat soundit, eikä täytebiisejä. Ajalta, jolloin albumit olivat vielä kokonaisuuksia, ja tältä levyltä irtosi vielä huippusinglejä (Baker Street, The Ark, Right down the line).

Pidän Gerryn musiikista kovasti, ja suosittelen tutustumaan, vaikka aluksi noihin yo. kolmeen biisiin). Tosi miellyttävä lauluäänikin.

Todella ikävä kuulla tästä poismenosta.

 

[Ted Raikas]

Näyttelijä Pete Postlethwaite kuoli eilen 63 vuoden iässä (ainakin imdb:n mukaan). Näin juuri pari päivää sitten "The Town" elokuvan jossa Postlethwaite teki jälleen kerran hyvän roolisuorituksen.

Auts, karismaattinen näyttelijä poistunut. Eikä kyllä mitenkään liian vanhakaan ollut vielä...

Itselleni on jäänyt ehkä parhaiten mieleen miehen rooli Isän nimeen -elokuvassa, jota tähditti myös Daniel Day-Lewis. Postlethwaite esitti päähenkilön isää.

Toki muitakin mainioita, lähinnä sivurooleja mies teki.

R.I.P.

Edit. Näemmä syövän, tuon pirulaisen, kanssa taistellut vuosikausia.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Skottilainen lauluntekijä Gerry Rafferty kuoli 4.1.11.

Nimeltään monelle tuntematon, mutta sarjassamme "biisi, jonka jokainen on joskus kuullut" eli Baker Streetin tekijä/esittäjä.

Kappas. Mullat olkoot kepeät Gerrylle.

Moni muistaa varmaan kappaleen Stuck In The Middle, tekijät Gerry Rafferty ja Joe Egan, ja esittäjänä heidän yhtyeensä Stealers Wheel. Vuosi oli tuolloin 1972. Kappale saavutti uutta julkisuutta pari vuosikymmentä myöhemmin soimalla Tarantinon Reservoir Dogs -elokuvassa.

 

[.jarska]

Band of Brothers (taistelutoverit) sarjaa seuranneille tutuhko mies, eli Richard Winters kuoli 2.1.2011. http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Winters

Pitäneepä katsoa sarja tämän takia X:nen kerran läpi...

 

[-OO-]

Band of Brothers (taistelutoverit) sarjaa seuranneille tutuhko mies, eli Richard Winters kuoli 2.1.2011. http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Winters

Vähiin alkaa Easy-companyn miehet käydä. Näistä BoB:ssa pääosissa olleista henkilöistä taitaa olla enää Malarkey, Guarnere, Heffron, McClung ja Compton elossa.

Luin tuosta Dick Wintersistä kertovan kirjan ja sen (ja Band of Brothersin) perusteella vaikutti kyllä ihan oikeasti hienolta ihmiseltä tuo mies, ja sellaiselta jota hänen ex-alaisensa ihan aidosti kunnioittivat ja arvostivat todella paljon.

 

[Tarinankertoja]

mr nauhaton basso, Mick Karn kuoli 4.1.2011 52 vuotiaana.

Japan bändin basistina tunnetuksi tullut Karn oli erikoisella soittotyylilään todellinen nauhattoman basson virtuoosi.

muistokirjotus
http://www.yrttimaa.net/Blogi/?p=2726

youtubesta soolouran bassottelua
http://www.youtube.com/watch?v=zWa9bKSrCo8

Japan ajan helmiä
http://www.youtube.com/watch?v=WhC8LnFd2LE

 

[Siren]

Band of Brothers (taistelutoverit) sarjaa seuranneille tutuhko mies, eli Richard Winters kuoli 2.1.2011. http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Winters

Pitäneepä katsoa sarja tämän takia X:nen kerran läpi...

We salute the rank, no the man Captain Sobel.

RIP Maj. Winters

 

[sampio]

Band of Brothers (taistelutoverit) sarjaa seuranneille tutuhko mies, eli Richard Winters kuoli 2.1.2011. http://en.wikipedia.org/wiki/Richard_Winters

Pitäneepä katsoa sarja tämän takia X:nen kerran läpi...

Törmäsin juuri Youtubea selaillessani tähän uutiseen, ja eipä voi paljon muuta todeta kuin kättä lippaan. Hieno sarja, hieno hahmo ja mitä ilmeisemmin myös hieno ihminen.

"Grandpa, were you a hero in the war..."

 

[Marwin]

Vähiin alkaa Easy-companyn miehet käydä. Näistä BoB:ssa pääosissa olleista henkilöistä taitaa olla enää Malarkey, Guarnere, Heffron, McClung ja Compton elossa.

Yksi suosikeistani, Frank Perconte on ainakin Wikipedian mukaan vielä elossa. Porukan vanhimpia, 94 täyttää jo maaliskuussa.

Luin tuosta Dick Wintersistä kertovan kirjan ja sen (ja Band of Brothersin) perusteella vaikutti kyllä ihan oikeasti hienolta ihmiseltä tuo mies, ja sellaiselta jota hänen ex-alaisensa ihan aidosti kunnioittivat ja arvostivat todella paljon.

Tämä täytyy ehdottomasti hommata itsekin luettavaksi.

Pysäytti kyllä ihan aidosti Wintersin poismeno. Hieno mies oli.

 

[peno]

RIP Arto Javanainen. Sinne meni kaikkien aikojen maalinsylkijä.

 

[Köyliön Ässä]

Arto Javanainen luistelemaan paremmille jäille Satakunnan Kansan nettisivujen mukaan. RIP.

 

[Squit]

Nyt tuli puskista. Voi helvetti. RIP Arto Javainen. Kautta aikojen kovin maalipyssy kotiliigassamme ja todellinen legenda. Surullinen päivä kotimaiselle jääkiekolle.

 

[Olkku]

Tässä Satakunnan Kansan nettiuutinen Arto Javanaisen kuolemasta.

 

[Apa]

Yllätti tosiaan Javanaisen lähtö. Vastaavia maalintekijöitä ei montaa ole suomeen syntynyt. Kepeät mullat Artolle.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

RIP Arto Javanainen.

Oho, enpä tiennyt että Arto sairasteli. Vaan ei ole kukaan meistä ikuisesti täällä. Aikaisin tuli Javan vuoro.

Arto Javanainen oli poikavuosieni valovoimaisimpia kiekkoilijoita. Javan olisin nähnyt mieluusti HIFK-paidassa. Ehkä mies itsekin. Kun Artolta kysyttiin joskus jäikö uralla jotakin saavuttamatta tai kokematta, niin hän oli aprikoinut että vaakunapaita olisi ollut mukava pukea joskus päälle. Toki Arto on omissa muistoissani ikuisesti Ässien mies, vaikka muutama kausi meni maailmalla ja Turussa.

Hirmuiset snaipperit olivat jo Javanaisen aikana harvinaisuuksia, mutta sellainen Arto todella oli. Loppuunkuluneen klisheen mukaan Suomessa kasvatetaan maailman parhaat kolmos- ja nelosketjun laiturit, mutta Javanainaista ei opetettu pois maalintekijän roolista edes kotimaisilla valmennusopeilla.

Osanotot omaisille ja kiekkoväelle.